lauantai 7. maaliskuuta 2009

Vinossa


Minua voisi rääkätä niin että panisi minut istumaan vinossa olevien taulujen äärelle, käskisi herpaantumatta tuijottaa niitä kunnes silmät tippuisivat poskipäille, ilman lupaa korjata taulujen asentoa.

Kidutuksen puolelle menisi.

Minulla on ihan pienestä asti ollut kova kontrollin ja tasapainon tarve. Halu symmetriaan ja kaipuu tasalukuihin. Parittomat luvut ovat tuntuneet uhkaavilta, hiukan surullisiltakin kun sillä tavalla yksinään ovat. Ei tämä ominaisuuteni toki kaikkea koske, mutta huomaan että minun on oikein pakotettava itseni tekemään toisin jottei aina mene luotisuoraan ja tasan molemmille puolille.

Uskon että on minulle hyväksi hellittää hiukan tästä tasajako -meiningistä. Uskon että kaikki muutokset poikivat uudenlaista ajattelua ja kehittävät ihmistä. Yritän tehdä useammin ja useammin tauluja joissa asiat eivät ole symmetrisesti aseteltuina ja annan itselleni siedätyshoitoa vinossa roikkuvilla tauluilla. On jotenkin naurettava huomata miten voimakkaasti ne vaikuttavat minuun! Tulee aivan valtava tarve mennä ja oikaista kuva...mutta minä kestän sen.

20 kommenttia:

Punamulta kirjoitti...

Hmm. Minulla on myös tuollainen taulunoikomisoireyhtymä... tasaluvusta en oikein tiedä. Ei ainakaan kovin suurissa mittasuhteissa, koska en ole sitä huomannut.

Taulunoikomisoireyhtymäkin näyttää ihan riippuvan siitä, kuinka paljon kulutan aikaa seinille tuijottamiseen. Minulla on paljon tauluja seinillä ja nyt on mentävä niitä oikomaan... :)))

himalainen kirjoitti...

Minulla ei ole taulunoikomisoireyhtymää, mutta siedätyshoitoa harjoitan jatkuvasti. Pistän itseni koetukselle, teen asioita eri tavalla kuin mihin olen oppinut. Jotenkin luotan, että se tekee hyvää aivoille. Siedätystä on mulla kyllä myös kaaoksen sietäminen kotona, välillä siedän, tänään aamulla pimahdin :)

Peanut kirjoitti...

Kuulostat hyvin paljon veljeltäni, jolle aina jaksan naljailla vatupassin käytöstä taulujen ripustamisessa. Itse olen tarkka, mutta en turhantarkka :)

Kaarina kirjoitti...

Minäkin pyrin väkisin symmetriaan ja taulunoikomiseen. Pidän myös parillisista luvuista enemmän kuin parittomista yleisesti ottaen, mutta jostain kummasta syystä lempilukuni on viisi ja sen seuraavat potenssit, eli 25 ja 125.

Papi kirjoitti...

Kyllä minäkin taulut suoristan, mutta jäävät kuitenkin aina vähän vinoon. Silmien karsastus tekee myös sen, että ihan AINA ottamissani valokuvissa horisontti kaatuu.

aurinko kirjoitti...

oih! tule meille oikomaan! meilla ei kukaan osaa laittaa mitaan suoraan vaan kaikki on aina vinossa. siksi taulut laittoi kaverimme ja nyt ne taitaa jo olla vinossa. mutta kun ei hairitse, yhtaan! hairitseekohan meidan vieraita?

Celia kirjoitti...

Mulla on taas kaikki ihan vinossa, kierossa tai jotenkin vinksallaan. Taulut, matot, kirjahyllyt, huonekalut, käsiala yms.
Joskus se vähän ärsytti, mutta nyt olen hyväksynyt asian, että jos viivaa pitää vetää, niin suoraa ei tule sitten millään.
Ripustustilanteissa pitää olla aina joku jämpti apuri mukana ja vatupassi tietenkin.
Huvittavaa välillä seurata kuinka kauan vieras jaksaa olla meillä, kunnes sen on ihan pakko käydä oikaisemassa jotakin, muka ohimennen.

Suvi kirjoitti...

Taulut on oltava suorassa. Mutta jos matto on vinossa, menee hermot. Olen joskus telkkaria katsoessa yrittänyt olla suoristamatta olohuoneen mattoa, mutta en kykene siihen. Se on sitä kidutusta. Samanlaista kidutusta on kuunnella radiokanaavaa joka ei aivan ole kohdillaan.

Riikka kirjoitti...

Eiks semmonenkin oo vähän outoa että aina laskee kaikkea? Rappuja noustessa on laskettava porrasaskelmat (esim. kotona yläkertaan menee 17 porrasta, töissä nousen samat portaat n. 4 krt päivässä, ne lasken joka kerta ja niitä on 22), vessassa istuessa pitää laskea laattoja tai maton hapsuja, kaukosäädin kädessä tunnustellen laskee nappuloita jne? Ja juu harmittaa jos on pariton määrä! Mulla on semmonen kieroutuma. En sentään ääneen laske;)

Olishan se outoa jos ei haluais tauluja suoraksi oikoa.

Riikka kirjoitti...

Niin ja juu tuo matonoikomisfiksaatio mullakin on. Äsken juuri jalalla säädin amton kohdalleen. Arvatkaapas vaan millaista oli kun kerran asuttiin asunnossa jonka seinät oli vinoja? Siis ettei huoneet olleet pohjaltaan suorakaiteita. Aina oli joku vinossa suhteessa johonkin.

Eeva kirjoitti...

Olet ajan hermolla, sillä juuri tästä aiheesta Hannu Väisänen kirjoitti Hesariin herkullisen kolumnin joko tänään tai eilen.
Vatupassi sai kyytiä Ranskan maalla!

Anonyymi kirjoitti...

Hassu juttu; melko samanlaisia juttuja mullakin! Teen käsityötuotteita myyntiin eikä samaa tuotetta voi tietenkään olla pariton määrä, no way! Eikä vinossa olevia tauluja voi antaa olla suoristamatta!

Violet, mikä olet horoskoopissa? Mulla on epäilyksiä, vaikken sen kummemmin ole horoskooppeihin perehtynyt enkä niitä vakavasti otakaan, mutta luonnehoroskoopeissa on jotain perää jostain syystä. Ainakin omalta kohdaltani. Ja siksi alan epäillä, että olet samaa merkkiä.

Kirsikka

ColibriDreams kirjoitti...

Joskus pitää jotain taulua suoristaa, mutta yleensä olen kaiken tuollaisen suhteen aika suurpiirteinen. Kerran ystävän kanssa askarreltiin kortteja, ja hän teki kaikki leikattavat viivat viivottimella. Ei meikäläinen jaksaisi sellaiseen käyttää aikaa, heti pitäisi päästä tekemään sitä tärkeintä, eli kuvaa. Vaikka olisihan joskus ihan hyväkin olla vähemmän suurpiirteinen.

Parittomat luvut (siis ihan numeroina) ovat minusta kivoja. Esimerkiksi 9 on visuaalisesti jotenkin kaunis.

Liivia kirjoitti...

apua, sulla on varmasti meillä käydessä ollut todella hermostuttavaa, sillä meillä on kaikki vinossa:)

Anonyymi kirjoitti...

Taulujen on oltava suorassa. Ja arvaappas, millaista oli käydä kolme vuotta koulua, jossa erään luokan valokatkaisija oli ASENNETTU vinoon... *puistattaa*

Mutta luvut taas, niiden on oltava parittomia. En ikinä osta parillista määrää esim hedelmiä. Tai laita asioita esille symmetrisesti. Ja en ymmärrä, kuinka mieheni voi haluta kaksi lasta. Kolme niitä on oltava. (Tai viisi, mutta tästä emme taida keskustella.)

Pakkomielteitä, niitä on niin monenlaisia. Mutta ymmärrän siis hyvin ideasi=)

-Olina

violet kirjoitti...

Punamulta: Korostan että "oireyhtymäni" vaivaa vain kotona. En mä sentään kylässä mitään oio.

Himalainen: Joo, ei siedätyshoito mullakaan rajoitu ollenkaan tähän vaan. Ilokseni olen huomannut että ainakin yhdessä asiassa olen vihdoin päässyt eteenpäin: saan pidettyä suuni kiinni aika monesta "aina sinä" tai "sinä et sitten koskaan" -jutusta, joista on ennen tehnyt liiankin kanssa mieli avautua.
Olen iloinen ja ylpeä itsestäni että miehen (aina) auki jättämät kaapinovet eivät oikeasti enää ärsytä. Naurahtelen: hän on tuommoinen.

Peanut: ripustuksessa olen ylitarkka. Lyön vaikka 6 naulaa jos tarvitaan. Yleensä ei tarvita, koska osaan melkein millin tarkkuudella katsoa keskikohdan ja iskeä siihen.

Kaarina: Minulle 25 on myös tavallaan tasaluku. Niitä menee neljä sataan. En tiedä tajuaako kukaan tätä logiikkaa. Viidellä, kymmenellä ja 25:llä on helppo laskea.

Papi: karsastus toimii varmasti juuri noin!

Aurinko: minusta on aivan sama haittaako vieraita jos isäntää ei haittaa. Toivon ainakin että meidän vieraat tulevat meille meidän vuoksemme;-)

Celia: mulle ei tulisi mieleenkään mennä jonkun luona vääntelemään tavaroita. Moukkamaista olisi.

Suvi: matto ei tee oikein mitään vaikutusta mutta tuo RADIO! Se on paljon pahempi vielä kun vino taulu!

Riikka: minä lasken. Olen laskenut niin kauan kuin muistan. Rappuja, totta kai, mutta sitten vaikka sellaistakin että montako kertaa leikkaan vaikka lihaa leikatessa tms. Kirjoitin joskus vuosia sitten lyhyen kertomuksen "Laskija", joka kertoo juuri tällaisesta tyypistä.
Meillä on tässä kodissa hyvin vinot seinät, ovet ja lattiat.
Kirjahyllyt on pakko tukea etujalkojen alta tai muuten hyllyn ja seinän väliin jää yläreunassa kauhea rako. Koskaan ei tiedä minkä mukaan katsoisi kun on vinoa.

Kumma kyllä tykkään siitä täällä!

Eeva: Niinkö? Asia on ajatelluttanut sielläkin sitten;-)

Kirsikka: Olen neitsyt. On tainnut tulla esille ainakin Liivian merkkikyselyssä muinoin.
Neitsyt ja nouseva merkki Skorpioni.

Colibridreams: tuota ystäväsi juttua en tajua ollenkaan. Tulee ihan nipo olo.

Liivia: ei tullut paha olo.
Jotenkin tämä ärsytys rajoittuu omaan kotiin, omiin tavaroihin jne.
Ja jos nyt ajattelen niin ei mulle mitenkään päällimmäiseksi jäänyt ajatus: kylläpä siellä Liivian luonna oli sitten VINOA;-)

Olina: vaikka pidän parillisista luvuista niin olen huomannut että pariton luku on silmälle parempi usein. Kun on kolme jotakin niin se yksi on keskus, kaksi muuta reunoilla. Viisi samoin. joskus tämän ajatteleminen ärsyttää tavattomasti kun teen vaikka jotakin taulua ja haluan panna joitakin osia siihen "ihan vaan roiskaisten". Huomaan kuitenkin katsovani montako ja missä suhteessa ne ovat toisiinsa.

Usi kirjoitti...

Minäkin olen äärimmäisen tarkka taulujen suoruudesta, muutoinkin kuulostaa kovin tutulta tarinasi. Tosin yleensä en laskeskele rappuja tai muutakaan. Esim. käsitöissä ja askartelussa tuo pakkomielteinen tasapainottaminen on todellakin häiritsevää, kaiken pitäisi olla niin kovin symmetrisesti aselteltuna, sekavakin pitää olla ASETELTU sekavaksi ja jos jokin asia jää häiritsemään, niin se häiritsee loppuun asti... ellen sitten tietoisesti yritä siedättää itseäni, mihin kyllä pyrin nykyään enemmän ja enemmän, mutta ei se helppoa ole!

Ja ne miehen auki jättämät kaapinovet, voi luoja! Hänellä aukijättämistä tapahtuu kausittain, ei aina, jostain kumman syystä. En tiedä mahtaako tulla sitä päivää, ettei asia minua häiritsisi :)

Bullukat kirjoitti...

Täällä myös yksi taulujen oikoja, vaikka muutoin epäjärjestys ei haittaa. Muistan vielä, kun yritin saada aseteltua kaikki grafiikat seinälle. Mitä mittaamista ja testaamista se oli, ennen kuin olin edes jotenkuten tyytyväinen.

Anonyymi kirjoitti...

No oikein miä epäilin, samaa merkkiä ollaan horoskoopissa!

Kirsikka

Paevi kirjoitti...

Tauluja oion kotona ja anopin luona, samoin kiskon mattoja suoraksi veljen luona mutta kotona matot ovat tarkoituksella vinossa, kasassa olevat matot ovat tikku silmassa.
Numeroista parittomat ovat minun suosikkeja