perjantai 7. marraskuuta 2008

Ehkä se kuuluukin olla näin


Kun tuntuu tältä pitäisi oikeastaan kirjoittaa jotakin ihan muuta. Vastata vaikka viiden kohdan kyselyyn, tai kaivaa kolmijalka esiin ja kuvata itseään pöytäliinaan sonnustautuneena, hattu väärin päin päässä keikkuen. Houkutella hymyä ja riehamieltä.

Mutta totuus on se, että vilunväreet juoksevat selkää, asioihin ei saa tartuttua ja täällä on melkein pelottavan hiljaista. Ja hämärää. Syytän väsymyksestä lääkekuuria, joka onneksi tänään loppuu.

Nyt kannattaa kyllä keskittyä ajattelemaan vaikkapa pienemmän pojan opettajan sanoja. Eilen tavattiin ja kuulimme että koulussa sujuu niin paljon viime vuotta paremmin. Haluan myös kerrata mielessäni miten poika sanoi tällä viikolla "äiti, minä tykkään sinä!" - vaikka olen ollut paitsiossa jo pitkään. Jossakin aivan isän varjossa. Sekin on mieluisaa, että isompi haluaa halata joka päivä, monta kertaa.

Mutta melankolista on, en voi kieltää. Ehkä se on syksyn yksi aivan luonnollinen puoli. Ehkä marraskuun kuuluukin olla tällainen, jotta sitten joulukuu voi olla muuta. Sillä eihän kukaan aina jaksa, kaikkea.

17 kommenttia:

Inka kirjoitti...

Mä yritän opetella suhtautumaan marraskuuhun juuri noin. Että silloin kuuluukin olla väsynyt ja vähän alakuloinen. En tiedä, mutta ainakin se auttaa oloon vähän.

Matroskin kirjoitti...

Eikun se on matkan jälkeinen masennus! Minulle tulee se aina. Ensin odottaa matkaa täpinöissään, matkalla on jännittävää, mutta sitten paluu kotiin eikä olekaan enää kivaa odotettavaa.

violet kirjoitti...

Inka; Niin, onhan se lohdullista osata selittää asiat parhain päin. Harrastan sitä paljon!

Matroskin: oikeassa olet, ihan varmasti tuostakin on kyse. Ja totta, aina se seuraa matkaa.

aino kirjoitti...

anna kaiken olla vaan.
piristyminen tulee kun on tullakseen.

(luulisin)

Sooloilija kirjoitti...

Kuuluu olla, jos tuntuu marraskuun harmaalta. Kuvasi ovat muuten ihanaa sävyä, juuri sitä marraskuun siniharmaata.
Kotona huonekaan ei valaistu, vaikka aukaisee verhotkin, ei vain tule valoa, ei..

Mutta kiitos sinulle suklaaleivosten ohjeesta, kipaiseppas blogissani katsomassa tän päivän kirjoitusta..

Miia kirjoitti...

Minulle tuo on joka syksyistä ja sitä kestää monta kuukautta. Siis todellakin usempi kuukausi ja se on pitkä aika.

Tänä vuonna päätin varautua joka syksyiseen alakuloon kunnolla etukäteen ja nyt jo tuntuisi siltä, että edessä olevasta kaamoksesta selvitään helpommalla.

Maalasin keittiön seinän oranssiksi, rakastan oranssia väriä ja nyt saan nauttia auringosta vielä tammikuussakin =)

Aloin kunnon luonnon vitamiini kuurille hyvissä ajoin. Paljon hedelmiä ja marjoja.

Paljon huumoria, itseironiaa ja tummaa suklaata.

Tartun jokaiseen iloiseen ja hauskaan hetkeen kaksin käsin. Niitä ei saa päästää karkaamaan.

Pidän valoja päällä surutta niissäkin huoneissa joissa ei olla. Tähän aikaan vuodesta on tärkempää ajatella omaa pääkoppaa kuin sähkönsäästämistä. Kirkasvalolamppua ei ole tullut vielä hankituksi.

Paljon liikuntaa ja mukavien ihmisten seuraa.

Tässä muutama resepti joiden kanssa käyn taistoon syksyn pimeää ja alakuloa vastaan.

violet kirjoitti...

Aino: Ihailemani Hilkka Olkinuora kirjoittaa marraskuun Glorian kolumnissaan otsikolla Kadonnut ilo. Siitä, miten ilo toisinaan on piilossa näin marraskuussa mutta että se toisaalta voi yllättää juuri silloin kun on pimeintä. Eli ei, en aio tehdä mitään. Minun kohdallani nämä "kohtaukset" tulevat ja menevät niin nopeasti, etten ehtisi edes reagoida.

Sooloilija: tänä aamuna oli juuri tällaista harmaata...mutta nyt on jo aivan mahtava aurinkosää, lämpöäkin 12. Se ei voi olla vaikuttamatta minuuunkin!

Miia: sinulla on hyvät ohjeet. Onnekseni talveni eivät ole enää vuosiin olleet yhtä pitkiä ja pimeitä kuin Suomessa. Siinä on nimittäin kestämistä, muistn kyllä.

Junika kirjoitti...

Olet niin oikeassa, se on juuri marraskuun tarkoitus se.

Ottakaamme siis ihan lunkisti vaan ja synkistelläkin saa.

Mieli on sen jälkeen paljon vastaanottavaisempi kaikelle iloiselle ja valoisammalle... vaikkapa joulukuussa, jos on vähässäkään määrin jouluherkkä...

Lokoisaa viikonloppua!

pikkujutut kirjoitti...

Vaikka aurinko lammittaa niin siita huolimatta tuota tunnetta on ilmassa taallakin pain, useammalla mutta ilmenee etupaassa vasymyksena.

Leppoisaa viikonloppua!

Tiuku kirjoitti...

Ymmärrän yskän.
Minulla on jotain vastaavaa luulisin, mutta kaiken kiireen ja juhlinnan( synttäreitä, tupareita, kaikenmaailman kissanristiäisiä) jälkeen tuntuu vain hyvältä olla kotona ja olla vähän melankolinen. Tulee jotenkin rauhallinen olo.

Ajattelisin ehkä kuten Aino, antaa olla vaan. Kyll se siitä.

Ajattelimme tyttöjen kanssa vastoin tapoja paistaa pipareita jo huomenna marraskuun 7pvä! mutta glögiä ajattelin maistella vasta joulukuussa.
Niin ja mekin aloitimme vitamiini ajat. Ihanaa kun on niin monen kaukomaan hedelmän satokausi, kiiwit,sitruunat, appelsiinit persimonit jne. maistuvatkin paremmalle tähän aikaan kuin muulloin.

Ihastelen muuten myös Palsaasi ja tuota nukkekuvaa. Juuri vastaavasti tänään raahasin erästä matamia. Hymyilyttää....

Sigrún kirjoitti...

Minusta tuntuu, että meille ihmisille ei aina anneta lupaa mennä talviunille, hidastaa vauhtia ja käpertyä omaan koloonsa sammalmättään alle. Se ei ole tarpeeksi tehokasta. Haluan, että ihmisilläkin on oikeus hibernoida.

Virkattu lintu kirjoitti...

Talviunille tekisikin välillä mieli vetäytyä. Kun pimeäkin tulee aina vain aikaisemmin. Mutta valoa kohti sitä kuitenkin ollaan menossa, vaikka sitten niitä jouluvaloja :)

Hilkka Olkinuoran uusin kirja olisi mukava lukea. Siis se kirja naisille, Elä ihmeessä taisi olla nimi.

Satu kirjoitti...

Pitkästä aikaa. Selailen pitkäksi venähtäneen nettitauon jälkeen blogeja, vanhoja juttuja jo, mutta minulle uusia. Tykkäsin tosi paljon sun kaulurivideosta!

Kiva, että pojallasi on nyt paremmin koulussa. Kyllä koulun aloittaminen taitaa olla useimmille hankalaa, tavalla tai toisella.

Anonyymi kirjoitti...

Marraskuu se on, olen vakuuttunut siitä!
Mutta onneksi tämä on kohta eletty taas kerran läpi. Edessä on vain valoa..
=/
Pirteämpää oloa sinnekin Violet.

Rouva Nordman kirjoitti...

Marraskuu on varmaan kaikista vuoden kuukausista paras hissuttelukuukausi, joulukuussa voi sitten taas irroitella. Minulle marraskuu on todella vaikea kuukausi, mutta yritämme sietää toisiamme -minä ja marraskuu.

WeirdRockStar kirjoitti...

Hei. Olen jo kauan aikaa ihastellut blogiasi ja kauniita kuvia, tulee mieleen ne maat ja kaupungit missä on joskus tullut viivyttyä ja asuttua.

Itse keskityn juuri paraikaa kynttilöiden polttamiseen ja ihmiskunnan ja keskinkertaisuuden yleiseen vihaamiseen. Varsinkin sen naapurin idioottikyylän manailemiseen.
Kuka tietää, jo ensi viikolla saattaa aivot nyrjähtää ja neuloo keltaista. Tai jotain muuta käsittäätöntä.

Aina tarvitaan niitä ihmisiä jotka tarttuvat asioihin. Vaikkei siitä pidettäisikään.
Kärpäsennyppijät, repivät siivet pois muilta koska eivät itse osaa lentää.

Epävirallinen mielikuvitusystävä kirjoitti...

Juu, niin sen kai kuuluuu olla. minusta tulee ainakin tässä vaiheessa vuotta eteenituijottelija, ikkunastatuijottelija,näytölletuijottelija, telkanohituijottelija. Jokin pulssi hidastuu, osa elävästä käy talvilevolle.