Kun vihreä on lempiväri niin sitä sitten mieluiten haluaisi pukeutuakin vihreään. Se ei ole aivan yksinkertaista. Vihreää talvitakkia on etsitty monena syksynä. Nyt se löytyi ja se tarkoittaa sitä, että siinä vihreässä talvitakissa menee näin alkuun yötkin.
Minulla, joka olen nukkunut uudet luistimet jalassa ei ole asiaan nokan koputtamista.
Minulla, joka olen nukkunut uudet luistimet jalassa ei ole asiaan nokan koputtamista.
10 kommenttia:
ihana takki! vihrea on myos mun lempparivari! :)
Ootko oikeesti nukkunut luistimet jalassa?! Uskomatonta :D
Ma muistan nukkuneeni pienena leikkisilmalasit paalla, koska ne oli mun mielesta niin hienot, sellaset pelkat sangat :D
Maamaa; vihreä ei ole mulle ollenkaan lempiväri, mutta eihän se haittaa että pojan on. Hän tykkää kaikista vihreistä. Tämä takki on kyllä niin vihreä kuin olla voi;-)
Äiti kertoi että kun lapsena sain luistimet joulupukilta niin pidin niitä melkein koko illan (ne teränsuojukset päällä) ja kuljin edes takaisin. tuon muistan itsekin, mutta äiti sanoi että nukuin myös ne jalassa, eivätkä he hennoneet kieltää kun eihän se mitään haitannut.
:D Ihanaa. On hauska kuvitella pikku-Violetia nukkumassa luistimet jalassa, samoin pientä kiharatukkaista poikaa vihreässä takissaan.
Minäkin pidän vihreästä, pidän erityisesti oliivinvihreästä. Vihreä vain ei ole muotiväri, joten olette tosiaankin tehneet sankariteon etsiessänne lapselle mieleisen takin.
Kyllä se vain on niin, että jokin tavara saattaa tehdä onnellseksi, vaikka jotkut jotain muuta väittävätkin.
Itse muistan varsin elävästi joulun jolloin sain lahaksi uuden makuupussin partioretkiä varten. Nukuin heti alkuun kotona siinä viikon ja olin kovin onnellinen.
On muuten tosi kaunis vihreä, puhdas, muttei räikeä.
Tuo luistin-juttu on kyllä mainio, joskus näin aikuisenakin on niin ihastunut uusiin esineisiinsä, että tekisi mieli vaan katsella ja ihailla. Poikasi näyttää kuvassa todella tyytyväiseltä!
Celia: Juu, tuntuu että varsinkin jos hakee jotakin tiettyä väriä niin ei tunnu mistään löytyvän. Tämä takki löytyi lopulta Decathlon-urheiluliikkeestä ja oli kaikenlisäksi sopivan hintainen.
Vilijonkka: totta kai tavarat(kin) tekevät onnelliseksi! Julistan sitä aina! Ja toi vihreä on kyllä ihan kaunis, sopii pojalle.
Ekub: katsella ja ihastella, ja pitää kädessä koko ajan. Eikä sen tarvitse olla niin kovin kummoinenkaan esine.
Poika ON tyytyväinen, siitä mairea olokin! (ja lukee tuossa lempisarjakuvaansa)
Tuli vain mieleen muisto meidän tytöstä, joka nukkui onnellisena sängyssään ja vieressä nojasi uusi oranssinvärinen polkupyörä. Eikä mikään pieni kolmipyöräinen. Ei siinä mitään, mutta kun erään tuttavan lapsella oli aina sähkövatkain pehmoleluna sängyssä niin en oikein tiedä...
Meidän tyttö sai 2-vuotiaana lahjaksi Aino-aamutossut, sellaiset minikokoiset. Nukkui muutaman yön ne jaloissa. Jalat olivat aamuisin mukavan hikiset :D
Rakastan vihreää ja kaikkia sen sävyjä. Ja vihreää tai ei, ymmärrän täydellisesti poikasi tyytyväisyyden. Mielestäni ei ole synti rakastaa tavaraa, kunhan rakkaus on aitoa sitä tavaraa kohtaan, ei ainoastaan omistamista kohtaan.
Violet, olen seurannut aivan ihastuttavaa blogiasi jo jonkin aikaa. Nyt kun avasin omanikin, haluaisin lisätä sinut suosikkilistalleni. Sopiiko?
Ymmärrän ja sympatiseeraan :) rakastan vihreää! Voi mikä ihana takki, mutta vielä ihanampi on nuori mies, iloinen, suloinen.
Luistimet jalassa :D taisin olla jo aikuisen ikäinen, kun nukuin uudet korkokengät jalassa -oli ne niin hianot.
Juu ymmärrän hyvin, sekä vihreän takin että luistimet.
Mulla oli keltainen tikkitakki jossain vaiheessa ihan mahdottoman tärkeä, en nukkunut sentään se päällä, mutta aamulla ensimmäisenä menin sitä ihailemaan. Täytyykin etsiä kuva siitä.
Lähetä kommentti