perjantai 11. joulukuuta 2009

Avoin kirje pikkujoulua viettäville puolisoille


Vältä lähteissäsi sanomasta: "en varmaan viivy pitkään", "se on vain ihan semmonen lyhyt juttu, syödään ja that’s it" tai  "ei ne pitkään kestä, huomenna on kuitenkin työpäivä" tai muuta kukkua mihin et itsekään usko. Ei usko puolisosikaan nimittäin.
Yritä ystävällisesti muistaa mainita että olet jättänyt auton kotiin ja olet poikkeuksellisesti liikkeellä julkisilla. Tieto tästä helpottaa kotona odottavaa viimeistään siinä vaiheessa, kun hän vastaanottaa viestin missä lukee "juon vielä kaljan loppuun ja tulen sitten". (Mikä on lähetetty vastauksena klo 02 lähetettyyn kyselyyn "missä olet, tuletko vielä joskus?".)
Kun sitten tulet, älä suotta esittele kaikkea muovikrääsää mitä kassiisi on tungettu. Arpajaispalkinnot ja mainoskama ei jaksa kiinnostaa tähän vuorokauden aikaan, vaikka ne kuinka rempseästi esiteltäisiin. Voit myös pitää omana tietonasi sen, miltä kuulosti kun pomo lauloi karaokea.
Rangaistus alkaa kolmen ja puolen (levottoman) sängyssäheittelehtimistunnin jälkeen ja sen pituus (ja voimakkuus!) voidaan laskea monimutkaisella kaavalla, jossa muuttujina on juodun alkoholin määrä, nukutut tunnit ja unohtuneet tai kadonneet tavarat. Ja pari muuta juttua.
Yksi on varma: päiväsi on pitkä mutta vaikea. (Heh heh).

32 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Hymyilyttää.

Tiedän kyllä liiankin hyvin mistä on kysymys, mutta oppia ikä kaikki. Nimittäin olen määrännyt jo vuosia sitten mieheni jäämään yöksi (tai siis aamuksi)työpajansa sohvalle höpisemään mukavia ihan itsekseen.
Siihen auttaa tietysti se, että asumme nyt kaukana kaikista iloisen elämän paikoista. Keskustakotiin hän vielä kirmasi kaikista karonkoistaan, yleensä samoissa ovissa kun jotkut toiset olivat kiirehtimässä töihin ja päiväkotiin.

Perään en ole kysellyt koskaan. Paitsi kerran, kun juhlat jatkuivat jo kolmatta päivää. Nöyrryin soittamaan saman orkesterin pianistin vaimolle, joka kertoi, että eiköhän omanikin hengissä ole, hänen omaansa nimittäin juuri taksi yrittää kipata lumipenkkaan.

Mieheni alalla on "pikkujouluja" huomattavasti enemmän kuin kerran vuodessa. Onneksi hän on nyt sen verran vanha, että on alkanut ymmärtää ettei niissä kaikissa tarvitse istua viimeisenä ja jotkut voi jopa jättää väliin. Ja joskus minä pääsen jopa mukaan!

Pellon pientareella kirjoitti...

Tämä oli hauska, kiitos :). Mutta kyllä ne pikkujoulut välillä varmaan ihan hyvää tekee, kelle vaan.

MaaMaa kirjoitti...

:D :D
Mun pitää itse ottaa ohjeista vaari, mutta mun mies on eri luokkaa. Jos hän sanoo, ettei ole pitkään, niin hän ei ole pitkään. Joskus olen jopa usutellut, että pysyisi nyt kerrankin vähän pidempään, niin mä kerkiän itse nauttia omasta koti-illasta kunnolla! ;)
Tämä on ajankohtainen, sillä miehen firman PJ on tänään. Toivon, että viihtyisi sielä edes pari-kolme tuntia, eikä pelkän ruokailun ajan...

Itse olen aina viimeisten juhlijoiden joukossa :D Ja usein oon sanonut "tulen puolenyönaikoihin" ja lähettänyt just noita "juon tämän tuopin vielä loppuun ja sitten lähden" 3-4 kertaa saman illan aikana tunnin välein! :D

Iloista pikkujouluaikaa Violet!

Prisca kirjoitti...

Hehheh!!!
Voivoivoi miten tuttua.
Ja olisin itse voinut kirjoittaa tuon Liivian kommentin.
Meillä mennyt yks yhteen juuri näin.Kellarissa nukkumisia myöten.
Olen itse lähdössä tänään...
Ja ensi viikolla...
Minun juhlani loppuvat usein jo puolenyön aikaan ja juomisen olen lopettanut lähes kokonaan.

Leena Lumi kirjoitti...

Jostain syystä minua ei naurata heh-heh ollenkaan.

Pikkujoulut aiheuttavat Suomessa valtavasti perheväkivaltaa ja avioeroja. Ihan asiantuntijataholta on toivottu, että firmojen pikkujoulut olisivat aina avec.

Saksasta mieheni firmaan töihin tullut nuori aviomies totesi ensimmäisten Suomen pikkujoulujen jälkeen, että 'ei ikinä enää'. Hän kuvaili, että oli ihan kuin jossain toisessa maailmassa, kun firman naiset ylimmästä alimpaan ja iästä viis alkoivat juopua ja tunkivat syliin ja alkoivat suudella etc. En nyt viitsi laittaa tähän yhtä Suomen kielen erittäin kuvaavaa sanaa...

Hohhoijaa! Ketä enää edes moinen meno kiinnostaa.

Peanut kirjoitti...

Heh heh :D Hauska kirjoitus.

Tosin nyt kun luin Leena Lumen (Lumin) kirjoituksen, allekirjoitan kyllä senkin. Olin aikoinani vuoden verran töissä eräässä firmassa ja kerran olin siis mukana pikkujouluissakin. Voi kauhia, mikä kokemus! Naiset, naimisissaolevat!!!! naiset käyttäytyivät kammottavasti. Ja minulle kerrottiin myös, että osa firman miespuolisista työntekijöistä ei juuri tästä syystä osallistu koskaan pikkujouluihin. Minä lähdin niin aikaisin kotiin juhlista, etten edes kehtaa sanoa. Mutta, silloin todella tunsin valtavaa myötähäpeää :(

uuvee kirjoitti...

uh. osui ja upposi. taisinpa itse heittää eilen nuista fraasin jos toisenkin. muistin kuitenkin iltamyöhäsellä mainita, että "pistähän makkarin ovi kiinni, niin et aamuyöllä herää kun saavun.." vaikka ihan hetkeksihän sinne mentiin. parempi päivä huomenna, kaikilla! :)

Anonyymi kirjoitti...

Näistä on varmaan monia mielipiteitä. Itseäni harmittaa kun en enää aikoihin ole kuulunut mihinkään vakinaiseen yhteisöön, että pääsisi pikkujouluihin, tosin olen pitänyt huolen, että menen sitten muuten "epävirallisesti". Mieheni ei taas käy oikein missään, joten nytkin jouduin hänet usuttamaan firman pikkujouluihin ja olemaan loppuun asti (näin vältyttiin huimalta taksilaskulta, firma kun oli järjestänyt kuljetuksen pippaloiden loputtua). Seuraavana aamuna hän oli sitten kyllä ihan reipas, mutta kertoi juuri tuosta mistä Leena Lumi puhui: kaksikin naista oli yrittänyt viekoitella tavalla tai toisella bussimatkalla kotiin: "Illan viimeiset epätoivoiset" :) Olen tosin sitä mieltä, että kiusauksia sattuu muulloinkin kuin pikkujouluissa, riippuu sitten ihmisestä miten niihin suhtautuu.
T:Jaana

Tuula kirjoitti...

Hihittelin tekstiä lukiessani :)
Meillä mies meni viimeksi nukkumaan kaverinsa sohvalle yöllisten rientojen jälkeen, ja hyvä niin. Nalkutusintoni oli huomattavasti laantunut seuraavan päivän iltapäivällä, kun mies nöyränä kömpi kotiin ja totesi itsekin, että ei tää ihan viisasta touhua ole...

Vilijonkka kirjoitti...

Heh ja toisaalta yäk.

Kiinassa ei muuten ole firman pikkujouluja, kun ei ole jouluakaan. Ja kaikki muutkin kekkerit loppuvat aikaisin, mies palaa illallisilta yms. viimeistään puoli yhdeltätoista. Sopii mulle!

violet kirjoitti...

Ihan selvennyksen vuoksi kaikille:
mieheni käy ylipäätään missään noin kolme kertaa vuodessa. Taitaa mennä yläkanttiin sekin;-)
Yleensä aina autolla mikä sekin vaikuttaa moneen juttuun.
Mulla ei ole yhtään mitään sitä vastaan että menee, menisi useamminkin, mutta mikä mua ottaa päähän on se että UNOHTAA SANOA mm. että on tällä kertaa ratikalla menossa. Ja sitten tietysti se että mieluusti kuulisin jos menee myöhempään...

Minä olen ehdottomasti aina ja joka paikassa viimeisiä juhlijoita. Onneksi ei tässä tilanteita ole paljon ollut.
En mä kuitenkaan kenenkään syliin ole tunkenut silloinkaan kun vielä kuuluin suomalaisten pikkujoulujen piiriin;-), mutta näkihän niissä yhtä jos toista.

Täällä ei mitään pikkujouluja oikein tunnetakaan, eivät nämäkään sellaiset olleet, kunhan kirjoitin noin vähän yleistääkseni.

Nyt oli kyseessä alihankkijan kiitoksena tarjoama illallinen, kutsuttuina hyvin pieni työryhmä. Mies, pomonsa ja neljä muuta. Tarjoaja oli muuten Nokia, josta miehen työpaikalla on yleinen mielipide: tarjovat huonoa ruokaa ja liikaa juotavaa;-). No joo, niin moni muukin varmaan.

Se on kyllä totta että ne suomalaiset pikkujoulut ovat aika omalaatuisia...kai niitä muuallakin järjestetään mutten tiedä meneekö ihan niin...vaikka onhan Suomessakin kai nykyään monenlaisia tapoja tarjota työntekijöille pieni juhla. Tai sitten ei anneta mitään kun on lama ja kriisi!

No joo, sinne meni mies ratikalla töihinkin tänään.
Ensin vei bussilla pojat kouluun ja oli kuulemma ollut hyvä rangaistus. Siis hänelle itselleen.

Liivia kirjoitti...

Sellaisissa ihan oikeissa pikkujouluissa olen ollut meillä minä vaan. Ja voinpa todeta etten ole ikinä nähnyt niin härskejä pikkujouluja muualla kuin opettajanhuoneessa. Sekä naiset että miehet yrittävät varata itselleen ihan hikipäässä jonkun jo heti alkuillasta. Vastenmielistä touhua tosiaan! En ole enää vuosiin mennyt ja saanut samalla siveydensipulileiman otsaani.
Puolisot mukaan minunkin mielestäni!

violet kirjoitti...

Jatkan vielä...: huomasin vasta että mun pikkujoulukokemuksenihan ovat aivan kivikautisia!
Niitä on lähinnä mainosalalta ja terveydenhuollo parista ja ainakin tuolloin parikymmentä vuotta sitten (ja ylikin...oho!) oli vielä rahaa panna niihin. Tai siltä se ainakin tuntui.
Ja ihan sillä "perinteisellä" kaavalla oli aina. Nykyään taitaa olla enemmän jotain sellaistakin että tarjotaan teatteria tms.

Juu, kirjoitukseni pointti oli lähinnä se, että mies ei tunnu edelleenkään tajuavan huoltani ellei häntä kuulu ja tästä on suhteemme alusta asti ollut puhetta. Muistan sen sijaan hänen täydellisen paniikkinsa kun kerran tein samalla tavalla....olen yrittänyt sanoa että tuolta minustakin tuntuu..että vaikka menoja on äärimmäisen harvoin niin jos joutuu kotona miettimään onko toinen hengissä niin hermot menee siihen. Ei siihen, että toinen on juhlimassa.

Miehen työpaikka järjestää aika paljon tapahtumia jotka ovat puolisoille ja lapsillekin. Joskus menen / mennään mutta etenkin jos ne ovat koko työyhteisölle niin niissä on niin hiivatisti porukkaa että se on aivan hulinaa. Muistan kyllä yhden kivan kesäjuhlan joka oli kivassa paikassa, kesti koko päivän, oli lapsille OIKEASTI kivaa ohjelmaa (eikä mitään tyhmiä pellejä) oli erityisen ihanaa syötävää, kaikkea pientä erilaista ja juotavaa kohtuudella tarjolla sitä haluaville.
Ja sattui vielä hyvä ilma;-)

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Minua jäi mietityttämään tämä rangaistusasia, kärsin siitä meinaan itsekin. Kuuluuko se jotenkin luterilaiseen moraaliin, että pitää kärsiä morkkiksesta ja saada rangaistus kun on ollut juhlimassa?
t. Jaana

violet kirjoitti...

Jaana; no jos kuuluu luterilaiseen niin kuuluu sitten näköjään katoliseenkin moraaliin;-)

Ei kai se juhliminen sinänsä mitään morkkista nosta. Minulla se on ainakin se oma tyhmyys, jos olen vaikka juonut niin paljon että seuraava päivä on enemmän tai vähemmän pilalla. Että olen tehnyt kropalleni pahaa, siitä minä itse itseäni ruoskin.

Kyllä tajuan ihan tarkkaan mitä hän ajatteli sillä että se hikinen, krapulainen bussimatka aamulla klo 8 oli rangaistus hänelle. Että jos kerran on niin saakelin tyhmä että itsensä siihen tilaan järjestää niin seuraukset on sitten kannettava. Ja niitä oli mm. se että meni töihin vasta joskus klo 11-12, on huono olo, taatusti työteho nolla jne.

maare kirjoitti...

Juhlimisesta rangaistus?

Rangaistus tulee käsittääkseni aikalailla siitä että juo viinaa enemmin kuin elimistö mukisematta kestää.

Mua kiusaa toi juhlan ja alkoholin itsestäänselvä yhteenkuuluvuus, juhlia kunnolla = vetää perskännit.

Itse en juo laisinkaan nykyään, ja on ihania, kun aamullakin on hyvä ja juhlasta virkistynyt olo.

violet kirjoitti...

maare; no siitä justiin, liiasta juomisesta. Sitä yritin tuossa hahmotella. Ei tosin sitäkään voi kieltää että jo pelkästään valvominen kolmeen (herätys 6.30) tekee kamalia mulle ainakin!

Tiedän että mun miehestä on tosi noloa että hän on ollut humalassa esim. pomonsa seurassa - vaikka pomo oli myös eikä ehkä edes paheksunut tms> Mutta ihan itse valitse mitä teki. Kukaan ei pakottanut;-)

Leena Lumi kirjoitti...

Mun on pakko jatkaa, koska aihe on ns. kuuma peruna.

Firmassa, josta kerroin, yrittivät MIEHET, että pikkujouolukutsut olisivat avec, sillä melkein kaikki tunsivat kuitenkin puolisot etc., mutta firman NAISET eivät tähän suostuneet. Naisten joukossa on sekä sinkkuja, joilla haku päällä että avioliitossa olevia, jotka haluavat seikkailua.

En ole ollut vahtimassa, miten miehet reagoivat, mutta tämä yksi A. ns. nosti kissan pöydälle. Häntä ei sitten pikkujouluissa enää nähty, koska päälle käyvän naisen torjuminen on joistakin miehistä ilmeisesti hankalaa...

Jaana, sinä saat heti omat pikkujoulut, kun keksit aiheen, jonka ympärille voit kerätä ystäväsi. Me perustimme Daamien Kuukauden Ravintolan eli käymme naisporukalla testailemassa ruokaravintoloita laidasta laitaan. Kerran on lähdetty jatkoille, mutta silloinkin laulamaan karaokea;-)

Mieheni menee nykyään firman pikkujouuun omalla autolla omasta päätöksestä, koska se tuntuu jähmettävän 'yritystä'. Sitäkin enemmän usutan häntä lähtemään ilman autoa muihin VIP-tapahtumiin, joissa tarjolla hyvää ruokaa ja viiniä, mutta normaalia käytöstä.

No, olkoon, se sana on: kouria!

isoinpapu kirjoitti...

ah, huh, puolisoni on parhaillaan firman pikkujouluissa...

(Firmassa ei kyllä ole naisia ja puoliso on absolutisti. Onneksi. Karmeita juttuja)

Anonyymi kirjoitti...

Kati - hauska juttu. Kaikkee ei pidä ottaa ryppyotsaisesti.Jokainen aikuinen vastaa omista teoistaan,myös pikkujouluissa,joten musta on turha moralisoida.Mä olen ollut sekä raflojen että matkatoimistojen pikkujouluissa eikä missään ole naiset eikä miehet ylitäneet mitään "siveysrajoja", ainoastaan on ollut hauskaa! Pinnat kaikille työnantajille, jotka tänä aikana muistavat työntekijöitään pikkujouluilla!
Maria

Merja kirjoitti...

Mulla on oikeastaan vain hyviä muistoja pikkujouluista. Sieltä Nokialta lähinnä... Yleensä oli paljon hyvää ruokaa ja juomaakin.. noh.. ihan tarpeeksi. Mutta aina oli hauskaa!

Täällä Kaliforniassa sama työnantaja (jossa mies edelleen) järjestää lähestulkoon kaikki juhlat aveccina tai koko perheen tapahtumina. Ne on kivoja juhlia, mutta tänä vuonna mies töpeksi ja ilmoitti minulle pikkujouluista samana päivän iltapäivänä. No kuka nyt siinä enää ehtii juhlatunnelmaan hankkiutua! Olin aika kiukkuinen ja ilmoitin että noin lyhyellä varoitusajalla en lähde mihinkään.

Omasta miehestä täytyy vielä sanoa että hän juhlii humalaan saakka tai ylipäätään menee mihinkään työkavereiden seurassa erittäin harvoin. Siksi ihan mielelläni päästän hänet vapaalle silloin kun hän johonkin juhlimaan töiltänsä ehtii.

Leena Lumi kirjoitti...

Merja, ne firmat, joissa amerikkalainen omistus Suomessa, kutsuvat aina avec tai jopa pitävät koko perheen tilaisuuksia. Että siitä heille pinnat!

Punamulta kirjoitti...

Voi Violet kuinka ihanaa!!!!!! Melkein itken ihan vaan sen takia, koska tuo avoin kirjeesi oli jotenkin niin hyvä!!!! Ja osuu hyvin tähän iltaan, jolloin avokkini on firmansa pikkujouluissa... :)

Ja mitä tulee näihin suomalaisiin pikkujouluihin ja yleensäkin suomalaiseen juhlimiseen, niin en jaksa osallistua niihin enää nykyään ihan vaan siitä syystä, että selvin päin ei yleensä tunne kuuluvansa joukkoon...enkä todellakaan ole kiinnostunut siitä alkoholin lotraamisesta, joka pääasiassa juhliin kuuluu (ja joka aika usein tuntuu olevan se pääasia)...

Ja jokainen on vastuussa teoistaan itse henkilökohtaisesti. En hyväksy naisten hölmöilyjä, mutta en myöskään miesten...

Avokillani on morkkis joka ikinen kerta kun jonnekin menee ja alkoholia käyttää. Seuraavana päivänä on aina ihan surkimus, yleensä vielä krapulakin päällä. Sitä saa mitä tilaa sanon minä...

Minä kyllä juhlisin mielelläni jos olisi hyvä porukka jonka kanssa juhlia ilman (tai lähes ilman) alkoholia...mielestäni koko juhlimisen periaate on pielessä, jos tärkein huolenaihe on, että riittääkö viina...:(

violet kirjoitti...

Leema Lumi: en voi olla ajattelematta että pikkujoulut eivät voi olla yksin mikään "syyllinen" yhtään mihinkään. Että kaikki mikä siellä tapahtuu, tapahtuu muuallakin jos on tapahtuakseen.

isoinpapu; ehkä heillä on ollut suorastaan huippu ilta!

MAria; olen samaa mieltä että ei pikkujoulut mikään poikkeustila ole. Jos on sikamainen niin on sitä muuallakin kuin pikkujouluissa, uskoisin.

Merja; juu aikaisemmin pitää saada juhlasta tietää!! En olis minäkään mennyt.

Hollannissa järjestettiin paljon koko perheelle juttuja. No, oli kyllä vain työntekijöillekin. Siellä olikin muuten aika paljon kaikkee epävirallista. Miehellä oli muutama hyvä työkaveri jonka kanssa kävi silloin tällöin kaljalla tai syömässä tms. Täällä ei ole oikein muodostunut samaa.

Punamulta; mun on turha jeesustella: kyllä mä juon ja liikaakin toisinaan (no ei ole kyllä mitään juhliakaan ollut miesmuistiin) mutta aivan hyvin onnistuu ilmankin. Että multa ei siinä mielessä lopu "kesken";-)

Se on kyllä totta että humalaisten jutut ovat yleensä aika rasittavia ellei itse juo.

Anonyymi kirjoitti...

Mieheni on työnsä takia paljon kotoa pois ja siksi kaikki pikkujoulut ym. "työn päälle" tulevat juhlat tms.ovat minulle (ja lapsille) liikaa. Viime vuonna mies ilmoitti puhelimessa menevänsä suoraan lentokentältä puljunsa pikkujouluihin, mutta "vain ruokaa" "ihan pian tulen" jne. siksi en kertonutkaan asioitani puhelimessa.. Pitkin yötä soittelin perään :aamulla klo 7 mieheni heräsi jatkopaikan sohvalta ja vihdoin krapulaisena vastasi.
Morkkis oli tupla, kun herralle selvisi, että valvottuani 48h ja ratkettuani itkemään lääkärillä yli tunniksi, olin saanut aiemmin päivällä sairasloman uupumuksen takia...

violet kirjoitti...

Anonymi: pikkujoulut olivat tuossa tilanteessa sitten piste i:in päälle, se viimeinen naula. Olen pahoillani, eihän tuo ole sinulle helppoa ollut.
Onko asiat muuttuneet?

Riikka kirjoitti...

Ha! Tuttua!

Leena Lumi kirjoitti...

Violet, voi kaikki tapahtua muuallakin ja tapahtukin varmasti, mutta pikkujoulut ovat ihan omituinen juttunsa, jossa hyvin hetorogeeninen porukka kokoontuu yhteen nimikkeen'pikkujoulut' alle. Nämä ihmisethän eivät useinkaan tai koskaan muuten JUHLI yhdessä. Olen kuullut usealta, jotka on työn puolesta velvoitettu noihin joulujuhliin menemään, että siellä kärjistyy aivan kaikki, myös vuoden aikana töissä tapahtuneet asiat, jotka sanotaan päin 'näköä' viinan suoman 'urheuden' turvin.

Naistenlehdethän käsittelevät asiaa ongelmana lähinnä pettämisten kannalta.

KatiaG kirjoitti...

Leena Lumi ja muut pikkujouluja inhoavat, minä en ole koskaan n. 15v työuran aikana ollut sellaisissa "kourimispikkujouluissa", joten ehkä minun on sitten kiittäminen sivistyneitä (?) työpaikkojani. Yksikään juhla ei silti ole ollut avec. Perjantaina juuri juhlittiin tämänvuotiset, ja ihan tyylillä meni.

Minusta humalaa, pikkujouluja tai mitään muutakaan (paitsi sairaskohtausta) ei voi käyttää tekosyynä tai lieventävänä tekijänä mihinkään käytökseen, ihmiset kun lopulta aina käyttäytyvät ns. oman tasonsa mukaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Violet, anonyymi uupunut lisää, että mies on yhä paljon työnsä takia poissa, mutta oma uupumukseni on hellittänyt. Olen oppinut olemaan armollisempi itselleni :-)

Niina kirjoitti...

Hih hih. Huippu kirjoitus! Minä kärsin viime viikonloppuna , heh heh ;)
Itse olen töissä Suomalaisessa vanhassa perheyrityksessä jonka pikkujoulut on aina avec ja talvipäivät koko perheelle. Kesäpäiviä ei enää pidetä koska ... nooh, porukka humaltui siellä aina ihan liikaa ja ne lopetettiin , ei siis ollut perhejuhla :D

Oma ukkoni aiheutti kanssa huolta olemalla tosi myöhään. Nykyään on lopettanut. Itseasiassa on parasta aikaa kuulemma vuoden tipattomalla. Yritän joka ilta houkutella ottamaan seurakseni viinilasillisen mutta kieltäytyy kohteliaasti vaan. Pitää kai kannustaa ja niin edespäin ;D

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoinen blogi