Aika hapan olo. Mistä lie alkanut mutta parasta kaikille olisi jos istuisin jossakin kaapissa sanotaan nyt maanantaiaamuun asti. Muuten on vaarana hapannuttaa muutkin. Syytän säätä.
Kymmenvuotiaamme huomasi eilen että maanantaiksi pitäisi olla kaksi esitelmää valmiina. Toinen koskee Ranskan rannikoita (esittele eri alueiden erityyppisiä rantoja kuvien kera) ja toinen liittyy kissoihin (itse valittu aihe). Norjalainen metsäkissa on rotu jonka poika haluaa esitellä. Sitten haetaan kuvia, yritetään etsiä tietoa kirjoista, netistä, päästä, printataan ja paperi loppuu. Sitten pitäisi kuulemma löytyä norjalaista musiikkiakin powerpoint-esitelmän taustalle soimaan. Iskin käteen Edvarg Griegin ja poika hartaudella kuunteli ja valitsi lopulta yhden kappaleen.
Ranskalaisen koulun kotitehtävät ovat toisinaan sellaisia että tekisi mieli huutaa äitiä apuun. Siis minun. Minua jo huudetaan, isää myös. Mitä riemua on tehtävistä jotka ovat niin hankalia, ettei oppilas useinkaan pysty niitä yksin tekemään? (Ja korostan - aika ylpeänä! - että esikoiseni on luokan parhaita oppilaita.)
Kymmenvuotiaamme huomasi eilen että maanantaiksi pitäisi olla kaksi esitelmää valmiina. Toinen koskee Ranskan rannikoita (esittele eri alueiden erityyppisiä rantoja kuvien kera) ja toinen liittyy kissoihin (itse valittu aihe). Norjalainen metsäkissa on rotu jonka poika haluaa esitellä. Sitten haetaan kuvia, yritetään etsiä tietoa kirjoista, netistä, päästä, printataan ja paperi loppuu. Sitten pitäisi kuulemma löytyä norjalaista musiikkiakin powerpoint-esitelmän taustalle soimaan. Iskin käteen Edvarg Griegin ja poika hartaudella kuunteli ja valitsi lopulta yhden kappaleen.
Ranskalaisen koulun kotitehtävät ovat toisinaan sellaisia että tekisi mieli huutaa äitiä apuun. Siis minun. Minua jo huudetaan, isää myös. Mitä riemua on tehtävistä jotka ovat niin hankalia, ettei oppilas useinkaan pysty niitä yksin tekemään? (Ja korostan - aika ylpeänä! - että esikoiseni on luokan parhaita oppilaita.)
17 kommenttia:
Keväällä meillä yritettiin kursia kovassa kiireessä kokoon esitelmää Islannista. Ei tullut pojalle mieleen, että tehtävää ei ehkä ihan yhdessä illassa taiota.
Yhteispelillä saatiin jotain sentään kokoon. Ja nyt ollaan kumpikin aika paljon viisaampia Islannin asioissa ;D
(musaksi olisin tarjonnut Björkiä jos olisi sitä kaivattu)
Meillä myös yhteispelillä yritetään taikoa yhden illan aikana ihmeitä... silloin tarvitaan kyllä tosi pitkää pinnaa ja tsemppausta sekä itselle että lapselle. Onneksi nyt kesäloma ja vähän taukoa noista.
Toivottavasti tänään on parempi... sitruunassahan on se toinenkin puoli, energiaa, virkistystä, keltaista ;-) Ehkä uskallat ainakin välillä kurkkia sieltä kaapista.
Tykkään niin näistä sinun pihakuvista, tässä näkyi aavistus keltaistakin sitruunan kaveriksi. Ja tuo edellisen postauksen penkki + puu- ja risupino rauhoittaa aina mielen, siitä asetelmasta tulee jotenkin hyvä olo.
No onpa hurjia tehtäviä kyllä! Itse olen ekat PowerPointit askarrellut yliopistossa..Jostain syystä muistan kyllä, että nuo esitelmät on niitä, jotka tuppaavat jäädä viime tippaan...
Eiköhän se happamuuskin siitä sitten omia aikojaan:)
Näitä koko perheen opiskelutuokioita löytyy myös meidän perheestä. On tullut oltua mukana valokuvaamassa kasveja, on opiskeltu Euroopan valtioita ja niin edelleen. Myöskään kokeisiin valmistautumisia ei pidä unohtaa, kun lapsi (kumpikin kerrallaan) on kuvitellut imevänsä kirjan tiedot koetta edeltävänä iltana vaivattomasti. Siinähän kasvaa myös äidin yleissivistys ja pinna ihan kummasti. ;)
mä tein aina ne esitelmät edellisenä iltana... pidin kerran lukiossa jopa esitelmän kirjasta jota en ollut lukenut.. (huh huh, onneksi en ole enää koulussa..)
mutta siis nykylapset tekee jo powerpoint-esityksiä?? huh, kuulostaa aika huimalta. minkä ikäisinä tämmöisiä jo laaditaan?
Minä en powerpointista ymmärrä hölkkäsen pöläystä...eikä usein kukaan opettajanikaan:) Aika vaikealta vaikettaa tehtävä kyllä...huh huh:/
Ai että oikein powerpoint-esitys, on kyllä pikkasen ajat muuttuneet, juu-u.
Olet ihan varmasti joskus kertonutkin, mutta eikö se olekin niin, että sinä puhut pojille suomea ja miehesi ranskaa? Mitä lajia te puhutte esim. nyt tässä tapauksessa, kun teette yhdessä pojan esitelmää? Tai yleensäkin, mitä kieltä te puhutte kaikki kotona yhdessä?
Hitsi, oon utelias :)
Voi kauhee mitä tehtäviä.
Meillä täällä on jo kahden kanssa väännetty kasviot, joissa pitää olla 40 kasvia. Aikaa tekemiseen kaksi vuotta (luokat 5 ja 6). Kaksi lasta siis vielä tulossa saman aiheen kanssa perässä.. No, eka lapsi teki kaiken tosi itsenäisesti (kuten tekee kaiken muunkin). Toisen kanssa kävi sitten niin, että mikään apu ja neuvo ja vinkki ja ohje ei kelvannut ja lopulta koko hemmetin kasvio jäi palauttamatta!!! Kolmosen kanssa aion ottaa tiukan linjan, että se tehdään kunnolla ja palautetaan ajoissa.. (ja pakko siinä on auttaa..)
Oikeasti en ymmärrä miksi vanhempien pitää puuttua lasten koulunkäyntiin ja auttaa tehtävissä. Hitto, me ollaan koulumme jo käyty!! Ja entä sitten ne vanhemmat, jotka ei ole pätkän vertaa kiinnostunut lastensa tekemisistä, tai ne joilla ei ole tietokonetta kotosalla..?? Aivan älytöntä. Muistan, että mua ei auttanu kyllä kouluaikana kukaan, koulu oli ihan ite käytävä!
Mur! Tää on aihe, joka aina suututtaa mua!!
Apua, tämä on aihe, josta ei ehkä pitäisi sanoa mitään, mutta sanon silti, siitä toisesta näkökulmasta.
Tehtävät vaikuttavat tosiaan melko haasteelliselta, mutta toisaalta ne kehittävät mediataitoja ja tiedonkäsittelytaitoja. Näitä kylläkin pitäisi harjoitella opettajan johdolla koulussa, jotta lapsi osaisi tehtävänsä itse tehdä. Valitettavasti vain monissa kouluissa resurssit ovat niin rajalliset, ettei esim. tietokoneiden käyttö luokassa ole mahdollista, mutta onneksi myös vanhemman kanssa värkkääminen on oppimiskokemus, jos äiti/isä ei tee valmista, vaan vain auttaa.
Koulussa opettaja huomaa kyllä helposti, vielä teini-ikäistenkin kanssa, kenen tehtävien tekoa autetaan ja läksyjen lukua valvotaan kotona. Lapsi tai nuori kun ei usein itse ymmärrä, että läksyt eivät ole rangaistus vaan niiden on tarkoitus auttaa oppimisessa, olla oppituntien jatke ja tuki.
Ihanaa, että teillä jaksetaan tehdä yhdessä, vaikka hankalaa olisikin! (Monien kotona ei jakseta.) Toivottavasti maailma muuttuu taas pikkuhiljaa makeammaksi :)
Helinä:tämähän se minuakin eniten ärsyttää: että herätään viime sekunnilla (vaikka niin tein aina itsekin!)
Himalainen: joo, tulin jo kaapista ja vaadin uimahalliin ja pääsin ja laskin liukumästä niin että housut on melekin puhki. Mutta ei maistu enää sitruuna suussa!
14a:n Hanna: esitelmää ei siis tarvinnut tehdä powerpontilla, mutta poika halusi koska se oli yksi mahdollisuus ja hän osaa. Minen osaiskaan.
Celia: joo, kyllä on Ranskan historia kahlattu ja giljotiinit tutkittu!
Outi: mä puhuin yliopistossa pitkään myös kahden keskisessä suullisessa tentissä opettajalle lukemattomasta kirjasta. Hän huomasi sen kylä ja kertoi huomiostaan;-)
POika on siis 10 vuotta ja koulussa on tuon power point-jutun oppinut, kai. Sanon kai, koska hän on omin päin oppinut kotona koneella asioita joille en tiedä edes nimeä.
Mirva: oikeastaan annoin huonon esimerkin kun puhun vaikeasta tehtävästä. Näissä esitelmissä ei sinänsä ollut vaikee mutta kun kundi ei tajonnut ajoissa aloittaa niin kylä siinä apua tarvitaan.
Sen sijaan ranskan kielioppijutut esim. ovat välillä HYVIN vaikeita - siis myös miehelleni, jonka omasta kielestä on kyse. Esim. lauseenjäsennysjutut on jo aikaa sitten aloitettu ja ylipään mennään asioihin joita muistan itse opetelleeni suomen kielen kanssa joskus 15-vuotiaana.
Papi:lapsille puhun aina suomea, he mulle suomea ja ranskan sanoja sekaa elleivät osaa/muista suomeksi. Isälleen puhuvat aina ranskaa. Kun autan ranskankielisten tekstien kanssa käytän tarvittaessa esim. tiettyjä termejä ranskaksi. Ei ole sytä mutkistaa asioita kääntämällä kaikki suomeksi. Miehen kanssahan puhuttiin vuoisikausia englantia (se oli ainut yhteinen kieli kun aloitettiin ja jäi päälle) ja paljon edelleenkin. Lapset ymmärtää sitä myös.Vähemmän kuitenkin koko ajan. Monen mielestä se on ihan älytöntä mutta meillä on mennyt näin hyvin. Minulla on se etu että ymmärrän kaiken mitä mies puhuu lapsille mutta hän vain murto-osan siiitä mitä minä heille puhun.
Heli/ tuossa auttamisessa on kaksi puolta. Ajatelen että ideaali toki olisi jos lapsi oppisi asian koulussa, sitten vain kertaisi kotona...mutta aika usein meilläkin on se että täysin uusi asia pitää opetella kotona sillä "muten ei ehditä kaikkea", kuten sanotaan. Silloin minusta opetettavaa ainesta on liikaa. Ja sitä on kyllä valtavasti. Näkisitte historian ja maantiedon kirjat! Ranskan kieli vie matematikan kanssa eniten aikaa, niille on eniten koulutuntejakin.
Yritämme ajaa lapsia siihen että he ottaisivat vastuun töistään mutta atoki autamme jos tarvitsee ja jos osaamme....
Yksi pimeimistä jutuita mitä heillä on PALJON on erilaiset ulkoaopeteltavat runot, jotka ovat valtavan pitkiä....ja sanasto voi olla erkoista, vanhaa kieltä.
Mimmi: sano vaan, minä olen paljolti samaa mieltä. Eniten tätä happamutta aiheutti taas se että poika itse tietää että on isot jutut tehtävänä muttei tartu niihin...
On ihan selvä että jatkossakin autamme ja kyyläämme joka päivä että läksyt on tehty. Olemme valinneet heille koulun joka ei taatusti ole helpoin mahdollinen, mutta kyllä se varmasti hyvää tuo. Erityisesti esikoiselle se on hyvä paikka koska hän on hyvin oppimishaluinen ja -kykyinen, toisaalta vähän liiankin vaativa itseään kohtaan.
Toisinaan haluasin selvitystä siihen miksi työmäärä on niin valtava vaikka jo koulupäivät ovat niin pitkiä- mutta siitähän on turha opettajalle valittaa. He eivät päätä siitä mitä kuuluu opettaa.
Lovely lovely bloggs!
Agneta from Sweden
Tuohon minun kommenttiin vielä sellanen lisäys/korjaus, että siis tarkoitin toki että entä ne lapset, joiden vanhemmat ei ole kiinnostunu auttamaan.. eli ne lapset ei voi sille mitään jos jokin asia pitäis käydä läpi kotona ja niiden vanhemmat ei halua tai viitsi. Ja niille tollanen systeemi on kyllä tosi vääryys.
Toki lapsia täytyy auttaa, meillä ainakin myös kyylätään niitä läksyjä jatkuvasti tai ainakin yritetään kyylätä. Sitten tietty on toi isompi poika jonka asioihin ei kuulemma saa puuttua.. siinä onkin haastetta kerrakseen. Ensi vuonna menee yläasteelle, sitten sen huomaa oisko kuitenkin kannattanu uskoa äitiä ja tehä niitä läksyjänsä asiallisesti kotona. Harmittaa, että fiksu poika on niin laiska ettei vaan viitti tehä mitään!!
Ja silti.. edelleen tuntuu tosiaan mustakin siltä, että eikö ne asiat pitäis opettaa koulussa eikä jättää kotien vastuulle.. vaikka sanottakoon, että aika vähiin ne kotona opetettavat jutut täällä onneks jää. Enkun sanojen kuulustelua ja lähinnä sitä läksyjen tekoon potkiskelua tää on ollu sen riivatun kasvion lisäksi. Ei sentään mitään runoja ulkoläksyinä, hui sentään..
Sinnlighet: Tack, Agnetha...och vällkommen åter!
Heli: Ranskalaiseen kouluun liittyy edelleen paljon asioita jotka tehdään koska niitä on aina tehty. Sanelut ja ulkoaluku eivät tule varmaan ihan pian häviämään, vaikka asiat tietysti aikojen mittaan muuttuvat ja ovat muuttuneetkin.
Ei ole ollenkaan harvinaista että lapsilla käy kotona maksettu avustaja auttamassa läksyissä. Siihen vaikuttaa tietysti se, että kun molemmat vanhemmat ovat työssä niin ei oikeasti ole aikaa auttaa, etenkin kun vanhempien työpäivät usein kestävät hyvin pitkään. Sitten sekin, että koulussa pärjäämistä pidetään hyvin tärkeänä, sanoisinko monissa tapauksissa liiankin tärkeänä jonkun muun kustannuksella....Minustakin toki on tärkeää että lapsi saa hyvät edellytykset jatkoon mutta...kova kilpailu kyllä hirvittää, ainakin niiden kohdalla jotka eivät ollenkaan pysy mukana.
Seurasin ranskalaisen koulun tehtäviä au pair-aikana. (-vuotiaalle tarkoitetut eivät ehkä olleet vielä vaikeita (mutta vaikeampia mitä Suomessa tuon ikäisellä teetetään), mutta läksyjä oli kamalasti! Tein niitä hoidokkini kanssa ja meillä meni siihen usein koko ilta.
Kauhulla odotan juuri tätä läksyosiota kun koulu alkaa, luulen, että tämän huithapelini kanssa voi olla paikoin tuskaa.
Diggaan kumpaakin poikaasi, mutta tämän vanhemman kanssa tunnen välillä jonkinlaista heimolaisuutta.
Siis 8-vuotiaalle piti sanomani.
Liivia: ja minä odotan kauhulla ensi vuotta kun pienempi menee seuraavalle luokalla..tämän vuodenhan hän kävi uudelleen ja nyt se onnistui aika hyvin. Ensi vuosi on kuitenkin sitten taas paljon vaikeampi eikä ihan joka vuotta voi käydä kahdesti.
Kovasti tulee olemaan hommia ja varmaan hammastenkiristystäkin. Poika kyllä yrittää kovasti mutta toisille se on vaikeampaa.
Toivottavasti voit nähdä meidän pojat livenä tänä kesänä niin saat testata hengenheimolaisuutta;-)
Itse olin koulussa huono, joten heimolaisuus muodostuu ihan muista asioista...:)
Lähetä kommentti