maanantai 3. marraskuuta 2008

Filmaattista



Lomalla kävin myös läpi isän suhteellisen suurta diakokoelmaa. Sieltä löytyy aina sellaisia kuvia, joita kukaan ei ole koskaan ennen nähnyt. Valitettavasti.
Onneksi niitä on säilytetty kuten pitääkin. Värit ovat loistavat ja kunto muutenkin hyvä.

Syntyi myös hinku ostaa jostakin 8-millinen kaitafilmiprojektori. Filmit eivät nimittäin kesken lopu.

14 kommenttia:

villapeikko kirjoitti...

Mun isälläni on myös valtava kokoelma diakuvia ja kaitafilmejä. Silloin kun olin pieni, hänellä oli tapana kuvata perheen kesiä ja niitä kaitafilmejä onkin iso kasa. Viime vuonna hän teetti niistä dvd-levyt, jotta me kaitafilmiprojektorittomat voimme katsella :)

Merja kirjoitti...

Varmaan mahtavaa löytää noin paljon vanhoja kuvia.. ja muistoja itsestänsä.

Tajuan nyt suorastaan olla kateellinen lapsilleni: valokuvaajana talletan niin paljon muistoja, omasta lapsuudestani kun on paljon vähemmän kuvia.

M'man kirjoitti...

Voi kuinka ihanaa ja upeaa muistomatkustelua parhaimmillaan!

Mukavaa loman jatkoa. :) Kiva, etta paasit tapaamaan myos blogituttuja!

Marikki - Kesäkumpu kirjoitti...

Diakuvia meidänkin vanhempien vintillä laatikoittain. Muistan, kun lapsena niitä ryhdyttiin antaumuksella katsomaan koko perheen voimin, yleensä perjantai-iltaisin. Projektori hurisi ja meni välillä jumiin. Isä sitä sitten kiroili ja pärräsi kotvasen verran ja taas alkoi toimimaan. Muutama dia on syöpynyt verkkokalvoilleni ikiajoiksi. Yhdessä niistä äidin nuoruudenkaveri seisoo yön hämärässä, salamavalon loisteessa silmät kiiluen (ja ympärspäissään luultavasti) mummilan talon nurkalla täpötäydessä vesisaavissa vaatteet päällä. Se oli aina jotenkin hurja kuva lapsen silmin katsottuna.

Kaipaan vanhoja kunnon diailtoja.

Olina kirjoitti...

Voi diakuvia! Mummilla ja papalla niitä aina katsottiin. Paljon jännempää, kuin tietokoneenruudulta tuijottelu.

Noissa tässä esillä olevissa kuvissa on kyllä sitä jotain. Etenkin tykkään tuosta, jossa on talon pienoismalli (?).

Mukavaa muuten huomata, että olet taas siellä linjoilla. Ja hauska lukea kuulumisia=)

paperisydän kirjoitti...

Diakuvissa on tunnelmaa, niitä löytyy monta laatikollista minunkin lapsuuden kodistani. Liian harvoin tulee katseltua.

Hienoja kuvia olit ottanut Tampereen reissulla. Jännää nähdä Liivian taloa muidenkin kuvaamana. Kauniilta näytti :)

Kanerva kirjoitti...

Kivaa, kun olet takaisin. Kurkistus lomaasi oli oikein mukava :D

Suvi kirjoitti...

Meillä myös isillä valtavat dia kokoelmat. Eipä olla katseltu niitä pitkiin aikoihin. Olisi kyllä ihanaa.

Vintage living kirjoitti...

Mitenkä jonkun lapsuudesta onkin saanut noin hienoja kuvia, kateeksi käy!:) Itselläni on jotenkin nolo olo lapsuuskuvista, kauheat 80-luvun vaatteet, tympeä otsatukka ja sellaisia perustylsiä kuvia (noniin nyt koko perhe sohvalle istumaan niin otetaan kuva)...Sulla on lapsuuskuvissa aina niin tyylikkäät vaatteet ja kuvakulmat on oivaltavia ja kauniita.

aurinko kirjoitti...

peppi paperitalo on upea! en ole koskaan moista naynyt. yhdyn muihin, olet onnekas kun isasi on sinun lapsuutta dokumentoinut nain kauniisti ja nyt vaan ostat kaitafilmikameran! sultahan tuo filmaus jo kaykin;-)

maare kirjoitti...

Voi tuo Huvikumpu! Se oli meillä ihan ykkässuosikki lapsena! Teki niin mieli muuttua pienenpieneksi että olisi sisälle taloon leikkimään...

Aivan ihania kuvia.

Papi kirjoitti...

Hyvänen aika joko sää olet siellä!
Oliko mukava loma?
Ja kylläpä on kauniita kuvia taas täällä.

violet kirjoitti...

Villapeikko: dvd:ksi tekemisen hintaa tiedustelin Tampereella ollessani mutta ainakaan vielä emme siihen puuhaan ryhtyneet. Projektorilla katselussa olisi sitä paitsi "sitä jotakin"...rahinaa, sähläystä ja "näin sen pitäisi toimia" -kommentteja;-)

Merja: muistoja, niitä juuri. En olisi muistanut Peppitaloakaan ilman tuota kuvaa.

M’man: Sas muuta! Loma on kylläkin ohi....

Marikki: No tuo projektorilla katselu on juuri sitä ylempänä kuvailemaani 'sitä jotakin';-)

Olina: juu, se talo on siis Huvikumpu. Kädessä näyttää olevan paperinen Peppi.

Paperisydän: minusta on hyvä tietää että ne diat ovat siellä jossakin hyvässä tallessa, vaikken niitä voisi edes usein katsoa.

Kanerva: kiitos vaan. Voipi olla että kurkistettavaa tulee vielä lisääkin.

Suvi; sanoista tekoihin ja diailta valmisteluun!

Vintage living: minun lapsuuteni olikin 60- ja 70-luvulla;-)
80-luvulla vaatteet olivatkin jo keskimäärin aika karseita. Minua on kuvattu niin paljon, että vaikka kaikki otokset eivät huipppuja olekaan, niin hyviä ja kivoja on runsaasti.

Aurinko: en tiedä ostaisinko kaitafilmikameraa, mutta se projektori on mielessä....

Maare: nyt kun katselen tuota Huvikumpukuvaa niin muistan että se oli kyllä tosi mieluinen.

Papi: täällähän minä, sunnuntaista asti. Loma oli oikein kiva, paitsi että olin ladannut sen niin täyteen tapaamisia ja ohjelmaa, että sitten kun hammasvaivani takia olinkin osittain epäkunnossa niin tuli olo että voi harmi, tuo ja tuokin juttu nyt jäi. Kuten esim. että olisin tullut soittamaan ovikelloasi....

Liivia kirjoitti...

Tattisydvesteri-kuva on ihana. Luulin pojaksesi kunnes selasin alemmaksi.
Mulla oli muuten ihan sama sadeasu, ja tyttönikin vielä käytti sitä.

Minä olen myös onnekas, sillä meistä on kanssa hyvät kokoelmat ihania lapsuuskuvia. Äitini oli hyvä kuvaaja, ja suvussa monta muuta myös.