tiistai 11. maaliskuuta 2008

I feel blue

Sen lisäksi että ostin sinisen pellavamekon joku aika sitten on sininen muutenkin - hiukan minullekin yllätyksenä - alkanut miellyttää silmääni.

Tästä tulee paperinaruryijy. Tulee, tulee. Kerran aikaisemmin olen tehnyt vihreän nurmikon, mutta se tuhoutui muutossa.



Kun makaan kylpyammeessa voin katsella vuoden 1976 toukokuun Voguen kantta. Kiitos, Karkkila kohtalokkaasta kuvasta! Tiesin että sille on paikka.


Kangas oli ensin pöytäliina vanhempieni kodissa koko lapsuuteni ajan, sitten siitä tehtiin pöytätabletteja, sitten tein siitä meikkipussin - jossa on sininen vetoketju.


Sinisessä padassa hautui lauantaina Tessa Kiroksen kirjan ohjeen mukaan herrrrrrkullinen lammaspata.

22 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Kuule, sinisen kanssa sama täällä. Hiipii hiipii. Ensin lilana, sellainen tumma syvä violletti ja myös ripaus lavendelia. Nyt jyrää "ranskansininen". Olisiko se sitä, että sininen on ollut niin pitkään poissa, joten tuntuu taas kiehtovalta...

Tuo lapsuutesi kangas, se on ihana! Meillä oli samaa, haalean vaaleanpunaisena, jodssa kuviot tummanvihreänä. Siitä oli mulla pienenä lippiskin. Kaikki on vaan jonnekin kadonneet, kuvista enää näkee. Äidin kanssa haikailtiin juuri tuon kankaan perään noin viikko sitten.

Täytyy koittaa Tessan pataa, vaikka pääsiäisenä. Kirjat on, mutta mitään en ole niistä ikinä tehnyt.

Merruli kirjoitti...

Kauniita sinisiä!

Vaikka olen läpeensä vihreän kannattaja, saa sininen minulla helpoiten mahdollisuuden kesäisin. Vedenväreinä sinistä kodistamme kyllä löytyy. Esikoinen on yllättänyt minut lähipäivinä ilmoittamalla lempivärikseen puhtaan sinisen, oletusarvona kun tuon ikäiselle tytölle on vaaleanpunainen.

Minulla kaapissa keskeneräinen ruohonvihreä paperinaruryijy jonka piti olla valmis pääsiäisenä, kiitos muistutuksesta. Taitaa tulla kiirus.

violet kirjoitti...

Se ruoka oli youvetsi, sivulla 109 siinä "Hillasoilta jne." kirjassa.
Oli hyvää. Yksi juttu kuitenkin minun mielestäni kannattaa tehdä toisin kuin minä: ostin siihen "liian hyvää" lihaa. Olisi kelvannut halvempi ja rasvaisempi pala, sillä tuo kuivui liiaksi. Maku silti hyvä.

Uskon että tämä hiipivä "sinerrys" johtuu juuri tuosta mitä sanoit. Long time, no seen...ja nyt kiinnostaa.

violet kirjoitti...

Merruli: ruohot esiin vaan! Mun sormet ovat aivan ruvella jo nyt tuon kanssa, mutta mulla on niin paljon vanhoja naruja että nyt aion ne käyttää. Sitä paitsi yksi seinä oikein huutaa jotakin väriä.

Tanja kirjoitti...

Sininen on aina, ihan aina, ollut minun värini. Siihen en ole kyllästynyt koskaan - siirrän sitä aina joskus hiukan sivummalle tai vähennän sitä, mutta koskaan se ei ole poistunut elämästäni kokonaan. En nyt kuitenkaan mikään Kaarina Suonperä ole, mutta pilkahduksina sininen on ihan mahtava. Minusta sininen eri sävyissään on syvällinen, hiljainen, henkevä, lempeä, jalo, kauniin varjoisa väri, jotenkin "vanhanaikainen". Tykkään nostalgisesta merimiesuodista, sinivalkoisista (tosin myös muunkin värisistä) raitapaidoista, lemmikeistä, sinisen taivaan heijastumisesta veteen, siniharmaista varjoissa, kustavilaisuuden siniharmaasta väripaletista, sinivalkoisista vanhoista pellavista... Meillä on paljon sinistä kotonakin. Tosin nyt olen alkanut miettiä sävymaailman muuttamista kotona. Mulla tulee aina keväisin kova hinku sellaiseen värien sekamelskaan sekä heleisiin ja pastellisiin sävyihin. Meillä on olohuoneessa sellainen pullonvihreä kaakeliuuni. Se on tosi hieno, mutta vihreän ystävä en oikein ole, ja juuri tuollainen syvä, murrettu sävy tuntuu minusta aina vaikealta.

Tuollainen uuden värin "tuleminen" on aina kiehtovaa aikaa, jos siis on kiinnostunut väreistä. Mua on keltainen alkanut jotenkin kiehtoa. Syytän (kiitän!) siitä Liiviaa, hänen kuvissaan keltainen näyttytyy jotenkin kiehtovana :) En siis ole mitenkään hurahtanut siihen, vaan pikemminkin makustelen sitä katselemalla ja kuvittelemalla sitä minulle/meille. Huomaan kiinnittäväni huomiota siihen ihan eri tavalla kuin ennen.

Liivia kirjoitti...

Merrullin kommenttiin viitaten; olen huomannut tuttavapiiristä että tytöillä värimaku keskimäärin noudattaa yhtä kaavaa. 3-5v: vaaleanpunainen, 6-8v: sininen tai lila, 8-11-: musta. Voi olla että markkinamiehillä on jotain osuutta asiaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kiva blogi sinulla. Käyn nykyisin suht säännöllisesti lukemassa sitä. Innostuin tuosta paperinaruryijystä. Miten se tehdään? Ilmeisesti paperinaru vedetään kankaan läpi solmitaan ja katkaistaan. Olenko oikeassa? Millainen solmun pitäisi olla?

Merja kirjoitti...

Hiphei, sain tuosta sun pussukasta tosi kivan idean. Kiitos.

Mulle on sininen edelleen vaikea. Mutta tuo Liivian mainitsema laventeli (sinisen ja lilan väliltä) on sellainen sävy josta tykkään.

Merja kirjoitti...

Ai niin, ja tuo kangashan taitaa olla niitä Isolan 60-luvun kuoseja... Jostain syystä tykkään itse Marimekon kankaista just eniten 60-luvusta. Johtuuko jostain aikaisista assosiaatioista kun synnyin tuolla luvulla? ;-)

Vilijonkka kirjoitti...

Sininen sisälampi?

Mulle ei sininen hiivi, taisin saada yliannostuksen lapsuudessa. Mutta myönnettäköön sen sopivan lapsilleni erinomaisesti, aavistuksen kalvakkaan ihoon ja kuopuksen siniset silmät saavat lisäryhtiä.

Kevään sininen taivas on ihana.

violet kirjoitti...

Tanja: sininen ei mulla todellakaan ole aina ollut mitenkään läheinen. Ainoastaan ehkä tietty farkunsininen.
Nytkin erityisesti vaatesinisissä saan olla aika varovainen sillä vain tietyt sävyt sopivat mulle. Muut tekevät aivan kelmeän värisiksi.
Kyllä, olen hyvin kiinnostunut väreistä ja niin "tuleminen" on mielenkiintoinen ilmiö minustakin.

Anonyymi: tuo kangas on sellaista erittäin jäykkää harsokangasta, ostettu aikoinaan SUomesta juuri ryijyn tekoon. Löytyy kangaskaupoista yleensä. Riippuu paperinarun jäykkyydestä miten sen solmii parhaiten, riippuu myös pohjakankaan harsojen (reikien) koosta verrattuna narun paksuuteen että miten voi solmia. Tässä omassani olen tyhnyt vain hyvin yksinkertaisen solmun. En sen paremmin osaa kuvailla. on olemassa ns. ryijysolmukin, mutta tällä narulla noihin reikiin ei onnistu sormia rikkomatta.

Merja: hyvä jos tuli idea! Joo, kangas on 60-luvun kankaita, nythän niitä kai painetaan uudelleen? Itsekin kun olen vuoden -67 "tuote" niin varmaan osuu silmään hyvin tämä..yleensä en mitenkään kauhean kova Marimekon ystävä ole. Etenkään sen kaamean Unikon.

Juu, sellainen lilaan menevät tai sitten "myrskynsininen",,sellainen aika siniharmaa oikeastaan on kaunis.
www.coloria.net vielä kertauksen vuoksi kaikille, menkää katsomaan!

Erityisen hieno tämä
http://www.coloria.net/bonus/colornames.htm

Ja sinisestä vielä tämä:
"Niin kuin keltaisessa on aina mukana valoa, samoin voidaan sanoa, että sinisessä on aina mukana pimeyttä"
- Goethe teoksessaan Zur Farbenlehre -

pikkujutut kirjoitti...

Sininen on aina kuulunut värivalikoimaan vahvasti.Nyt sitä jopa löytyy omasta kodistammekin jälleen vahvasti.

Mutta sävyn pitää olla oikea.Kaikki sininen ei käy.

Merja kirjoitti...

Mulla olikin tuo Colorian linkki... mutta tuo colornames vinkkaus oli hyvä!!! ooh aah noita värejä.. ja nuo värikoodit on TODELLA käteviä kuvankäsittelyssä, kiitos!

violet kirjoitti...

Merja: Mää olen puolestani käyttänyt tuota värikooditaulukkoa esim. niin, että kun joku on pyytänyt mua tekemään korua tai taulua ja hakee tiettyä väriä niin tuosta ollaan katsottu.

Matroskin kirjoitti...

Tuo Vogue-leidi näyttää ihan sinulta!

violet kirjoitti...

Matroskin: se nainen on Jerry Hall (eikös se ollut Jaggerin Miken rouva?).

Inka kirjoitti...

Ai kun tykkään näistä kuvistasi.
Mulla on tuota sinisen hiipimistä tapahtunut ihan pikkuhiljaa. Hauskaa, odotan jo jännityksellä mistä sitä seuraavaksi löydän :)
Tessan kirjoista pitäisi ehdottomasti tehdä jotain, joku pataruoka voisi olla vaikka pääsiäisenä oikein loistava valinta!

Anonyymi kirjoitti...

Hih, kohtalokas katse on löytänyt vihdoin paikkansa!

Sinisestä: laventelinsininen on niin kaunis ja mystinen, sininen juuri siinä lilan rajalla...ja "stimorolin"sininen!

Mistä tulikin mieleen: onko Stimorolia enää olemassakaan? Entä PK:ta? Muistatteko mainoksen rallikuskin: "PeeKoo - auttaa keskittymään."

Anonyymi kirjoitti...

Sinisessä padassa voi muuten tulla hyvää ruokaa. :) Värit vaikuttavat.. jos ei muuta, niin mielialaan.

En muuten tiennytkään, että paperinaruistakin voi tehdä ryijyä. Aina sitä oppii jotain uutta tässä elämässä.

violet kirjoitti...

Inkivääri:no minäkin ajattelin että hittojako mä noita kirjoja tuolla haudon enkä tee ruokia niistä! Suosittelen.

Maare: Stimorolia mun mielestä on, mutta PK;ta ei kai..MUISTAN sen peekoo auttaa keskittymään!

Paulina g: ohjenuoranani on että kaikesta voi tehdä kaikkea. Noin niinkuin periaatteessa.

Merruli kirjoitti...

Paperinaruryijystä vielä: Työtä nopeuttaa ja sormia säästää huomattavasti jos otat tavallisen solmun sijaan käyttöön ryijysolmun ja laitat paperinarua pitkän pätkän kerrallaan neulaan. Hapsujen tekoon tarvitset 'kamman', jonka voi tehdä mistä tahansa muovi-tai pahvipalasta. Hapsu kiedotaan kamman ympäri, yhdestä langasta tehdään niin monta solmua kuin lankaa riittää ja sitten hapsut leikataan auki.
Kaunista jälkeä syntyy sinunkin tekniikallasi, kirjoittelen tätä lähinnä siksi, jotta sormesi säästyisivät paperinarun ikäviltä puolilta.

violet kirjoitti...

Merruli: ihan totta että kertomasi tekniikka säästää sormia! Tein sen vihreän "nurmikkoni" aikoinaan tuolla tekniikalla. Paperinaru oli paljon pehmeämpää ja ohuempaakin kuin tässä, joten onnistui.
Kokeilin tämän narun kanssa sitä ja se oli sen verran hankalaa (naru on tod. jäykkää eikä oikein taivu vaikka pehmittelee) että päädyin siksi tässä tekemään solmu kerrallaan. Ja kun tämä on vähän tällaista meditaatiota samalla;-)
Mutta ehdottomasti suosittelen muillekin sitä toista tekniikkaa sormien vuoksi.