tiistai 5. helmikuuta 2008

Ääni



Kuulun niihin jotka kerta toisensa jälkeen järkyttyvät oman äänensä kuulemisesta. Viimeisin puistatus tapahtui ihan äsken, kun poikani salaa kuvasivat minua kameralla. Sillä voi tehdä siis lyhyitä filminpätkiä videokameran tapaan - äänen kanssa, valitettavasti.

Yritän ajatella että tekniset laitteet muuttavat ääntä. Niin sen on oltava, niin sen on pakko olla.
Mutta miksi tuntuu etteivät ne vääristä muiden ääniä ollenkaan niin paljon? Millainen minun ääneni todella on? Kuka kuulee sen "oikeimmin"? Onko tässä sama juttu kuin siinä että katselee peiliin, ja miettii miltä sitä oikeasti näyttää...vääristääkö peili...?

Miksi näin kova huoli omasta äänestä?
Ihan siksi vaan, että yksi kamalimmista asioista naisihmisellä on ruma ääni. Ruma ääni on minusta sellainen takakireä, yleensä astetta liian korkea, sävytön, jotenkin hento ja kantamaton. Sellainen ääni, joka muodostetaan vasta kurkussa, ihan viime tingassa ennen kuin se päästetään suusta. Päästetään suusta, lähes yhtäkään kasvojen lihasta käyttämättä. Ainakin suomen kieltä on mahdollista puhua liikuttamatta suutaan lähes ollenkaan. Kokeilkaa vaikka.

20 kommenttia:

--KATA-- kirjoitti...

Mulla on maailman hirvein ääni. Kellään ei voi olla kauheempi. Välillä töissä mun pitää sanoa jotakin mikrofoniin ja meinaan aina tappaa itseni. Kaikki sanoo että eipäs oo, mutta ne on väärässä. MAAILMAN HIRVEIN!! Kuulisitpas sen! Kualisit kauhusta pois!

violet kirjoitti...

Kata, älä vaivu masennukseen, ei se ainakaan voi olla niin kauhea kuin monilla suomalaissa tv-ohjelmissa olevilla juontajatyttösillä.
Millainen se sun kamala äänesi on?
Et vois antaa jotenkin ääninäytettä/ Paa vaikka Youtubeen;-)

Liivia kirjoitti...

Satuin katselemaan miss suomi kisoja ! Huh. Nämä ehdokkaat eli nuoret naiset, voi miten ne ääntelivät; nenään, s-s-suhinaa, natinaa, ja sitten sitä viimeisten tavujen kimaksi nostamista, mitä nykyään harrastetaan, sitten sellaista laahaavaa puhetta, joka samalla vielä natisee. Ei pysty kuvailemaan, mutta hirveetä oli! YKSI puhui normaalisti, ei sijoittunut.

Omasta äänestä en osaa varmaa sanoa, mutta pelkään pahinta. Ilmeisesti kaikkein pahinta ei tarvitse silti pelätä, kun mies välillä toteaa kuullessaan naisääniä medioista, että "jos sulla olis tuollainen saundi, me ei oltais yhdessä".

Liivia kirjoitti...

Nainen kuvassa voisit olla sinä...

violet kirjoitti...

Liivia, osuit nyt naulan kantaan! En ole nähnyt missikisoja moneen vuoteen mutta tuskin mikään on muuttunut. JUURI sitä sellaista kuvailemaani puhetta tarkoitan. Jos unohdetaan kaikki suhuässät sun muut sellaiset ongelmat niin jo pelkkä äänenkäyttö nostaa niskavillat pystyyn. Ja mikä on vielä pahempaa: no kun ihan aikuinen eikä mikään parikymppinen enää puhuu edelleen tuolla tavalla.

Nenäni on kieltämättä samaa kokoa kuin kuvan naisella!

Anonyymi kirjoitti...

Pää sitä ääntä vääristää. Puhuessasi kuulet oman äänesi sekä pään ulko- että sisäpuolelta, siksi se kuulostaa eriltä kuin jos kuulet sen nauhalta ja siis vain pääsi ulkopuolelta. Toisaalta kameroiden mikit ja kaiuttimet on huonolaatuisia, että kyllä nekin vääristävät. Jos juttelisit laadukkaaseen mikrofoniin ja kuuntelisit hyvistä kaiuttimista, olisi omaan ääneen helpompi suhtautua vähemmän kriittisesti - joka onkin se kolmas vääristävä tekijä.

Itse radiossa työskennelleenä olen kutakuinkin tottunut oman puheeni kuulemiseen, mutta nauruun en koskaan! SE jos jokin on hirveää kuultavaa.

violet kirjoitti...

Secretary: tuttua kamaa, juu. Aikoinaan puheopin kursseilla teimme mielenkiintoisia kokeiluja äänenkäyttöön liittyen. Totta tuokin mitä sanot laadukkaista mikrofoneista ja äänentoistolaitteista.
Kova (liian kova) itsekritiikki mulla ainakin on, äänenkin suhteen.

kävin muuten katsomassa (tai kuuntelemassa, oikeastaan) Iltasanomien videoista uusien missien puhetta. Se oli juuri sellaista kuin kuvittelinkin. Aikoinaan se Susan K mikä se nyt olikaan sen poliitikon kanssa, puhui aivan samalla tavalla kuin tämä uusi missi. Samat "itseasiassa" toistelutkin ja sama pään nyökyttely ja sellainen "ihantosihei" vakava ilme.

Matroskin kirjoitti...

Eikun minulla on maailman kauhein ääni. Liian kimeä, narisee. Plääh. Miten sitä voisi muuttaa?

violet kirjoitti...

Matroskin: moni juttu vaikuttaa; "kaluston" rakenne, hengitys, mieliala.... Ei muuta kuin johonkin puheopin kurssille tai jotain. Aika paljon voi vaikuttaa käsittääkseni.

isoinpapu kirjoitti...

Mä olen perinyt äidiltä sellaisen "auliin ihmisen" puhelinäänen. Äiti on mestari puhelinkeskustelija, ja saa hommat hoitumaan nimenomaan puhelimessa. Siis työasioissa esim aivan oivallinen kyky.

Normaalipuheessa ei toimi kyllä yhtään niin hyvin. Siis puhelinääni nimenomaan.

Pari vuotta sitten kun hankin kännykän, joku juippi soitti mulle jatkuvasti, sinnikäs väärä numero. Soitteli jonkun tyttöystävänsä perään. Ja yleensä vähän maistissa. Kun vihdoin sain hänet tajuamaan etten todellakaan ollut ko Seija, hän hämmentyi hetkeksi ja totesi sitten : "..mut sulla on kyllä aika ihana ääni...".

Heh heh. Eli paras ryhtyä puhelinmyyjäksi. Nonni, tulevaisuuden työongelmat selvitetty!

*Katinkainen* kirjoitti...

Miten monta kertaa penskana jouduinkaan sanomaan puhelimessa"hei,hei en ole se joksi minua luulet,ÄITI ei ole nyt kotona"...
Meitä on kolme sisarusta ja meille kaikille kävi niin-äitimme ystävät alkoivat puhumaan meille turinoitaan,luullen että puhelimessa on äitimme.
Samanlainen ääni kuin äidillä!!!!
Neljällä naisella samanlaiset äänet!!!
Nyt siskoni sanoo,että tyttäreni puhuu samanlailla kuin minä-sama äänensävy ja painotus!!!
Sama kohtalo periytyy!!!!KÄÄK!!!

Anonyymi kirjoitti...

Täälläkin yks, jota nolottaa aina kun kuulee oman äänensä jostain videolta tms... Kai se oman äänen kuuleminen osaksi pään läpi lieventää sitä narinaa ja siksi tuon huomaa vasta muualta. :-/

Satu kirjoitti...

Miks mullakin on hento kurkkuääni? Kaikilla meillä tuntuu olevan vääränlainen ääni.

Miltähän oopperalaulajasta tuntuu kuulla omaa puheääntään tai verrattuna sitten lauluääntään? En todellakaan haluaisi kuulla lauluani yhtään mistään, vaikka laulan kotona paljon arkilaulua.

violet kirjoitti...

isoinpapu: juu, aulis palveluääni ei toimi joka tilanteessa, mutta ymmärrän sen edut!

Essun tasku: kiusallisia sekaantumisia äänen takia...minulla kokemusta lähinnä kun olen soittanut jonnekin. Mun ja oman äitini äänet eivät kai kovin samanlaiset ole (vai enkö kuule sitäkään?)

Timo: "lieventää narinaa"..toi oli hyvin sanottu;-)

Solveig: Mun oma lauluni on omasta mielestäni aivan ihanaa mutta muut yleensä pyörtyy heti.

Mielenkiintoinen aihe minusta ylipäätään äänenkäyttö ja puhe. Kun arvioi jonkun ihmisen ulosantia niin vaikuttaahan siihen niin moni asia, ihan murteesta alkaen. Sitten tauot, painotukset, kaikenlainen suhina ja sihinä...Myös äänen voimakkuus, onko sävyjä vai monotonista, hidasta, nopeaa jne.

Puheopin luennoilla muinoin ja teatteriharrastuksessa opin paljon esim. asennon vaikutuksesta äänenlaatuun. Ja sen kun muistais että jos pallealihas on kireä niin tulee rumaa jälkeä;-)

Anonyymi kirjoitti...

Samoin on hyvä muistaa, että koko keho vaikuttaa äänenlaatuun. Jos jokin lihas kiristää pahasti, sen kuulee äänestä. Hyvä ryhti on hyvästä. Rennot pään ja hartioiden seudun lihakset pallean lisäksi auttavat saavuttamaan matalan ja miellyttävän äänen. Matala ja rentoutunut ääni kestää paremmin puhumisen aiheuttamaa rasitusta kuin takakireä ja kimeä ääni. Matalaa ääntä on myös miellyttävämpi kuunnella, myös itse kuuntelen itseäni mieluummin matalaäänisenä kuin kimittävänä. :P

Yleensä muuten katselen ja kuuntelen uteliaana itseäni videolta: kuka tuo vieras, mutta niin tutun oloinen ihminen oikein on! Päänsisäistä kaikua ei tosiaankaan ole äänitteissä mukana.

violet kirjoitti...

Celia: kyllä vaan, hyvä ryhti on hyväksi tässäkin mielessä, ja sellainen yleinen rentous lihaksissa.
Sen huomaa jokainen itsekin: liikunnan jälkeisessä rentoutuneessa tilassa äänikin on erilainen (jos ei sitä ihan väkisin pakota toisenlaiseksi). Ei teatteri-ihmisetkään muuten vaan heilu ja hypi ennen esitystä;-)

Miesten äänistä olen kirjoittanut aikaisemminkin. Taas tulee vaan mieleen yksi englantilainen isä poikien koulussa Hollannissa. Ukko ei ollut sitten yhtään minkään näköinen (ellei nyt aavistuksen epämiellyttävän oloinen...) mutta auta armias kun aukaisi suunsa! Yllätys oli melkoinen, sillä oli kuin ääni ja keho olisivat kuuluneet eri henkilölle. Ääni oli todella miellyttävä, sellainen jota oikein kääntyy katsomaan että mistä ihmeestä se tulee, kuka puhuu.

Anonyymi kirjoitti...

Omaan ääneen voi kyllä vaikuttaa tosi paljon, joten suru pois puserosta ja kurssille!

Minulla on aina ollut (ihan luonnostaan) monta ääntä, joista menestyksekkäin lienee ns. puhelinääneni; rauhallinen, matala puhetapa jota sovelsin mm. kun olin opiskeluaikoina töissä puhelinhaastattelijana. Sain jatkuvasti kehuja äänestäni (mm. "olet kyllä valinnut oikean ammatin"...) ja muut olivat kateelisia kun sain niin helposti haastatteluja... (Oltiin provikkapalkollisia)

Mutta tuo ei kyllä poista sitä että aina kun kuulen sulosointuni joltakin tallenteelta niin häpeän puna nousee poskille ja vannon etten koskaan puhu enää. Mitään. Ikinä.

Anonyymi kirjoitti...

Niin ja minä RAKASTAN matalia, sointuvia miesten ääniä! Pari luonnepuutetta on heti anteeksiannettu jos ääni on sellainen. Saispa sellaisen kotiin...

Vilijonkka kirjoitti...

Ongelmana ei ole vain se MINUN(PAS) maailman kauhein ääni (hyvin kantava, möreä, kova kuin ikilevy, soinniton), vaan ne sammakot joita suustani kuuluvalla äänellä päästelen. Sen, ensin miettimisen, sitten vasta laukomisen, kun oppisi!

Mary-Laure kirjoitti...

Lovely! Very Jackie O.