lauantai 8. maaliskuuta 2008

Äiti syventyy illan elokuvaan



Mulla on nyt pian kymmenkunta katsomatonta dvd-elokuvaa, jotka ovat kaikki tosi kiinnostavia. Harva se ilta sanon: "nyt kyllä vihdoin katson sen elokuvan!". Sitten tulee jotakin yleistä sählinkiä, poikia "ei väsytä yhtään", tulee keskustelua nukkumaanmenosta, kaikesta. Sitten olen pahalla päällä itsekin jo.

Ehkä siitä huolimatta yritän alkaa sen filmin kanssa. Ehkä katselen jonkun aikaa, sitten herään siihen, että käsi tai jalka on puutunut. Eikä muuten ole ihmekään, kun ahtautuu Omaan Tuoliin.
Eilen "katselin" Peidre ou faire l’amour. Joku käveli pellolla maalausvälineiden kanssa, sitten sumeni. Pitää yrittää uudelleen.

Kuvassa katselen elokuvaa uuden virkkupeittoni alla. Mieluummin "virkku" kuin "torkku" - monestakin syystä! Ja onhan se virkattukin, joten aasinsilta kantaa hyvin.

13 kommenttia:

Inka kirjoitti...

Mulle tahtoo käydä noin, oikeastaan aina. Paitsi jos mies pitää asiasta kiinni. Mutta jos yksin yritän, en jaksakaan. Tai tulee jotain muuta. Tästä syystä hylly on täyttynyt eri sarjojen dvd-bokseista. Niihin ei tarvitse keskittyä yhtä lailla, voi vaikka lukea kirjaa tai virkata samaan aikaan.
Hö, nyt tuli ikävä elokuvia. Vaikkapa Funny Face, se pitäisi ehdottomasti nyt juuri katsoa!

Stardust kirjoitti...

Nautinnollista elokuvailtaa! Mulla on illaksi suomalaista elokuvakerrontaa; Musta Jää.

Liivia kirjoitti...

Hauska kuva! Raitapeitto on ihan pakko tehdä, vaikka meillä ei peittopuutosta olekkaan. Luulen että tuon teko on ihanaa, ja teki mistä vaan hyvä tulee, arpapelillä varmaan ihan paras. Sun peittoon on kyllä osunut hyvä värimelska.

Filmi kuullostaa just siltä minkä valitsisin pelkän nimen perusteella. Ja tuo alkukin oli lupaava. Harmittaa kun ei oikein ole katsottavaa, kun ei sitä töllöäkään. Filmejä voidaan silti katsoa läppärin kautta, mutta kammotus tota paikkakunnan tarjontaa. Pelkkää jenkkisoopaa. Eikä huvita oikein ostaa leffoja omaksi. Pöh.

violet kirjoitti...

Inkivääri: olen huomannut että mun on parasta katsella elokuvia
a) yksin
b) päivällä

Stardust: kai tässä tänäänkin käy
vanhanaikaisesti, mutta yritetään.

Liivia: Toi raitapeitto on tehty pussillisesta lankoja, jonka miehen sisko toi tänne kun kävivät kerran. Olivat löytäneet likaisen muovikassin tieltä, siis pudonnut tai heitetty jostakin autosta.
Blogissa joskus aikaisemmin kerroinkin miten pesin pienemmän pojan kanssa kaikki langat. Suurin osa oli (on) niin hirveän värisiä, ettei niistä voinut tehdä mitään - paitsi jotain tällaista! Ja tein peiton sillain ettei tarvinnut päätellä mitään. Solmin vain värit yhteen kun halusin vaihtaa.

Olen tuosta elokuvasta paljon kuullut, on jo vuodelta 2005. Meillä on kauheasti filmejä. Ostetaan tyrkyistä kun saa vitosellakin usein hyviä. Meitä ei haittaa jos ovat hiukan "vanhoja" kun meille ovat uusia.
Jos joskus haluat ostaa jotakin omaksi, niin minusta Tampereella Anttilassa on aina halvalla vaikka mitä. Katson monet jutut niin moneen kertaan, että haluan ne siksikin omistaa.

Liivia kirjoitti...

Minä taas katson vain kerran. Ja jos on tosi hyvä, niin sitten ainakin olen TOSI tarkka että katson vain kerran.

Sooloilija kirjoitti...

Kerrohan sitten mitä elokuvia katsoit? Katsoin eilen perjantaina sen 'La môme Piafin', josta aiemmin oli puhe. Tänään kirjoitin siitä tarkemmin. Ihan täsmälleen samoja ajatuksia siitä heräsi kuin sinullakin. (Asiastahan oli puhe silloin Oscareitten aikaan...).

Merja kirjoitti...

Mieluummin virkku- kuin torkkupeitto - hyvin sanottu!

Meillä on myös tosi paljon elokuvia, ja niitä tykätään katsella. Minä olen vain ihan toivoton jos katselen miehen kyljessä. Nukahdan miehestä hohkavaan lämpöön aivan taatusti.. heräilen lopussa ja kyselen: mitä siinä tapahtui??

Vilijonkka kirjoitti...

Olen ihan onneton filmien kanssa, kesken jää jos ei ole tosi hyvä. Koskaan en yritä uudelleen, sillä uinahtaminen kertonee jotain filmistäkin.

Mieheni ei edelleenkään usko, etteivät James Bond ja Vilijonkka sovi yhteen. Hän tietyin aikavälein järjestää "romanttisen elokuvahetken yhdessä vaimon kanssa". On teetä, juustoja, viiniä, mutta AINA nukahdan kesken ja joka kerta pahoittaa hän mielensä. Kovakalloinen tyyppi, mutta yritykset ovat niin herttaisia, etten kehtaa kieltäytyäkään filmi-illoista.

Tiuku kirjoitti...

Voi, tuo on tosi ärsyttävää! Nukahtelu siis. Mieheni tekee sitä aina. Ja korostan tosiaan aina! Iltaisin ei voi hänen kanssaan kotona
elokuvaa katsella. Sinänsä harmi koska yksin en oikein välitä elokuvia tillitellä. Syytä siihen en ole keksinyt, näin on minulla kuitekin ollut aina. En esim. ole koskaan käynyt elokuvissa yksin. Pitäisiköhän uskaltaa joskus, voisi olla kokemus.
Niin mieheni (teko)syy nukahteluun, on piemeä, lämmin ja makuu tai löhöasento.

Tiuku kirjoitti...

Ps. peittosi on oikeastaan aika makea. Haluaisin kanssa omata kärsivällisyyttä noin isoon virkkaus hommaan. Ne neliö peitot on kanssa muuten somia.

Puisto kirjoitti...

Ai kauheeta kun nauran ääneen täällä. Elokuvan katsomiseen tarvitaan noin kolme iltaa minulla, niin tuttua niin tuttua.

isoinpapu kirjoitti...

Ah, tahdon heti tarttua koukkuun ja virkata ison virkkupeiton!

Tein viime vuonna , tai joskus, pienemmän peiton langanjämistä. Olivat myös lahjalankoja, toisen jämiä. Siitä tuli hyvin räsymattoväritteinen lapsen peitto. TYkkään kyllä. Mutta nyt tekisiskin mieli tehdä tuollainen iso ja muhevan värinen...

Mulle elokuvan täytyy olla joko erinomaisen hyvä tai sitten aivan ala-arvoisen huono, jotta jaksan katsoa. Niitä huonoja( ja siis tarkoitan oikeasti oikein kamalan huonoa) mollaan kokoajan, urputan sieluni syvyyksistä urputuskiintiön täyteen. Koko leffan ajan. Meillä on onneksi sama maku miehen kanssa ja harrastamme tätä yhdessä.

Aika harvoin kyllä tullut katseltua viimeaikoina.Tarvitaan selvästi virkkupeitto.

violet kirjoitti...

Liivia: Olet kyllä oikeassa että oikein hyvät ehkä pitäisi katsoa vain sen yhden kerran. Mutta kun en malta! On joitakin elokuvia joiden jättämä tunne on se elokuvan paras anti. Jotkut antavat sen tunteen minulle ihan joka kerta, vaikka katsoisin kerran viikossa (tai no, siitä en ihan tiedä)> Olen kyllä myös pilannut monet filmit katsomalla ne uudelleen - tai katsomalla väärään aikaan tai väärässä tunnetilassa.

Sooloilija: kävin katsomassa mitä kirjoitit Piafista. Aika samankaltaisia tuntemuksia näköjään herätti kuin minussakin.

Merja: voihan se elokuvan katsominen toimia ihan "tekosyynäkin" vain nuokkua toisen kyljessä!

Vilijonkka: herttaisia elokuvailtoja sulle tarjotaan!
Toki oikein paska filmi nukuttaa ihan itsessäänkin, mutta olen monasti vain liian väsynyt kun aloitan. Esim. se perjantaina aloittamani filmi oli eilen katsottuna aivan loistava.

Tiuku: jännää miten ihmiset ovat niin erilaisia. Minä käyn elokuvissa mieluiten nimenomaan yksin.

Papi; naura vaan, aika naurettavaa tää onkin;-)

Isoinpapu; Morkkauselokuvat on ihan paikallaan joskus!

Toi peitto ei muuten ole mikään valtavan suuri. Kuvassa jotekin näyttää paljon isommalta kuin onkaan. Ja minä paljon pienemmältä kuin olenkaan.