maanantai 10. marraskuuta 2008

Valo, vaikka heikkokin


Valoa kaikille niille joilta sitä puuttuu.
Ihan konkreettisesti tai noin vertauskuvallisesti.
Molemmastikin, kun niinkin voi käydä.
Toinen voipi olla seurausta toisesta - tai pikemminkin ensimmäisestä.

Valoa, vaikka heikkoakin tarvitaan. Kovasti tarvitaan ja kaivataan.
Antakaa armoa naapurin liian aikaisin asentamille jouluvaloille.
Antakaa niiden valaista, vaikka makuunne väärän väriset olisivatkin.
Teillä ei ole mitään vähemmän niiden vuoksi.

Antakaa hymynne valaista. Huomatkaa, kuinka pienet silmät välkkyvät kynttilän äärellä.
Mainitkaa toisen olevan päivienne valo - vaikka välillä hiukan kelmeäkin.

24 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Tällä ei valoa, ainakaan muualla kuin pään sisällä.

Armahdetaanko sekin jos pitää jouluvaloja ympäri vuoden. Me pidetään. Vaikka jätänkin kyllä tuon etuliitteen pois, kun en halua muistaa...

violet kirjoitti...

Liivia: niin, tiedän ettei siellä ole. Siksi juuri olenkin sen kannalla että sitä kannattaa luoda miten vain. Armahdan ehdottomasti vaikka ympärivuotiset valot. Minun oli kiva nukkua teillä kun se valo oli turvana siinä.

tinttarus kirjoitti...

Ihanan VALOISA postaus, kiitos, toit sillä VALOA tänne harmaaseen mieleen!
Täällä pitkästä aikaa ulkona pilkistää auringonVALO harmaalta taivaalta. VALOisaa viikko sinulle,
kiitellen toivotellen.....

Tiina kirjoitti...

Laitoin äskön tukkaani, ja hymyilin peilikuvalle, vaikka tukka ei hyvin tullutkaan. Ihan se omakin hymy sai mielen korkeammalle! Se näytti niin ihanalle!

SARI kirjoitti...

Noin pitää ajatella...Mutta miten saadaan otettua VALOkuvia, kun sitä on niin vähän, sanopas, kun näyttää onnistuvan - minulla ei sitten ollenkaan.

aino kirjoitti...

nimenomaan!
valoa kaikille kanssalaisille.

echo kirjoitti...

Kiitos kauniista sanoista!

SHE kirjoitti...

kiitos tekstistä,minulle se oli hengellinen kokemus.Oletko harkinnut hartauspuheiden kirjoittamista? =}

violet kirjoitti...

Tinttarus: kiitos kiitos, pilveen on painunut täälläkin.

Tiina: Toimii joskus!

Sari; minusta tuntuu ettei tämä nykyajan kuvaus mitään VALOkuvausta enää olekaan kun keinotekoisesti saadaan valaistusolosuhteet riittämään melkein koska vain...
Mutta siis totuus on, että meillä on ollut tähän asti varsin valoisa ja aurinkoinen syksy, aivan muuta kuin viime vuonna, ja kuviakin on saanut otettua.

Aino; valoa kansalle

Echo; ei kestä, hyvä jos maistui

She; maksusta kirjoitan mitä vaan;-) Velkakirjoista muistopuheisiin, heh heeh

Junika kirjoitti...

Ihan älyttömän oivaltavasti sanottu tuo, että pitäisi armahtaa niitä naapureita, jotka laittavat joulukaapelinsa vilkkumaan liian aikaisin, vaikka se ei oman maun mukainen olisikaan, koska se ei kuitenkaan vähennä itseltä mitään...

Ihan tuli nimittäinv astikään suru puseroon, kun luin jostain joululehdestä, kun perheen äiti kertoi pitäneensä päänsä, ettei joulukuuseen tulisi koskaan mitään lasten mukaisia glittereitä. Ymmärrän siis hyvin tuota äitiäkin, koska visuaalinen ihminen itsekin olen, mutta niiden lasten puolesta....

violet kirjoitti...

Mitä tulee joulukuuseen niin meillä se on ainakin vain ja ainoastaan lasten takia. Minulla ei siis missään nimessä ole mitään kuusta VASTAAN, mutten usko että sellaisen hankkisin ilman lapsia.
Myönnän että lasten koristelema kuusi näyttää erilaiselta kuin jos sen itse koristelisin - tai mieheni koristelisi - mutta en pirulaut voi viedä lapsilta kuusen koristelemisen iloa. Siitä minä itsekin iloni saan, että huomaan heidän huolellisesti harkiten laittavan tämän tuohon, tuollaisia vielä sata tuohon....Joulukuusi on heille kumminkin yksi sellainen kohokohta, eikä kotimme ole muutenkaan edustuskoti, joten...;-)

violet kirjoitti...

Niin juu ja noista muiden ihmisten jouluvaloista piti sanomani, ettei mahdu pääkoppaani miksi jonkun lamput voivat olla toiselle niin suuri ongelma, että pitää rustata nimetöntä lappua rappuun ja sen sellaista...Tuollaista kaikkea sitä kuulee ja lukee suvaitsevasta synnyinmaastani. Pienissä kantimissa ovat asiat jos jonkun mieli pilaantuu oman maun vastaisista lampuista (tai "väärään" aikaan palavista) kun samaan aikaan on oikeitakin ongelmia.

Puisto kirjoitti...

On kyllä niin pimeetä nyt aamusti iltaan, että valoa todellakin tarvitaan. Ja sinne ihmisten sisimpään myös kiitos.

Väärän väriset valot ovat joillekin ihan avautumisen paikka. Ei semmosta voi kuin hämmästellä ääneen ja huokailla. Jonkinlaista valoa tällainenkin ihminen tarvitsisi pääkoppaan, oikein kohdevalon.

Junika kirjoitti...

Niistä valoista on kai muodostunut jonkinlainen "junttiuden ilmentymä" ja kuka nyt haluaisi olla julkijuntti (ennenkuin joku rohkenee astua kaapista ja tehdä junttikaapista astumisesta trendikästä)... on siis ehdittävä julistaa ääneen, ettei voi ymmärtää valokaapelijunttiutta.

Tosipuheessa mä en oikein tykkää sykkivistä valokaapeleista tai niistä thaikkuravintolavärivaloletkuistakaan. Voishan se harmoninen päivä ja mieliala siitä varmaan tosissaan kärsiä, jos joutuis naapurin puskassa semmoista päivästä toiseen katsomaan? Ehkä. Ei se silti saisi mua avautumaan julkisesti.

Ja kuusi, niin. Ja joulukoristelut. Niin. Ei ne lasten suosikit tosiaan ihan minun itseni tyylisiä ole, mutta iloni on nähdä lasten iloa ja annan koristella. Ehkä sitten hissuksiin saatan korjailla niiden asentoja tai ottaa muutaman vaivihkaa poiskin päivien myötä. Se on ilo sekä mulle, että heille. Vuorollansa.

Ymmärrän kyllä, että jollekin tosi tarkalle ihmiselle nämä voi olla TOSI isoja asioita ja häiriötekijöitä. Mutta...

Melita kirjoitti...

Hei Violet,
Ei ole valoa- edes pään sisällä ja siellä vähiten.Sain kielteisen vastauksen näyttelyhakemukseeni ja päivät menevät kuin ämpäri päässä.Vaan ei auta luovuttaa - vielä ainakaan.
Tuo Marimekon esite on mielestäni ihan huippu- kuva jossa malli taluttaa pyörää punaisessa mekossa jossa valkoinen helma on kaapin ovessa sängyn vieressä - voi vinde miten kaunista !
Sain aikoinaan hiihtolomalla Hangossa isältä Helsingistä pikapaketin jossa tummansininen toppatakki ( ei kellään muulla ollutkaan sellaista) ja kyllä sekin pääsi sänkyyn viereen joka ilta.

Anonyymi kirjoitti...

Sveitsin Genevessä asuva salalukija astuu ulos kaapista ja kiittää kauniista ja mielenkiintoisesta blogista.

Teen kotona töitä free lancerina ja sun blogi on mun henkilöstönpalkitsemisporkkana - "sitku oon tehny tän projektisuunnitelman ekan version, saan mennä kurkkimaan Violetin Piilomajaan".

Mikä tuottavuuden romahdus täällä, jos satut olemaan vaikkapa lomilla :, et koetas pysytellä tiiviisti koneen äärellä,

toivoo minä ja mun toimeksiantajat. (Koetan keksiä jonkun nimimerkin mahdollisia seuraavia kommentteja varten, omaa blogia mulla ei valitettavasti ole, että jään totaalisesti saamapuolelle tässä touhussa...)

violet kirjoitti...

Papi; sa muuta, kohdevaloa pollaan vaan. Mutta onhan se tietysti, jos elämä on kovin tyhjää. Alkaa silloin pänniä kaik. Myös toisten lamput.
Ja pänniihän muakin yksi jos toinenkin asia. Tämä toisten pännityskin;-) Mutta siitä huolimatta; suvaitsevaisuutta ja vähän armoa erilaisuutta kohtaan, kiiits!

Junika: mää sillain oon tän aatellu että niin kauan kun asun paikoissa jossa on muitakin ihmisiä kilometrin säteellä niin se on vähän kuin pakko sietää sitä sun tätä. Sietäväthän muutkin sitten meidän juttuja. Vaikkapa alakerran miesressukat joutuvat sietämään sitä että katokruunu melkoperäisellä varmuudella tärisee katossaan....;-) "Korvaukseksi" minä sitten katselen rappukäytävän täyttävää "taidenäyttelyä", vaikken niistä kuvista tykkääkään. Ajattelen että ovat tekijälleen ja katsojalleen tärkeät ja tuovat tälle jotakin.

Melita: toi on vain mainossivu, toi Marimekko, mutta otin talteen Suomessa ihan vain siksi että oli minusta piristävän erilainen Marimekkomainos. Ilahdutti jotenkin. Haluaisin nähdä sen esitteenkin.

Anonyymi Genevestä: oih, olen otettu! Kirjoitan minkä kerkiän, useamminkin tekisi mieli mutten kehtaa;-)

Taru kirjoitti...

Ihana kirjoitus! Valoa tarvitaan aina, minäkin eilen ripustin (vähän kyseenalaiset) joulutähtivalot keittiön ikkunan eteen. Ja johan helpotti, sai kynttilöiden ja lyhtyjen polttelu ja sohvannurkkaan käpertyminen ihan uutta puhtia!

Melita kirjoitti...

Hei Violet,
Lähetän sinulle mielelläni esitteen - jo sen punaisen mekon vuoksi - jos kerrot osoitteesi.
k-melita@hotmail.com

Miia kirjoitti...

Minusta on ihanaa, kun ihmiset laittaa jouluisia valoja heti syksyn pimetessä! Noh, niistä vihreistä, sinisistä ja punaisista välkkuvistä systeemeistä en niin kamalasti välitä mutta eivät kyllä päiväänikään pilaa.

Ja tänään on kyllä ollut niin synkkää ja mustaa koko päivän, että kaikki valot on tervetulleita, vaikka ne punaiset ja välkkyvätkin.

Sen verran auringon pilkahdusta tänään, että sain heti aamun alkajaisiksi työkaveriltani hänen itsensä kutomat villalapaset. Ihanaa, että maanantai alkaa joskus näinkin =)

Satu kirjoitti...

Täällä me ollaan, vähässä valossa. Ja sitten sitä muuttuu niin pikkumaiseksi, ehkä sen vähäisen valon takia juuri, että toivoo, että naapurin viimejouluinen valokaapeli olisi hajonnut. Ainakin se sykkivä monivärinen. (Nyt on kyllä uudet naapuritkin, mutta tunnustan alhaiset ajatukseni.)

Kuusipuu sen sijaan on mitä kirjavin.

Anonyymi kirjoitti...

Oi mitä nuo ritarilinnat ikkunalaudalla ovat ?! (Pitää tarkistaa olisko meillä samantyylisiä edes varjokuvaan lumeeksi...)

Tajusin vasta nyt että meilläkin on koristevalot koko vuoden ; olohuoneen metallisessa kattopalkissa, aurinkopeilissä, kirjahyllyssä - ja nyt kotimaanlomalla oli hassua todeta sama. Omena ei kauas putoa !!!

Eija kirjoitti...

Kauniita VALOkuvia ja kuivia lehtiä.
Kai se on kiva kun on välillä pimeääkin, niin saapi valoa odotella:)

violet kirjoitti...

Elisa: jos pidät valoistasi itse niin ei kai ne silloin kyseenalaiset ole;-)

Melita: kiitos sinulle - ja osoite lähti.

Miia; aika kiva alku työpäivälle.

Solveig;hih hih, osaan kyllä samaistua tunnelmaan, ei siinä mitään.
Ei kai se pikkumaisuutta ole että toivoo tuollaista...mutta se taitaa jo olla, että menisi asiasta ruikuttamaan.

Maurelita: noi linnat ovat jämät sellaisesta kauheasta muovihärvelistä, jota saattoi kai linnnoitukseksi kutsua muinoin!

Eija: juuh, pimeä on pimeä eikä sitä nyt ihan väkipakolla valoksi voi muuttaa...mutta tarpeen mukaan voi yrittää helpottaa oloaan jos pimeys tekee pöhköksi