keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

Leikki parantaa

Meille siis ostettiin se uusi tv. Se tuli kauhean isossa pahvilaatikossa. Laatikko muuntui jo samana iltana robotiksi. Robotti on nyt ollut meillä jo kohta viikon, ja mikäli pojilta kysytään, jää ikuisesti.

Mutta vaikka se vie riivatusti tilaa niin on siitä iloakin. Veljekset leikkivät yhdessä, mikä on viime aikoina ollut harvinaista herkkua. He tekevät yhteistyötäkin, eikä sekään voi olla pahasta.
Pikkuveli pyysi isompaa kirjoittamaan robotin kylkeen ohjeet:

"Robot de Dark Vader.
Ouvert tous les jours
de 8h50 à 20h50.
Payement à faire à droite."
...ja sitten nuoli aukkoon, mihin pitää maksaa.

Robotti on siitä kiva että oikeiden kolikkojen lisäksi se hyväksyy leikkirahoja ja mikä parasta, palauttaa kaikki rahat! Eurolla se heiluu ja huojuu, 50 eurolla (kuvassa) saa oikein tosi pitkän näytöksen kovan pihinän ja puhinan kanssa.


Kuusivuotias on pelännyt pitkään hirviöitä. Niitä esiintyy etenkin öisin pienestä kissalampusta huolimatta. Nillä on kuulemma terävät hampaat mutta myös "terävät silmät". Tässä yksi päivä poika taisi keksiä itse jotakin terapeuttista: hän puhalsi ilmapalloja joihin piirsi rumia hirviönaamoja. Sitten hän kylmän rauhallisesti pisteli kaikki pallot neulalla puhki. Joidenkin päälle istui ja pamautti rikki.



Eräänä aamuna tämän jälkeen hän sanoi: En tullut teidän viereen, kun hirviöt kuoli.
Nyt hän puhuu niistä jo naureskellen kuin mitään lapsellisempaa
ei voisi kuvitella olevankaan kuin teräväsilmäiset hirviöt.

Kokeilisinko palloterapiaa omien pelkojeni kanssa????

15 kommenttia:

Papi kirjoitti...

Tästä sen taas huomaa, miten joku pahvilaatikko voi olla se paras lelu, saa itse rakentaa ja sen semmoista.

Sympatiseeraan sun poikaa hirvittävästi. Mun mielestä sängyn alla asuu hirviö, joka nappaa jalasta. Tätä pelkäsin jo pikkutyttönä ja loikkasin pituushypyn aina sängystä, enkä käsitä yhtään mistä moisen pelon olin kehittänyt.

Meillä ei ole muuten jalkoja sängyssä ollenkaan.. Noku siellä on se hirviö.. Olisikohan tuo palloterapia vapaasti käytettävissä?

violet kirjoitti...

Uskon että palloterapia voisi toimia vähän kuin voodoonukke....kokeile ainakin!

melita kirjoitti...

Ei voi kuin toteta:
Lapset ovat neroja ja omasta pojasta olen huomannut että on paljon fiksumpi kuin minä ja niinhän se on ihan oikein eli niinkuin kuuluukin olla.Palloterapiaa kaikille ja möröille kyytiä !

Killisilmä kirjoitti...

Samaa mieltä - leikki parantaa.

Mukavaa että pojat ovat intoutuneet yhteisiin leikkeihin. Minulla ja pikkuveljelläni on neljä vuotta ikäeroa. Tästä syystä meillä oli aika vähän yhteisiä leikkejä. Yhteisiäkin juttuja kyllä oli, esim. Muppet Show ja Rosvo Rudolf, joista me molemmat tykättiin. Tietyssä ikävaiheessa me kuitenkin joskus leikittiin yhdessä viikonloppuaamuisin. Noita harvinaisia leikkejä on mukavaa muistella nyt aikuisena.

Voi miten hienosti poikasi taltutti hirviöt! Viisas poika. Kyllä tuota ideaa kannattaa kehitellä.

Liivia kirjoitti...

Ihana kertomus! Tuommoisesta robotista minäkin tykkäisin, niin noh ikuisesti olohuoneen nurkassa en ehkä.

Tyttöni löysi päivänä yhtenä tyhjän pahvilaatikon, siitä tuli hyvin nopeasti auto. Sivuihin ilmestyi kaikki oleellinen pyöristä bensatankkiin. Sen sisällä hän on huristellut. Aina yhtä ällistyneenä sitä katselee lapsen luovuutta ja kummallista tietopankkia, joka syntyy vaikka meillä kotona autoista ei esim puhuta mitään, kun sellaista ei ole.

Pelagia kirjoitti...

Hirviöistä puheenollen: minä kokeilin ensin kummilapseeni ja sitten omiini tapaa, jonka taisin omia jostain kirjasta... En muista. Kummitytölleni kerroin, että lasten sänkyjen alla oikeasti siis asuu hirviöitä ja mörköjä, jotka pelottavasta ulkomuodostaan huolimatta ovat oikeasti hirveitä pelkureita, ja kun niitä puhuttelee tiukasti mutta ystävällisesti ja komentaa muuttamaan pois sängyn alta, ne tottelevat. Paras tapa on ehdottaa niille muuttamista esim. lähettyvillä olevaan metsään, pihavajaan tms. Joillekin möröille joutuu sanomaan useamman kerran, mutta kun pysyy tiukkana, ne lopulta tottelevat. Kummityttöni komensi oman sänkymörkönsä muuttamaan autotalliin, koska vain isä käy siellä eikä isä pelkää mörköjä... Kuulema pelot päättyivät tähän.
Minun logiikkani tässä on se, että a) myönnetään lapsen olevan oikeassa, hirviöitä oikeasti on, sillä lapselle ne ovat hyvin todellisia, mutta b) kerrotaan, että mörköjä/hirviöitä eli siis pelkoja voi kohdata ja niitä voi käsitellä, ne eivät ole ylipääsemättömiä esteitä.
Tuo ilmapalloterapia toimii minusta varsin samalla periaatteella: lapsella on valta hirviöiden yli, jolloin ne loppujen lopuksi kutistuvat olemattomiin... =)
Toimi siis tosiaan kummitytölläni ja samoin omilla lapsillani.

tiuku kirjoitti...

Mielenkiintoinen tuo ilmapallo juttu. Kokeilisin mielelläni omiin ¨mörköihini¨ mutta kammoan ilmapallojen poksahtelua, ihan kamala ääni. Aina sitä säikähtää vaikka tietäisi etukäteenkin. Hassua?!
Hauska robotti. Tällä on tv.ssä pikku kakkosessa ollut jonkin aikaa ohjelma jossa askartelevat milloin mitäkin lasten kanssa. Kerran taisi olla robottikin, mutta oli sellainen puku, aika hauskaa oli seurata kuinka lapset itse ideoivat .

Anna Emilia kirjoitti...

Minäkin taidan kokeilla palloterapiaa..

Sanni kirjoitti...

Tiedätkö muuten, että olin kerran jossain koulutuksessa, jossa teimme ongelmista erivärisiä ilmapalloja ja vahvuuksista toisen värisiä. En muista mitä niille tehtiin, mutta poikasi on varmasti käyttänyt jotain viisasta metodia täysin oikealla tavalla:) Kokeiltavahan tuota on!

Tilasin kokeeksi kolmet(!) kengät sielta Laredoutelta. Tuntui hyväksyvän korttini sekä osoitteeni, joten nyt vain odotellaan. Voi miten ihania kenkiä siellä on. Kiitos vinkistäsi.

violet kirjoitti...

Melita: Möröille kyytiä, kyllä vain.

Killisilmä; olen ainut lapsi joten mulla ei ole kokemusta sisarusten välisistä leikeistä. Onneksi oli isossa kerrostalossa paljon kavereita.

Liivia: tuon kun kerroit niin muistan oman pahvilaatikkolentokoneeni, jonka tein toisen tytön kanssa kerran lapsena. Laskettiin sillä mäkeä ja se 'lensi".

Pelagia: en minäkään koskaan ole väittänyt vastaan hirviöistä. Totta kai niitä on kun lapsi sanoo. Onneksi on keinot häätää ne hiiteen!

Tiuku: jos pelkäät pamausta niin ehkä sekin auttaisi että päästäisi ilmat pois sillain hitaasti...tai päästäisi karkuun ulos ja tulisi se hullu "pieruääni". Voisi pelko hävitä samantien naurun alle!

Anna Emilia: kerro sitten toimiko;-)

Sanni: Kerro sitten miten La Redoute toimitti!

Solveig kirjoitti...

Viisas lapsi. Tuollaiset vinot silmät on kaikilla hirviöillä, joita nelivuotiaamme piirtää. On se pelottavan näköistä.

Maurelita kirjoitti...

Toi palloterapia on hyvä !

BTW ulkosuomalaiskyssäri :

http://www.maurelita.com/2008/04/verkkokysely-ul.html

Vilijonkka kirjoitti...

Paiavin muuton hyväksymisen seikka lapsilleni on lienee ollut lupaus tulevasta: monta pahvilaatikkoa joita sitten saavat leikellä, kunhan nyt joskus sitten tulevat! Esimakua jo saivat kun käytiin Ikeassa, nuket ja hiiret saivat jo kaksi taloa ja monta vuodetta.

Pelot, hmmm, mikä pätisi keskimmäisen hissipelkoon??? Pelkää myös metrojen ovia ja että pikkusisko jää vahingossa matkasta. Mitä tulisi ilmapalloon näissä tapauksissa piirtää?

Merja kirjoitti...

Fiksusti osaa poikasi hoitaa fobiansa! Meillä on myös ollut ajoittain noita mörkö- ja hirviöpelkoja ja yleensä niihin on auttanut television katselun rajoitus. Vaikkei meillä mitään agressiivisia juttuja saakaan katsoa, niin kuitenkin siellä vilahtelee mainoksia ym. mistä lapset luultavasti niitä poimii.

violet kirjoitti...

Solveig: totta kai hirviöllä on tuollaiset tuhmat silmät. Tai sitten paljon silmiä. Poika piirsi yhden hirviöpallon aivan täyteen silmiä...

Maurelita: vastattu!

Vilijonkka: auttasko hissipelkoon pahvilootasta tehty "hissi", jonka voisi hyppiä lyttyyn....;-)?

Merja: tv vaikuttaa varmasti, vaikkei mitään erityistä oliskaan siellä. Mutta ilman tv:täkin elävät pelkäävät hirviöitä sun muuta. Taitavat lapset kaikkialla maailmassa käydä ne vaiheet läpi joissa hyvä ja paha ottavat mittaa toisistaan. Hirviöt saavat ehkä "kasvot" tv:stä, kirjoista tai mistä nyt saavatkin, mutta en ole vielä kuullut lapsesta jolla ei jossakin vaiheessa mitään vastaavia pelkoja olisi.