perjantai 6. maaliskuuta 2009

Duunista toiseen


Kodissamme on näitä kaikkia kadultapelastettuja. Ei ihmisiä, mutta huonekaluja.
Elokuun alussa (miten aika rientää!) sisälle kannettujen kirjoituspöytien kunnostus on nyt, vihdoin, saatettu loppuun. Mutta se olikin miehen projekti ja miehen projekteissa aikataulut paukkuu mennen tullen.

Meillä on nimenomaan minun tai hänen projekteja. Kumpikaan ei pidä siitä että toinen sanoisi "ai teit näin, minusta olisi kannattanut tehdä noin". Siksi se joka hommaan ryhtyy tekee kuten haluaa, määrää tahdin - ja nauttii koko työn alusta loppuun asti. (Joskus voi antaa toisen raaputtaa maalia jos tämä polvillaan rukoilee saada kokeilla hiukan.)

Nyt kun ne poikien kirjoituspöydät ovat siis valmiit on edessä oikein duunien duuni, mistä tulee kyllä koko perheen savotta: lastenhuoneen täydellinen raivaus, joka pitää sisällään sängynalle muumioituneiden esineiden poiston, vauvalelujen hävittämisen ja lattianpesun. Siinäpä hupia kansalle viikonlopun varalle! Suoja-asu ja kumihanskat välttämättömät. Tauoilla tarjoillaan viiniä ja lapsille mehua.

Kadultapelastetut ovat myös kaksi kukkapurkkia. Joku oli kai heittänyt toivonsa ja kukat sen myötä. Kaksi päivää ikkunalaudalla ja nuput aukesivat!

20 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Isot projektit on välillä hyvin puhdistavia ja virkistäviä!

Meilläkin täällä kohta kannellaan kirjoituspöytää paikalleen, jotta ompelukone saa oman pöydän. Jos koneen hautaa kaapin uumeniin, se unohtuu sinne..

Olisi kiva nähdä sitten kuvaa kun projektinne on valmis ja siivoukset tehty..

Liivia kirjoitti...

Meilläkin on näitä toisen tai toisen urakkoja. Parempi olla puuttumatta toisen hommaan, ellei hän itse apua kysele.

Projektia löytyisi lapsen huoneesta täälläkin. Vauvan lelut oli jo kertaalleen viety ullakolle, mutta sitten tuli vauva kylään ja kaivettiin esiin. Eikä lapsi antanutkaan laittaa takaisin ullakolle, kovasti oli taas niille käyttöä.

maijja kirjoitti...

voi kun minäkin joskus löytäsin kadulta jotain. tai löysinkin kerran: sellaisen kerrostalojen nimikylteissä käytettävän M-kirjaimen!

violet kirjoitti...

Sooloilija: minä olen niin iloinen kun saan pojan vanhan kirjoituspöydän nyt ompelukoneelleni> Ei tarvi aina olla kantamassa konetta milloin mihinkin.
Kuva koitetaan muistaa kunhan raivaus on ohi!

Liivia: tykkään sitä paitsi katsella kun mies tekee jotakin mistä tykkää. Ei siinä kaivata mun neuvoja.
Sama kohtalo vauvaleluilla...

Maijja; mulla taas ei ole sellaista! Ei mitään kirjainta.

emäntä kirjoitti...

Ai että, kadehdin noita kadulta pelastettuja =)

Kunnon siivous tekisi hyvää meilläkin, olen aloitellut pikkuhiljaa. Yhdellä ryminällä kun tekisi, pääsisi nauttimaan avaruudesta ja puhtaudesta ennen kuin tavarat taas valtaavat talon. Miten ne saisikin aisoihin...

Mukavaa raivausviikonloppua!

Allu kirjoitti...

Nauroin kuollakseni tota huomautusta, että et ole ihmisiä pelastanut. Oletpas sä aika viherpeukalo, kun kukat alkoi heti kukkimaan.

Anonyymi kirjoitti...

Moneltakin osin kuulostaa tutulta! Aloitin syyslomalla 2006 viiden vanhan eriparisen tuolin kunnostamisen. Sain hiotuksi neljä, läksin käymään syömässä ja se olikin kohtalokasta. Olin sillä tielläni kaksi vuotta. Viime syksynä sitten hioin viidennen ja maalasin ne kaikki ja vähän muutakin.

Ja tuo poikien huone! Meillä poikia tosiaan on neljä + vielä yksi miehen ekasta liitosta sekä sieltä tyttökin. Pikkuisten irto-osien määrä on valtaisa. Eilen juuri naureskelin, kun työnsin pyykkiä koneeseen: toisesta taskusta puolikas korttipakka, toisesta leikkiradiopuhelin. Sängynaluset ovat ihan täynnä kamaa, yhdellä pojista myös sänky, tykkää nukkua rojun keskellä - ja kuten Risto Räppääjä, potkien lakanat sängystä yhdessä yössä... Teimme edelliset kaivaukset huoneessa jouluksi ja eilen huomasin, että sama kaaos on taas hiipinyt keskuuteemme.

Aloi myös haaveilla Saimista, joka tulisi syksyllä työelämään palatessamme meille joka aamu kahdeksi tunniksi raivaamaan. Kyllä ajatus lensi, kun mietin, mitä kaikkea ihanaa tällainen mielikuvitustäti voisikan elämäämme tarjota.

Lankamari

Punamulta kirjoitti...

Meillä systeemi on se, että projekteja on yllin kyllin. Minulla paljon maalaukseen liittyviä, joita ehkä joskus ehdin tehdä loppuun asti...

Avokki on eri hyvä niissä kommenteissaan, että etkö sinä nyt vieläkään ole sitä tai tätä saanut tehtyä... koko kesän valittaa jostain minun projekteistani.

Hän itse on suunnitellut terassin tekoa nyt jo varmaan viisi vuotta. Sentään on jo lankut sahattu... Minä olen kaukaa viisaana lakannut ahdistelemasta näillä koska ne on valmiina -kyselyillä... koira sai kopin viisivuotiaana...

Hienot kukat sait kasvatettua. Mahtoivatko olla jo kerran kukkineita? Monikaan ei tajua, että nuo saa kasvamaan uudelleenkin...

Tai sitten on ollut menossa vaan "kaikki kukat kuolevat"-systeemi...meillä tuntuu tällä hetkellä juuri siltä...

Paevi kirjoitti...

Siis mika niissa vauvaleluissa kiehtoo?! Meillakaan ei saa yhtaan mitaan laittaa pois kun niilla voi viela leikkia, mutta jos salaa pistaa jotain pois niin sita ei enaa kukaan kaipaa. Sama juttu piirrusten kanssa: kaikki tuherruksetkin pitaa sailyttaa...

Mutta, et siis ole tulossa Naisten Paiville? Olisi ollut kiva treffata taas.

Annika - Vaahteramäen lapset kirjoitti...

Meillä taas on yleensä yhteisiä remonttiprojekteja: minä aloitan innokkaasti ja mies tekee valmiiksi loput. Tai sitten minä olen kannustusjoukoissa ja kehun työn tuloksia.
*
Samanlainen pelastajaluonne minäkin. Nyt tosin harmittaa, kun en löytänyt mistään vanhaa, käytettyä ruokailuryhmää, joten päädyin ostamaan uuden. Kun kaikki muut huonekalut ovat juuri näitä pelastettuja, menee kai aikansa, ennen kuin tottuu uuteen ja "kiiltävään".

marika kirjoitti...

Onnellisia kevätkukkia ja onnellinen pelastaja :)

Merja kirjoitti...

Sama puuha edessä täällä: lastenhuoneiden siivous nimittäin. Inhoan, inhoan, inhoan sitä kaikkea pikkukrääsää jota kerääntyy joka puolelta. Tänään roskapussi kouraan ja keräilemään silläaikaa kun lapset ovat poissa. Eivät kuitenkaan huomaa että jotain on hävinnyt..

Meillä on molempia projekteja: sekä yhdessä että erikseen. Molempiin olen aika kärkäs antamaan neuvoja ;-) mutta hyvin teemme hommia yhdessä.

outi kirjoitti...

pikapikaa pistäytymässä paikallisessa nettikahvilassa.. täältä Pariisista tekisi mieleni "pelastaa" monta pientä ja isompaa koiraa kadulta..
duunailuintoa ja terveiset täältä!

Sigrún kirjoitti...

pidän teidän työmetodeista. Raivaus kerralla tehtyä, mutta pikkuhiljalleen restaurointia, myös väliaikatarjoilu kuulosti sangen mukavalta.

pikkujutut kirjoitti...

Mukavaa raivausviikonloppua!

Meilla menossa raivausviikot.Osan huoneiden kohdalla pysahtynyt tilanne, toisissa etenee hyvaa vauhtia.

Lasten lelut saimme organisoitua hyvin.Lapset itse motivoituivat lahjoittamaan eraan perheen lapsille, jotka asuvat vuorilla, ison kasan tavaraa.Mutta.Mies ei mennytkaan seuraavana paivana enaa kyseiseen kylaan ja nyt huomasin kassin tyhjentyneen.Pienempi on kaynyt sita tyhjentamassa.joten uusintakierros paikoillaan.

MaaMaa kirjoitti...

tsemppiä siivousprojektiin! :)

Niina kirjoitti...

Aina kannattaa pelastaa kadulta ! :)
Voi vitsi näitä sinun tarinoitasi on tosi kiva aina lueskella. Nautinto, kun päivität näin usein.

jonna kirjoitti...

Meillä tehtiin juuri tuo lastenhuoneen raivausprojekti. Yhteisestä huoneesta omiin. On ollut nautinto jakaa tavarat kahteen huoneseen. Ja kierrätykseen lähti monta kassillista. Nyt vaan on niin, että raivausprojekti levisi koko kotiin. Joten jonkin aikaa eletään pujotellen kaapeista lattialle vedettyjen tavaroiden keskellä. Mutta ei valiteta, inventaario tulee tarpeeseen.

Anonyymi kirjoitti...

Sait siivouksen, suursiivouksen, kuulostamaan innostavalta. Oli niin reipas meininki. Ammennan siitä tänään, kiitos! =)
Nina

violet kirjoitti...

Emäntä: niin, poikien huomeessa tilanne on nyt se että siellä ei ole vain sekaista vaan jo hyvin likaista koska siivoaminen on käynyt vaikeaksi.

Allu: kukat ei mitään peukaloa tarvinneet. Hiukan vettä vaan.

Lankamari: mun hommat etenee yleensä hyvin nopeasti tai sitten ei ollenkaan. Miehellä on tietysti oma päivätyönsä joten ymmärrettävästi ei tälle kotinikkaroinnille ole yhtä paljon aikaakaan.
Saimi olisi joskus kiva.

Punamulta: tuli etäisesti mieleet monetkin kesäpaikat joissa on kuulemma terassia/laituria/kompostia ja ties mitä suunniteltu vuosikaudet...

Paevi; en tule joo.
Alunperin tälle viikonlopulle piti olla yksi meno mutta sitä ei nyt sitten olekaan. Miksei vanhoja tuttuja olisi kiva nähdäkin, muttei nyt ollut kovaa innostustakaan lähteä.

Annika: pääasia että yhteistyö toimii. Siis vaikka työt tehtäisiin erilläänkin;-)

Marika: joo, ei tällä viikolla tarvinnut ostaa puskaa!

merja: olen oikein ylpeä itsestäni koska olen oppinut kommentoimaan vqhemmän. Välillä vaikeaa mutta antoisaa.

Outi; oi,Pariisista terkut! Kiitos kovasti.

Sigrun: jotkut paskahommat on vaan vetästävä nopeesti ja silmät kiinni...

Pikkujutut: voisin kans lahjoittaa pari pussia vuorille...

maamaa: otetaan vastaan, kiitos!

Niina: kiva kuulla. Ja totta kai päivitän! Itsellekin kivaa.

Jonna: usein se leviääkin muihinkin tiloihin kuin mistä alettiin. Ihan ok toisinaan.

Nina: hyvä hyvä! Työmaa käytiin sitten vaan.