maanantai 3. maaliskuuta 2008

Ei hyvä



Viikonloppu ei ollut oikein "hyvä". Tuntuu, ettei se ladannut kenenkään pattereita, että kukaan ei oikein voinut tehdä juuri sitä mitä olisi halunnut, että koko ajan hösättiin sinne tänne, että katsoimme toistemme ohitse, emme kuunnelleet kukaan ketään, että viikonloppu vain lipui ohi.
Joskus menee näin eikä se ole sen kummemmin kenenkään syy.

Oli viikonlopussa kuitenkin hyviäkin hetkiä. Eilen oltiin kaikki neljä uimahallissa ja se on kivaa puuhaa. Molemmat pojat kehittyvät joka kerta uintitaidossaan. Pienempi ei osaa vielä ollenkaan uida, mutta on oppinut sukeltamaan yllättävän pitkiä matkoja. Tavallaan hän siis osaa uida - tosin vain veden alla! Molemmat ovat saaneet paljon rohkeutta ja itseluottamusta uimiskeikoilta, ja uskon että noille tuntemuksille on käyttöä altaan ulkopuolellakin.

Parturiinkin veimme vastahakoiset pikkumiehet. Esikoinen haluaa aina sellaisen "vihreiden kansanedustaja" -kampauksen: sellainen aavistuksen pata päässä leikatun näköinen, otsatukka (tosin hyvin lyhyt) ja ylipäätään sellainen oikein kiltin pojan tukka.

Pienempi ilmoitti että hän haluaa sinisen piikkitukan. Ou jees. Ei saanut sinistä ja piikitkin vain geelillä. Tänä aamuna ennen kouluunlähtöä tämä juuri 6 vuotta täyttänyt veteli äidin hiustuotteita tukkaan kylpyhuoneessa...

Vaikka ilmat eivät ole mitenkään superlämpimät nyt on luonto kovasti herännyt. Puissa on monen värisiä kukkia, en tiedä edes mitä puita ne kaikki ovat. Valkoisia, keltaisia ja vaaleanpunaisia kukkia. Takapihan puussa keikkuu pieniä vaaleanvihreitä papukaijoja, eikä tämä ole mikään vitsi. Samoja oli Hollannissa ja heti kun löydän, kerron niiden alkuperän. Tähän hätään en muista.

Oikeastaan....mitä enemmän ajattelen, viikonloppu oli kai sittenkin aika hyvä. Ainakin se olisi voinut olla paljon huonompikin. Siihen silti pyrin, että seuraava olisi jotenkin rauhoittavampi ja "lataavampi". Vaan kaikki ei aina (yleensä?) ole vain itsestä kiinni.


9 kommenttia:

Niina kirjoitti...

Meillä myös poika uiskentelee paremminkin upoksissa kuin veden päällä. Piiitkiä matkoja toisella kädellä kauhoen toisella pidellen nenästä kiinni. Tavallista koiraa uidessa hän alkaa pikkuhiljaa upota, upota, upota ja... sitten mennään taas tauon jälkeen sukeltaen.

Merja kirjoitti...

Musta tuntuu miltei joka maanantaiaamu että viikonlopussa olisi ollut parantamisen varaa. Mun hermot alkaa revetä lasten villiintyessä yhä enemmän mitä pitemmälle viikonlopussa päästään. Kämppä muuttuu kaaokseksi ja viimeistään sunnuntaina päivällä revin jo hiuksia päästä.

Oli meilläkin kivoja hetkiä: käytiin koko porukalla eilen laskemassa mäkeä ja saunottiin kotiin tultua.. mutta olen kyllä maanantaiaamuisin aina yhtä huojentunut siitä että saan olla kotona omassa rauhassa päivän.

Liivia kirjoitti...

Jollei viikonloppu niin hyvä, niin kertomus ainakin!
Nuo parturitouhut ja hiustyylit niin naurattivat. Mistä pienempi saanoit moisia päähänsä?

Pienestä se oma tyyli jo muotoutuu. Kaikki mun sisarukset ja minä itte ollaan jo pienenä oltu samoilla tyylilinjoilla kuin nykyäänkin. Että jotain voi ennustaa jo varhaisista mieltymyksistä. Vaikka onneksi tyyli jalostuu iän myötä.

violet kirjoitti...

Niina: meilläkin tämä vedenalla uiva pitään nenästä kiinni ja kauhoo vain toisella kädellä. Isompi osaa jo uida hiukan pinnallakin eikä sukeltaessa tarvitse pitää nenästä kiinni. Silti yksikätinen pieni nenästäpitelijä sukeltaa nopeammin ja pidemmälle kuin isoveljensä!

Merja: Mulle käy niin että jos viikonloppu on ollut "huono" (siis ettei tunnu levänneeltä esim.) niin maanantaina minusta on kauhean surullista että pojat joutuvat lähtemään. olen kyllä iloinen omasta rauhastani, mutta samalla kun huomaan että viikonloppu ei ole ollut lapsillekaan voimia antava...on jotenkin vaikea laittaa heidät matkaan.

Liivia: Juu siis meidän pojat on niin erilaisia tässä tukkajutussakin....PIenemmän toivoma sininen piikkitukka on varmaan jollakin piirroshahmolla tms.
Ihan varmasti jo pienestä näkee tulevaa suuntautumista jos ajatellaan vaikka vaatemakua. Lauantaina kyllä esikoinen yllätti minut täysin vaatekaupassa alkamalla vaatia NIITTIVYÖTÄ. Siis te jotka olette esikoiseni nähneet saatatte tajuta miten huonosti se hänen muuhun tyyliinsä sopisi...Sanoinkin etten edes harkitse selllaisen ostamista, koska minusta se on täysin idiottimaisen näköinen,etenkin 8-vuotiaalla. Pääsimme lopulta hyvin helposti sovintoon siitä,että ostan kankaisen vihreän vyön. Toisella puolella jotain maastokuvioita mutta menköön. Eipä se siltä paidan alta näy...

inkivääri kirjoitti...

Meillä oli vähän samanmoinen viikonloppu, periaatteessa hyvä & kiva, mutta kuitenkin hieman rauhaton ja levoton.
Kai niitäkin pitää välillä olla, tai jotain.
Sininen piikkitukka kuulostaa hauskalta. Jännää ettei äiti ollut ihan samaa mieltä... ;)

Anioni kirjoitti...

Heh, hauskaa lukea poikiesi hiusmuodista. Meillä pikkujamppa haluaa kasvattaa pitkää tukkaa tai ajaa kaljuksi. Ei mitään siitä väliltä... Hiuslaatu on paksu, karhea ja menee kiharaan, joten aika nopeasti se aina leikataan (lyhyemmäksi, mutta ei kaljuksi...), kun pojalla menee hermot takkujen kanssa :)

Ei ymmärrä miespuolinen "kauneuden takia on kärsittävä" -fraasia ;)

Leijonaemo kirjoitti...

Varmaan tämän tiesitkin, mutta meillä Esikoisen käydessä alkeiskursseja uimakoulussa sanottiin, että sukeltaminen on tärkein taito oppia niillä kursseilla.

Lapset jotka osasivat uida, mutteivat uskaltaneet sukeltaa, eivät päässeet seuraavalle kurssille. Koska jos ui ja vahingossa uppoaakin veden alle ja joutuu paniikkiin, voi tapahtua mitä vaan.

Joten olisin hyvinkin ylpeä sukeltelijasta! :)

isoinpapu kirjoitti...

Mä halusin pienenä tukkani leikattavaksi "niinku kekkosella". Äiti ei jostain kumman syystä koskaan suostunut.

Juuri hämmästeltiin sunnuntrai-iltana miten kummassa voi mennä vapaapäivä niin poskelleen. Siis ei tapahtunut mitään kummallista kamalaa tms. Ei vaan osattu olla.

Hämmästellen kauhistelen itseäni. Luulin olevani hyvä olemaan!

Liivia kirjoitti...

Mä halusin pienenä (9v.) päähäni Diana-mallin, ja sain. No, enää en kyllä haluaisi, että jotain on mieltymyksille tapahtunut.

Voihan niittivyö! Toivottavasti ei vielä muutamaan vuoteen ajankohtainen toive täällä.