tiistai 11. marraskuuta 2008

It’s all over....


Sota päättyi 90 vuotta sitten. Siksi tänään ei tarvitse mennä töihin eikä kouluun. Moni muu sota jatkuu tälläkin hetkellä, mutta ilo pintaan edes yhden päättymisestä!

Tänään haluan pukeutua väreihin. Iloinen päivähän tämä on.
Pukeudun väreihin myös siksi, että muuten pelkään katoavani harmaaseen maisemaan...

Ranskan tv aloitti jo eilen sota-aiheisten dokumenttien näyttämisen. Pojat halusivat katsella, enkä näe mitään syytä kieltää. Ohjelmat herättävät hyviä kysymyksiä joihin varsinkin mieheni osaa antaa oikeat vastaukset. Tänään seuraamme ainakin jokavuotista tapahtumaa Tuntemattoman sotilaan muistomerkillä Pariisissa.

(Doors lauloi muuten tuntemattomasta sotilaasta näin.) Maailma on täynnä tuntemattomaksi jääneitä sotilaita. Jonkun poikia, miehiä ja isiä.

17 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Onpas omituista ja ehdottomasti piristävää nähdä sinut väreissä!
Hyvä syy juhlia.

violet kirjoitti...

Liivia: ;-) Taisit saada pukeutumisestani liian värittömän kuvan kun kävin teillä. Erityisesti "talviminäni" on yleensä hyvin värikäs. Ihan jo vastaiskuna katukuvalle. Toki harmaalle, mustalle ja valkoiselle on paikkansa talvellakin.

Merruli kirjoitti...

Värejä lisää katukuvaan, ehdottomasti kiitos! Täällä on niin harmaata kuin olla vain voi.

Viisaita sanoja tuossa edellisessä postauksessa.

hekku kirjoitti...

Yksi sodanvastaisimmista paikoista joissa olen käynyt on Lontoon Imperial War Museum. Siellä sodan tuoma kauhu, hätä ja kärsimys tuotiin liikuttavan elettömästi silmien eteen.

Eniten jäi mieleen kolme vanhaa miestä jotka kiersivät samaan tahtiin. Kaikki kolme olivat pyörätuoleissa ilman jalkoja. Pakostakin kuulin heidän keskinäisiä kommenttejaan ja asioista joita sodasta kertoivat tuoleja työntäville hoitajille. Kaikki olivat olleet nuoria miehiä toisen maailmansodan syttyessä ja menettäneet jalkansa siellä.

Vielä nykyäänkin (tuosta tapahtumasta on 10 vuotta) mietin, että kuinka moni antoi henkensä isänmaansa puolesta - ja kuinka moni nuori mies oli sodan jälkeen elämä edessä - ilman jalkoja.

Sari kirjoitti...

Sama meininki täällä, paitsi meidän televisio kyllä näyttää piirrettyjä. Eikä me koskaan olla seurattu jokavuotista tapahtumaa ... Tuntemattomia sotilaita ja vankeja ja esi-isiä ajattelen kyllä hyvin usein. Olihan meillä Suomessakin sota vuonna 1918.

Sari kirjoitti...

Sama meininki täällä, paitsi meidän televisio kyllä näyttää piirrettyjä. Eikä me koskaan olla seurattu jokavuotista tapahtumaa ... Tuntemattomia sotilaita ja vankeja ja esi-isiä ajattelen kyllä hyvin usein. Olihan meillä Suomessakin sota vuonna 1918.

echo kirjoitti...

Ei saisi tosiaan unohtaa, millaista sota on ollut. Rauhantyötä on mielestäni se, että sodista on neutraalia mutta realistista tietoa tarjolla. Pidän kovasti ajatuksistasi, piristivät päivääni taaskin.

Sooloilija kirjoitti...

Täällähän on sitten Itsenäisyyspäivä, jolloin muistellaan myös sodassa olleita ja menehtyneitä. Vieläkin uutisoivat ihan uutisissa asti jos joku Valkoisen Ristin ritarikuntaan kuuluva kuolee, kuten pari viikkoa sitten.. Jäin oikein miettimään, että miksi hänen kuolemastaan ilmoitettiin, ja missä sodassa hän on sotinut ja ansioitunut..
Ei sitä omasta historiastakaan tarpeeksi tiedä. Ei edes niin paljon, että voisi omia lapsia valistaa..

Hyvä tuo Doorsin laulu..

himalainen kirjoitti...

Hyvin kirjoitettu. Ja iloisia värejä tarvitaan, täällä ankeassa alavassa peltoharmaudessa niitä erityisesti tarvittais, huomenna pitää laittaa väriä päälle. Entinen pomoni aina muistutti, että kannattaa kirjoittaa kokousmuistiinpanotkin ja uuden ideoinnit keltaiselle paperille, jos haluaa, että siitä poikii jotain positiivista :)

Merja kirjoitti...

Meillä täällä myös koulut ja tarhat kiinni, veteraanien päivä. Mietin just mitä noiden lapsien kanssa tekisi..

paperisydän kirjoitti...

Ihanat kuvat!

Sota-aika on tänä vuonna ollut paljon esillä täällä Tampereellakin. Itsekin noita aikoja on tullut paljon mietittyä. Asummehan talossa jonka seinissä on luodinreikiä vielä näkyvillä.

Hyvä että noista ajoista pystytään puhumaan nykyään asiallisesti, vaikka ne kipeitä ja vaikeita asioita ovatkin.

pikkujutut kirjoitti...

Pakko todeta myos, etta nama ovat uusia vareja.Ainakin minusta sinulle.

Ja kylla, jokaisesta sodan paattymisesta kannattaa iloita. Kokemus sodasta on jotain mita ei kenellekaan soisi.

violet kirjoitti...

Merruli: huomaan että vastaantulijat hymyilevät jos on tuo värikäs mekko ja vaikka turkoosit sukkahousut...voihan sitä tietysti hymyillä monesta syystä, mutta yritän ottaa sen niin että ilahtuvat väreistä.

Hekku: No varmasti on koskettava paikka. En ole vielä päässyt käymään.

Sari: Suomessa oli myös, totta on.
Ei se ole ollenkaan vähemmän tärkeä muistelun kohde, vaikka tietenkään ei voida verrata laajuudeltaan maailmansotaan.

Echo; ajattelen myös niin että sodista pitää puhua. Voi puhua niin monella tavalla. KUn mennyttä ei voi muuttaa niin voi yrittää keskittyä siihen, ettei sama toistuisi.

Sooloilija: olen viime vuosina "kouluttanut"itseäni juuri historiaan liittyvien tapahtumien suhteen. Mua on hävettänyt niin valtavasti kun tietoni ovat olleet niin heikot. Mies tietää paljon ja hänen mielenkiintonsa on tarttunut minuunkin.

Himalainen: pomosi saattoi olla oikeassa;-) (vaikka harvoin ne ovat)

Merja: elkää tehkö mitään...

Paperisydän: niin, kansalaissodan tapahtumat ovat olleet onneksi esillä Suomessa. En voi silti kuin ihmetellä että en nähnyt ainakaan sanomalehtien nettisivuilla tänään edes mainintaa siitä, että tänään on 1. maailmansodan päättymisen vuosipäivä. Ei minusta voida ajatella että ei koske Suomea, ei ole merkitystä. Sota, jossa kuoli liki 9 miljoonaa ja loukkaantui parikymmentä miljoonaa kuuluu kyllä minusta ihan jokaiselle. Seurauksineen kaikkineen.

Pikkujutut: ostin ton mekon Suomessa kun tuli värikäs olo.
Mielestäni se oli viittä vaille ruma, mutta kokonaisuutena kuitenkin aika kymppi. Ja ainakin se ilahduttaa vaikka muistuttaakin yöpaitaa;-)

Anonyymi kirjoitti...

Hips,
täällä yksi omituisehko uudehko lukijasi, joka lääpästyi kolttuusi. Lempparivärit, ja kuosikin just! Suomen löytöjäsi - hennotko paljastaa, mistä puodista?
Kiitos hersyvästä blogista! t anemone

violet kirjoitti...

Anemone: ostin mekon lokakuun lopussa Lindexiltä Tampereelta. Oli halpa ja kangas on ihanan painavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Ah, siis köyhälle räätälöity onni! Toivottavasti täälläkin pian hiihdellään kaunoyöpuvussa ja näytetään marraskuulle. Anemone kiittää lämpöisesti.

violet kirjoitti...

Anemone: ehdottomasti näin;-) Ei takuulla kestä ikuisuutta muttei tuon tarvitsekaan. (ja miehen mielestä ei tarvitsisi kestää viikkoakaan. Ei tykkää tuosta;-))