tiistai 2. joulukuuta 2008

Löytöjä



Tänään selatessani vanhaa sanakirjaani löysin sen välistä kuivuneita kukkia, joita en muista sinne laittaneeni. Kyllä se minä olen ollut, tiedän sen, mutta unohtunut oli mukava löytää.

Olisinkohan pannut jonkun kirjan väliin rahaa? Entä rakkauskirjeitä? Loton voittokupongin vuosien takaa, jolla voiton saisi kuin ihmeen kaupalla vielä lunastaa? Matkalippu kuuhun? Ehkä jossakin on lippu johonkin hyvään konserttiin jota en muista ostaneeni? Poikien piirustuksia ainakin on. Eilen sain pienemmältä sydämen kuvan. Se olikin hyvä juttu, sillä muutaman viime kuukauden olen kuullut että vain isä on paras. Laitan sydämen kirjan väliin ja toivon löytäväni huonona päivänä.

23 kommenttia:

Tuuli kirjoitti...

Minulla on Väinö Linnan välissä 20 Suomen markkaa. Muistaakseni kohdassa, jossa kakskymppiä maksetaan jostakin, oisko varsasta.

Marita kirjoitti...

Heh :)

Kuva numero 4 on tosi huippu!! Hyvä tarkennus.

Katilein kirjoitti...

Ihana yllätys löytää jotain kivaa kirjan välistä.. Minä olen joskus löytänyt vanhan rakkauskirjeen yhden kirjani välistä. Naama punaisena luin sitä... tuskin turha sanoa, että se rakkaus ei kestänyt.

Hieno kuva sinusta, esikoisessasi on paljon sinun näköäsi.

Vilijonkka kirjoitti...

Jokin kiva unohtunut on tosiaan hauskaa löytää. Meillä on jouluna Suomessa edessä unohtuneiden katsastamista, sillä pitäisi tyhjentää aika monta yli yhdeksän kuukautta sitten pakattua muuttolaatikkoa. Lottokuponkia sieltä ei ainakaan tule löytymään, koska en Pariisissa lotonnut. Rakkauskirjeetkin ovat melko epätodennäköisiä, harmi!

annaliisa kirjoitti...

kadottanutta on kamalaa etsiä, mutta unohtuneen löytyminen on kuin saisi lahjan!
Minä löydän takkieni taskuista aina yhtä ja toista yllättävää (olen laiska tyhjentämään taskuni käytön jälkeen, samoin laukkuni). Usein löydän kukkien siemeniä, enkä enää muista minkä kukan.

ipi kirjoitti...

Minä olin kuivattanut orvokin kukkia runokirjan välissä. En tiedä yhtään koska olin laittanut ne sinne. Toinen löytö oli kahvipaketin pusseja laulukirjan välissä. Selvästikin suoristumassa. Mitä varten, sitä en tiedä.

Toivon, että sydän putoaa kirjan välistä juuri silloin kun sitä eniten tarvitset.

violet kirjoitti...

Tuuli; tuon kun kerroit niin muistan yhden tutun miehen, jolla oli markan seteleitä tallessa noin.

Marita: uskoakseni tarkoitat kuitenkin kuvaa sen alla? On siinä profeetat rivissä, joo;-)

KAtilein: Jotkut sanovat että yhdennäköisyyttä on enemmän nuoremman kanssa...mene ja tiedä. Minusta niissä on molemmissa meitä molempia - ja sitten ihan omaansa.

Vilijonkka: Mun muutamat rakkauskirjeeni ovat visusti peltiloorassa...

Annaliisa: ystävä Suomessa kertoi ostaneensa kirpparilta halvalla tosi kivan takin, jonka taskussa oli vielä rahaakin!

Ipi: kahvipaketin pussit...olivat ehkä jotain askartelua varten???

Marita kirjoitti...

En muuten tarkoittanut vaan ihan oikeasti numero neljää.

Mutta kiva kun vinkkasit. Onkin aika hauska tuo numero viisi ja edelleen hyvä tarkennus :D

violet kirjoitti...

MArita: ai jaa;-) Luulin että vitsailit nelosesta kun sivut tuossa kääntyy niin tiuhaan...
Plärättävää kirjaa kuvatessa onkin muuten aika käytännöllinen sellanen sarjatuli, jonka voi kameraan säätää.

Ohari kirjoitti...

Tapa on alkanut vahingossa, mutta nykyään teen sitä tarkoituksella: tallentelen kirjojen väliin juttuja, esimerkiksi lasten tekemiä kortteja, elokuvalippuja, kaikenlaista semmoista, minkä näkeminen ilahduttaa, mutta mitä ei niin tavan arjessa tule jatkuvasti myllänneeksi. Järkkäilen itselleni yllätyksiä :-) (ja kylläpä minä joskus yllätynkin :-D) Kirjat valikoituvat kyllä sen perusteella, että niitä luetaan usein tai ainakin selataan silloin tällöin, niin että ihan kohtalon käsiin muistoihin törmääminen ei jää.

Olen esimerkiksi oppinut muistamaan, että Kuopuksen nelivuotiaana raapustama kortti on lukion filosofian kirjan välissä. Kun oikein kovasti häntä kaipailen, käyn lukemassa sieltä ihan tarkoituksella "RaKS ÄItI" :-)

Matroskin kirjoitti...

Löysin juuri dyykatun kirjan välistä aidon Hitler-postimerkin. Arvo lienee valitettavasti noin 0,001 senttiä. Pienenä tein piirroksia satukirjoista ja jätin ne kirjastonkirjan väliin palauttaessa, seuraavan iloksi.

Merruli kirjoitti...

Toinen tarina odottamassa kertomuksen kansien välissä on ihana yllätys.
Kaikki pappani vanhat kirjat ovat kuin arkistolaatikoita.Kirjojen väleissä on talletettuja muistilappuja, pullon etikettejä, karkkipapereita, meidän lastenlasten piirrustuksia, kuivattuja kasvinosia ja yleensä miltei kaikki päiväyksellä varustettuja (myös etiketit). Jokaisella oma tarina kerrottavanaan ja osa kantaa muistijälkeä, jonka minäkin tunnistan ja osaan lukea.Mitään noista ei henno heittää pois.

katriina kirjoitti...

Ilahduttavaa: joku löytää kirjan välistä ruusunlehtiä.

Ihania tuokiokuvia, välähdyksiä maailmaasi tuo tämä blogi.

tiuku kirjoitti...

hurmaavia nuo ruusun terälehdet...
en ole kirjojen välistä juurikaan löytänyt mitään erikoista, ainakaan muistaakseni.
Kaupoista olen keräillyt toisten tiputtamia ja unohtamia kauppalistoja, jotenkin on päässyt koukuttamaan.
Juu ja tosiaan ihanat kuvat...

aino kirjoitti...

sanakirjat ovat mainioita kasviprässejä.
mutta rahaa saa olla aika paljon, jos sitä on varaa prässäillä kirjojen välissä!
:-)

Anonyymi kirjoitti...

Heh, minä sain eilen puhelun kirjastosta.Palautin maanantaina matkakirjoja ja nyt kirjaston täti kyseli onko jotain kateissa. Kävi ilmi, että mies oli matkalla ollessamme laittanut kirjan väliin 90 euroa jemmaan hätävaraksi ja itsekin siis sitten unohtanut ne sinne.

Mukavaa että soittelivat perään...

Anna

Taija kirjoitti...

Kauniita yllätyksiä voi kirjojen välistä löytyä :).

Kiva, että pidit kortista. Olen hulluna pitsiin ja vanhoihin lehtiin, niistä löytää niin hauskoja mainoksia.

Kiitos sinulle vielä lippunauhoista laitoin heti lippunauhat koristamaan kotiani ja yhden odottamaan kuusen tuloa :).

Mukavia joulunalushetkiä sinullekin :)!

Vaahteramäen lapset kirjoitti...

Olipas sympaattinen postaus, tuli hyvälle mielelle.
Kiitos joulunauhasta, perille tuli!

violet kirjoitti...

Ohari: raks äiti -kortteja lisää. Kaikille!

Matroskin: ohhoh! Mun mieheni olis innoissaan. Kerää postimerkkejä (kaiken muun ohella....)

Merruli; tuollainen kirja olisi ilo saada. Kaiken sen "täytteen" tekee vielä paljon merkityksellisemmäksi se, että tuntee kirjan entisen omistajan läheisesti.

Katriina: löytää, kunhan ensin muistaa piilottaa1

Tiuku: etsin tarkoituksella yhteen aikaan kauppalappuja kunnes huomasin,että mitä enemmän etsin, sen varmemmin niitä ei ole.

Anna: olen äimänä! Siis todella soittivat! Onneksenne, tietysti.

Taija; samat sanat vanhoista mainoksista.

Vaahteramäen lapset; kiva jos hyvä mieli tarttui. Nauhat perillä, minulla mielenrauha;-)

Pilkkusilmä kirjoitti...

Voi sentään kuinka nätti sinä olet ja tosi kuvauksellinen!

barbro v kirjoitti...

Edellisen perään kehun, että taivas, miten kaunis olet.

Suvi kirjoitti...

Kirjojen välistä löytyy meilläkin kaikkea kivaa. Sinne ne on hyvä säilöä kaikki littanat aarteet.

violet kirjoitti...

Pilkkusilmä; kiitos ;-)

Barbrov: mikä teitä nuoria vaivaa;-)...itse olet kaunis, olen nähnyt! Kiitos joka tapauksessa

Suvi: littanat aarteet. kiva uusi määrite.