sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Pastaa kukkakaalin kera


Eilen tein lounaaksi pastaa paketin takapuolen ohjeella. Kukkakaali keitetään pieneksi leikattuna jonkun aikaa, sitten mukaan runsaaseen veteen pasta. Sillä aikaa pannulla oliiviöljyssä haudutetaan hiukan valkosipulia (tai paljon valkosipulia!), pannaan sekaan tuoretta chiliä (tai jauhetta kuten minä), sitten sekaan kaadetaan tölkillinen hyvää tomaattimurskaa. Annetaan muhia kymmenisen minuttia ja maustetaan suolalla ja pippurilla. Pasta ja kukkakaali kaadetaan lävikköön ja sekoitetaan tähän kastikkeeseen. Päälle raastetaan pecorino-juustoa maun mukaan.

En osaa noista määristä sanoa...kukkakaalia oli tuon verran ja siitä tuli noin kolmelle. Pastaa oli joku 300 g.

Minusta tuo oli tosi hyvää!

Joimme lounaan kanssa pullon italialaista punkkua puoliksi ja lähdimme sitten metrolla kaupungille. Palautin kirjoja merimieskirkolle ja kiertelimme turisteina siellä täällä. Löysin paikan, jonne palaan ehdottomasti kameran kanssa...oi että. Palasimme kuuden nurkilla ja virkkasin ranteenlämmittimet pojille. Isompi halusi vihreät (kuis muuten!) ja pienempi mustat "kissantassut".

20 kommenttia:

tiuku kirjoitti...

Kukkakaali pasta kuulostaa äkkiseltään erikoiselta yhdistelmältä. Tai sitten olen itse vain niin jo ehtinyt vieraantua kaaleista, kotoa muuton jälkeen.(n.5v)Äiti on vannoutunut kaalien ystävä, ja venäläiseen keittiöönhän ne kuuluvat luonnollisesti!

Ranteenlämmitin tilaukset niin herttaiset.
Minun tyttöni ovat ihastuneet vaaleanpunaiseen, mikä nyt ei minua niin kiehdo,mutta minkäs teet.Siinä sivussa yritän ujuttaa vaatekaappiin vähän muitakin värejä.
Mukavaa sunnuntaita!

violet kirjoitti...

Minustakin kukkakaali kuulosti sen verran erikoiselta pastan kanssa, että halusin maistaa.
Chilin ja valkosipulin (ja pecorinon) ansiosta maku on ihanan mausteinen, mutta kukkakaali maistuu sopivasti läpi. Varoituksen sana: sitä ei kannata keittää liian pehmeäksi mössöksi!

Pojat eivät minulta ole ennen tilanneetkaan noita. Siksi tartuin heti toimeen.

Marita kirjoitti...

Tätä pitää kokeilla. Sopivan helppo ja nopea rsepti. Kiitos.

Papi kirjoitti...

En kans mielessäni heti yhdistäisi kukkakaalia ja pastaa, mutta joskushan ne kaikkein mahdottomimmat yhdistelmät yllättävät. Hassua pastaa :)

Liivia kirjoitti...

Kuullostaa minunmakuiselta päivältä!
Tuollaista ruokaa teen usein, mutta tuota pastamallia en taida olla koskaan käyttänyt. Muuten tuo tätipastamerkki on suosikki, kauniin paketin vuoksi kuinkas muuten...

Tiukulle, vaaleanpunaiskausi on vääjäämätön tuossa iässä, mutta voin lohduttaa, että kun sitä saa se menee myös ohi.

Just kysyin lapselta että millaiset lämmittimet hän tilaisi. Vastaus: vaaleanpunamustat. Värikausimuutos onkin siis vielä murrostilassa...

Solveig kirjoitti...

Ihana juustokuva. Teilläpäin ei varmaankaan tarvitse ostaa juustoa supermuovissa?

Minä tykkään kukkakaalista, joka on tehty intialaisittain. Kukkakaalicurry. Perhe ei oikein välitä. Tuo pasta kuullostaa nopealta ja maukkaalta. Joo, ja kukkakaalin saa kyllä pilalle keittämällä sen mössöksi, parsakaalin myös.

tiuku kirjoitti...

Chili tuo varmasti ruokaan sitä kaivattua tulisuutta. Tosin nyt kun muistelen pienenä meillä isä keitti kokonaisia kukkakaaleja ja niitä syötiin hartaasti voi kera. Oli hyvää kyllä, tosin aika herkää ruokaa ei juuri mausteita. Kaaleista suurimman osan saa pilalle juuri keittelemällä tai muuten kypsentelemällä liikaa.

Liivialla, kiitokset lohdutuksen sanoista. Jään odottelemaan ensimmäisiä murroskausia tähän pinkki, vaaleanpunainen värimaailmaan.

Ja juusto tosiaan näyttää hurjan hyvältä! tuoretta juustoa, se on lähes jo etuoikeus!
Miten muuten Violet teilläpäin ruuanhinnat? täällä tuntuu kaikki niin kalliilta, vai onko se vain oman kukkaron tyhjyyttä?!

Merruli kirjoitti...

Tuotapa ohjetta voisi kokeilla.Pastarintama kaipaileekin täällä uusia ideoita. Kaalit onneksi kelpaa - ja kukkakaalia saattaa saada vielä suomalaistakin.

violet kirjoitti...

Marita; helppo on, se on varma. Ja nopeakin.

Papi: tykkään eri muotoisista pastoista. Onhan niitä vaikka mitä!

Liivia: kaunis paketti on suuri vaikutin, mutta tuo pastamerkki on laadukastakin ja muotoja on vaikka mitä. joskus mietin että voi kun olisin tullut naiduksi italialaiseen perheeseen niin voisi pastaa vieläkin useammin syödä;-) Nyt jo syödään tosi usein mutta minä söisin ihan päivittäin, mies ei ihan...

Solveig: juustoa voi ostaa muoveissa mutta voi ostaa ilmankin. Juustokauppoja on ja niissä loistovalikoimat, tosin ihan tarpeeksi hyvät aivan tuossa meidän lähikaupassakin.

Tiuku: ruuan hinta...on se ehdottomasti halvempaa täällä kuin Suomessa. Silti meiltä menee kauheat summat kuussa ruokakauppaan, mutta se johtuu ihan siitä että ostamme niin usein kaikkia herkkuja. Säästöä saisi helposti aikaan, mutta kun emme käy esim. ulkona syömässä juuri koskaan...Ruoka ja syöminen on vähän kyllä harrastuskin. reseptien kokeileminen ja sukulaisten ja ystävien syöttäminenkin;-)

pikkujutut kirjoitti...

Kuulostipa erikoiselta,muttei liikaa.Listalle kokeiluun on laitettava. Toivimme juuri lasagnen syomisesta.Oli todella hyvaa pitkasta aikaa.

Matroskin kirjoitti...

Anteeksi, olen flunssassa: meinasin kuolla nauruun tuosta "tein pastaa takapuolen ohjeella". En ensin huomannut, että paketin takapuolen. Ajattelin että se oli lennokas tapasi ilmaista sama kuin "resepti oli ihan hilseestä".

Sigrún kirjoitti...

Pasta on ihana ruokalajike ja niin monipuolinen. Ja kun on mausteet ja öljyt kohdallaan, niin sen kanssa voi yhdistää mitä vain. Uusin löytöni on mandariinioliiviöljy ja vaikka en ensin uskaltanut sitä käyttää, niin se onkin ollut aivan oiva löytö ja lorauttelen sitä melkein kaikkiin salaatteihin ja pastoihin.

isoinpapu kirjoitti...

Kiitos reseptistä. Minä tykkään kukkakaalista ja pastaa meillä syödään (liian) paljon. Nopeaa ja helposti maukasta.

Aion nyt samantien mennä virkkailemaan ranteenlämmittimiä(rannikkaat? heh).
Inspiroids inspiroids.

aino kirjoitti...

kukkakaali on suurta herkkuani, kiitos tästä reseptistä. vaikuttaa näppärältä.
ranteenlämmittimet ovat mieletön hitti kaikkialla, hyvä, annoin isällekin lahjaksi tänään.

Marjukka kirjoitti...

Tuotahan pitää kokeilla, kuulostaa juuri sopivan tavallisen erikoiselta että arempikin uskaltaa maistaa.
Minä taas hiplaan haikeana kaupoissa niitä kaikkia ihania pinkkikimallusröyhelöjuttuja, ne ois kivaa vaihtelua ikuiseen mustaan, harmaasees ja hirviöihin.
Ei mee tasan nallekarkit tässäkään asiassa =)

Merja kirjoitti...

Tykkään kukkakaaligratiinista, joten pitääpä kokeilla tätä pastaakin. Miehen kanssa olemme syöneet nykyään pastaa vähemmän, lapset sitä syövät kyllä paljon.

violet kirjoitti...

Pikkujutut;lasagne, niin...Moneen kertaan olen yrittänyt mutta siinä en ole vielä onnistunut niin hyvin kuin haluaisin. On aina liian -jotakin.

Matroskin; heh hee, lukivirheet kunniaan! Ne pelastavat monta huonoa päivää.

Sigrún: mandariiniöljyä en olekaan vielä nähnyt saati maistanut

Isoinpapu; inspiroids, inspiroids! Kokeilusmus erehdys ja valmistusmus!

Aino; rannevehkeet ovat käytännölliset, siinä se!

Marjukka; sopivan tavallisen erikoista, juur noin

Merja; pa kokeiluun. Eihän sitä konsaan tiedä mistä tulee uusi hitti;-)

Leena kirjoitti...

Täytyy testata :)

Rakastan ruokapostauksia! En niinkään välitä pelkistä ruokablogeista, koska mielestäni ruoka ei ole ruokaa itsessään vaan se liittyy syvälti kaikkeen muuhun elämään.

Irlanti ja Suomi ovat tilastoissa ruoanhinnoiltaan kalleimmat EU-maat. Kuitenkin kun ynnää harrastuksen ja elämisen kulut, niin ruoanlaittoa parempaa mielen ja ruumiinravintoa on aika vaikea etsiä.

Tanja kirjoitti...

Minustakin tuo oli hyvää. Itse tein tuota kukkakaalipastaa tänään ja teen kyllä toistekin. Kiitoksia vaan ohjeesta :)

violet kirjoitti...

Leena: samaa mieltä ruokablogeista. Tai sanotaan niin etten itse ainakaan jaksaisi pitää, vaikka asia onkin läheinen. Yritin ennen, mutten jaksanut.

Tanja: kiva kuulla että maistui ja menee vielä uusintaankin!