torstai 13. marraskuuta 2008

Joskus sen vaan tietää



...nimittäin sen, että kannattaa tehdä jotakin juuri nyt.
Esittelin hiljan sen palsan, jonka poismenoa jo olen hiukan pelännyt. Eräässä blogissa kerrottiin hiljan kivan nahkatakin löytymisestä kirpparilta. Kommentoin lootaan etsiväni minäkin takkia mutta "salaa".

Tämä aamupäivä oli jotenkin niin hyvä että arvelin sen merkitsevän Jotakin. Otin "ison kameran" mukaan ja lähdin vähän matkan päähän kirpparille. Ajattelin saavani ainakin kuvia ellei muuta..mutta mitä ihmettä; siellä oli jotkut sairaat päivät ja miinus 50 % jo ennestään halvoista hinnoista. Ja minä löysin nahkatakin kympillä! Se on hieno, hieno, hieno, eikä sitä ole edes kai käytetty. En voi uskoa. Vielä ihana satukirja eurolla. Yhdentoista euron riemu.

19 kommenttia:

_hoya_ kirjoitti...

Hienoja kuvia! Ah, miten paljon valoa teillä siellä onkaan!

MaaMaa kirjoitti...

Riemu keraa lisaa riemua, ihan ilmiselvasti! Ihanaa! Minakin riemuitsen taalla sun kanssa! :)

Rouva Nordman kirjoitti...

Jee! Kävisipä itselläkin tuollainen tuuri!

violet kirjoitti...

hoya; on, valoa on vielä paljon. Oli taas niin aurinkoinen päivä.

Maamaa: näin näyttää olevan! Riemuitaan siis;-)

Katilein: toivon ja povaan sulle kirpparionnea heti ensi viikolle....!

Mirka kirjoitti...

onnittelut löydöstä!!

ja kiitti taas upeista kuvista!

-mirka-

Epävirallinen mielikuvitusystävä kirjoitti...

Oih, joo, mulle kuulasta Brysseliä myös! Itse rämmin eilen iltakävelyllä sateen ja pimeyden läpi läheiselle Teboilille hakemaan (erittäin eines)riisipiirakoita. Mietin silloin että on olemassa varmaan kyllä elähdyttävämpiäkin iltakävelykohteita.

Oletko muuten lukenut Charlotte Brönten Syrjästäkatsojan tarinan (Villette)? Se oli musta ihana elämys joskus ihmisikä sitten, siinä on hienoja tunnelmia ja jotenkin oli sellainen olo kuin olisi ollut/kulkenut jossain Whistlerin tai "jonkun" flaamilaisen maalauksen sisällä. Noista kuvistasi tulivat ne sävyt mieleen. Ja Brysselissähän siinä kirjassa siis ollaan.

Anonyymi kirjoitti...

No niin, loistavaa! Joskus käy niinkin, että vaikka kuinka kirppari huutelee, sieltä ei kuitenkaan löydä mitään ... toisaalta taas löydöt ovat vielä hienompia, kun niitä ei tule vastaan joka päivä!

Matroskin kirjoitti...

Syrjästäkatsojan tarina on ihana, hieno kirja! Näytä se nahkatakki.

violet kirjoitti...

milas: olen ihan hurmiossa tuosta takista. Siis noin halpa hinta ja se nahka on tosi pehmeää. Eikä takki haise vanhalle kuten yleensä kirppareilla...näyttää ettei tuota ole montaa kertaa edes pidetty.

Epävirallinen: joskus pitää vaan niitä vähemmän elähdyttäviäkin asioita hoitaa. Mainitsemaasi kirjaa en ole lukenut vaikka tuttu onkin.

Kukkis: tuolla kirpparilla kävi eilen aivan kauhea kuhina kun oli kaikki puoleen hintaan. keskellä päivää se oli niin täynnä ihmisiä etten ole koskaan nähnyt. Miehiä naisia nuoria vanhoja. Olin varma ettei enää VOI olla jäljellä mitään kiinnostavaa.

Matroskin: kai se sitten on luettava, jossakin vaiheessa. Ehkä vilautan rotsia, joo!

Inka kirjoitti...

Voi kun tuli hyvä mieli löydöistäsi! Ihan parhaita löytöjä - hyvä mieli sen kertoo :)

Liivia kirjoitti...

Kylläpä kauniit kuvat!

Kyl on syytäkin noin hehkua! Toivottavasti takki kestää vielä kauemminkin kuin palsa!

violet kirjoitti...

Inka; hyvä mieli on hyvä mittari, oikeassa olet!

Liivia: Kiitos vaan. Yritän nyt kovasti päästä eroon siitä etten kaupungilla "osaa" kuvata.

Toivon itsekin pitkää ikää takille. Se tuntuu päälläkin niin hyvältä että ihan laulattaa.

Anne kirjoitti...

Onnea! Edullisten nahkatakkien metsästäjiä on nykyään kai niin paljon, että on melkein lottovoitto, jos löytää kirpputorilta hyvän nahkatakin. Kuvia nahkatakista odotellessa... :)

Junika kirjoitti...

Onnea riemuista! :-) Tekee hyvää olla "jakamassa" näitä riemuja, oikeasti. Kiitos!

violet kirjoitti...

Anne; toisaalta täällä tarjontaakin kirppareilla on paljon enemmän, olen varma. Ja on etua jos on itse hyvin pieni tai hyvin iso;-)

Junika; jakaessa tuplaantuu, niin se on!

isoinpapu kirjoitti...

Onnea takkilöydön johdosta!

Mulla ei ole enää tallessa hääpukuani( ompelin siitä teinille juhlapuvun, sinistä silkkiä), mutta kirpparilta löytynyt, priimakunnossa ollut 40-luvun alun upea pitkä takki, häätakkini siis, on varmassa tallessa.

Takki on kuin kotilon kuori, suoja kaikelta vaaralliselta, tosi tärkeä. Ja varsinkin nahkatakki.

Sigrún kirjoitti...

Se on jännä se intuitio. Se on sellainen tutkimusmtka fiilis, jotain tapahtuu, mutta ei ole aivan varma mitä. Ja riemu siitä, kun saa ostaa jotain hamuamaansa puoli-ilmaiseksi ja vähän niinkuin vahingossa ja odottamatta. Pakko-ostaminen, kun on pakko löytää esimerkiksi pikkujoulujuhlahamonen, onkin jo aivan toinen juttu.

Anonyymi kirjoitti...

JEEE! Jihuu, wau! Hienoa :))

Sen vaan oikeasti tietää. Onnea löydöstä!

Rouva Nordman kirjoitti...

Kiitos onnentoivotuksesta, mutta minulla on oikeastaan ollut välillinen onni: Joitain vuosia sitten äitini löysi täydellisen nahkatakin kirpparilta. Minä sitten lainasin (omin) tuon ihanuuden ja ahkerassa käytössä on :)

Sinä kun olet kirjoja lukevainen ihminen, niin mainostan , että blogissani on kirja-arvonta.