sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Iso pipa






Suomalaisuus on minulle myös (vai sanoisinko peräti ennen kaikkea?) suomen kieli. Minuuteni on hyvin vahvasti liitoksissa kieleen ja tarkemmin sanottuna nimenomaan tampereen murteeseen, jonka ympäröimänä olen elämäni ensimmäiset 30 vuotta elänyt ja joka jatkaa elämäänsä edelleen arkipuheessani.
Toivon että ihmiset jatkaisivat oman murteensa puhumista, missä sitten ovatkin. Toki tahatonta liudentumista tapahtuu toisen kielialueen paineessa, mutta ettei kukaan häpeilisi oman murteensa puhumista...Olen joka kerta iloinen kun joku huomauttaa että sää se vaa viäläki puhut niiv vahavaa tampereen murretta!
Sain käsiini Hannu Hyttisen ISO PIPA, tampere-suomi suursanakirjan. (Kustantaja Tampere-Seura ry). Se on jatkoa vuonna 1995 ilmestyneelle Pipa päässä rotvallir reunalla -kirjalle, joka oli aivan ensimmäisiä suomalaisia murresanakirjoja, ellei peräti ensimmäinen. Tuon jälkeenhän on julkaistu monenlaisia murresanakirjoja eri puolilla maata, on murteilla kirjoitettuja sarjakuvia ja vaikka mitä. Ja hyvä niin.
Tämä ei ole ihan mikä tahansa sanakirja. Räkä tyrskähtää nenästä ihan säännöllisin väliajoin - niin hauskaa lukemista tämä on! Tampereen murre ei kuulu ehkä niihin kauneimpiin, mutta rakastan sen ilmaisuvoimaa ja ilmeikkyyttä. Ja kuka nyt ei omaansa rakastaisi muutenkin.

Kirjaa voi kysellä Tampere-Seurasta, Kauppakatu 1, siellä "kellarissa". Seuralla on sivutkin. Anteeksnym meinaam muut. Meni vähä paikkakuntakohtaseks.

25 kommenttia:

Vilijonkka kirjoitti...

Olen niin kateellinen kaikille jotain murretta taitaville. Olen kasvanut Uudellamaalla ja puheeni nyt on sellaista yleissuomea, tylsää mielestäni. Ja ihmeellistä mun mielestä on se, että ruotsinkielessä on paljon tiuhempi murreverkosto, Uusimaallakin on joka paikkakunnalla helposti kuultavissa oleva oma murre, muttei vaan suomenkielessä.

14a4:n Hanna kirjoitti...

Tähän ei voi sanoa muuta kuin aamen! Ja http://www.youtube.com/watch?v=lZfjZnLkmrk !

Liivia kirjoitti...

Lapsena juuri TUO murre oli minusta maailman kauneinta, ja nuorena maailman seksikkäintä (!).
Nyt en enää samaa mieltä niinkään ole, mutta minustakin murteet on hieno asia, ehdottomasti säilytettävä asia.
Itse olen vääntänyt kolmea murretta elämäni aikana (savoa, pohjanmaata, hämettä) ja nykyäänkin jäänteitä niistä kuuluu halusin tai en.

Ppi kirjoitti...

Se on oikeasti jännää, miten murre tarttuu, huomaamattomasti ja hivuttaen. Tampereella jo monet vuodet asuneena porilasimurre kuulostaa varsinkin radiosta tai tv:stä kuultuna ihan kAuheelta. Sitten kun kesäisin vietän aikaani Porissa pidemmän ajan, tampereen kieli on niin hidasta ja hassua.

Sekin on kummallista, kuinka ei tarvitse mennä maantieteellisesti pitkällekään toiselta paikkakunnalta, kun jo puhutaan täysin eri lailla.

Porin murteesta on myös hauska kirja "Kyl asia o tälläi" eikä se tietenkää auken ko porilaisil :)

Ansku kirjoitti...

Mää oon kyllä ihan sammaa mieltä tuosta kielestä ja siitä, että pitäs tohtia puhua omalla murtteella vaikka asus tai kulukis missä. Tosin oon kyllä ite huomannu, että jo työpaikalla mennee Pohojammaan eri kuntien murtteet aika sekasi. Mää taijan ite sanua monia asioita jo ihan eri lailla ku vaikka meijän mummu.

Mutta voi hirviä että on vaikiiaa lukia jonku toisen murretta kirijotettuna!! :)

Linnea kirjoitti...

Kyä, kyä, kyä. Sa mun sanonee, että meirän kiäli on kaikesta kauneita, se ei tuu suusta vaan syrämmestä. Se niinku on suaraan tunteiren tulkki ja yks äänneki kertoo kaiken sanojasa miälentilasta. Piretään manselaiste likkoje lippu korkeella!
Tää jotain mitä muilla ei oo.
***
Arvaas, mitä toivon (tampereleiselta) äidiltäni joululahjaksi? ;-) Kiitos vinkistä!

Syysleimu kirjoitti...

Murteet kunniaan, kyllä näin on! En voi mitään, mutta minua hymyilyttää aina turun murre. Voik turkkulaissii ikän otta torest?

Riepunukke kirjoitti...

Erilaiset murteet ovat kyllä suuri rikkaus ja iahduttavat arjessa. Kolmannen polven tamperelaisena puhun itse kuitenkin valitettavan tylsää yleiskieltä.

Anonyymi kirjoitti...

Kannatan ehdottomasti murteilla puhumista. Minun tieni on vieny Pohjanmaalta Tampereelle ja lopulta Uudellemaalle. Nykyään minäkin puhun yleissuomea ja samaa mieltä Vilijonkan kanssa, se on tylsää.

eilen tänään huomenna kirjoitti...

Mies sanoo, että repean puhumaan tamperelaisittain jo autossa matkalla "kotiin" isän luokse. Tai jos puhun Tamperelaisille kavereille niin puhelun jälkeen eri ääni kellossa.

Paevi kirjoitti...

Voe tokkiinsa, kyllähän myö savvoo huastettaan...
Sisko oli joskus jopa kännykälleen yrittänyt savoa opettaa :-)
Ja kaikki tekstiviestit ovat meidän perheessä siis niin viäree savvoo kuin vaan voi
hyvää itsenäisyyspäivää!

Paevi kirjoitti...

Ai niin, vielä piti sanomani, että meidän perheen puhetta rikastuttaa vielä sekin, että äiti on Tornionjokilaaksosta kotoisin, ja siellähän puhutaan myös kovasti muretta: mie ja sie vilisevät samoin kuin se 'h' jonka päälle siellä puhutaan. Ja me sitten ummikkosavolaisina joskus myös parhaamme teemme äidin puhuaksemme. On muuten hauskaa :-)))

Anonyymi kirjoitti...

äiti keski-suomesta , isä lapista, kasvuympäristönä tampereen seutu, mies etelä-pohjanmaalta ja nyt asuinpaikkakuntana rannikkokaupunki (måste tala också svenka...)

tämän murresekamelskan keskeltä rakkaimmaksi nousee pohjoisen hyväntuulisena laulava puhe.

pohjoisen murteen rinnalla tampereen ja etelä-pohjanmaan ilmaisut kuulostavat kirosanojen katkeamattomalta letkalta ;) ;)
ja ilmaisun suoruudessakin (pohjoisen asukki kaartelee) on iso ero :)

-saimi

Leena Lumi kirjoitti...

Violet, mieheni on Nokialta (,mistä on iso avu ulkomaan reissuilla: Mr. Nokia! Ja hän saa Kiinassakin niin yletöntä pitoa, että!) ja sanoo: Nysse meni! Tiedätkö mitä tarkoittaa:-) eli Tampereen kieltä ihan.

Minut tunnistetaan vieläkin Porin murteesta, joka on semmoista lyhyttä kieltä, mutta osaan minä Rauman giältäkin aika hyvin...

Punamulta kirjoitti...

Minä puhun Vilijonkan tavoin "Uuttamaata", muiden korvissa kuulostaa kuulemma välillä Helsinkiläiseltä (EI IKINÄ sanon minä!!!)

Asuin 1,5 vuotta Raumalla ja sain nauttia siitä murteesta siellä. Kuulin myös jonkun verran Rauman kieltä, jonka ainakin paikalliset erottivat vielä murteesta. Hauskaa oli, kovasti nauratti heidän puhetyylinsä. Mutta siis positiivisessa mielessä. Sieltä sain mukaani myös yhden tällaisen murrekirjan. Mukavaa.

Jos suomen kieli täällä on lähellä kirjakieltä (?), niin ruotsin kielessä sen sijaan naureskelen kuinka eri lailla eri kylissä asuvat sitä täällä puhuvatkin. Minulla on ilmeisen tarkka korva nimenomaan murteille ja nautin niiden kuuntelemisesta... (hymy korvasta korvaan kun kuulostaa niin hassulta, ihanaa!!!)

P kirjoitti...

No kylhää se tampereen murre hauskalt kuulostaa, mut kaik kivoimmin puhutaa kyl myä tääl kymenlaaksos. Miäkii asuin monta vuotta Tampereel mut en antant tarttuu, puhuin vaa tät miun äidinkielt vaik ne hämäläiset välil kattokii hitaast. Oma murre on miulle kyl tosi tärkee osa identiteettii, ain jossaa virallisemmis tilanteis ku puhuu enemmän yleiskielt nii on sellain olo ku ois päällä joku henkinen kauluspaita, tärkätty viel. Miust on ihanaa kuunnella erilaisii murteit, tuntuu et sellain ihmine joka ylpeenä puhuu murrettaa on sinut ittens kans. Karjalan murre on miulle kans erityisen rakas ku mummi ol karjalast. Siks mie oonki tottun tälläsee nopeempaa puheen rytmii ja se hitaamp hämäläine nuotti olikii vähä outoo.

Jotenkii tuntuu et nää murteet ulottuu syvemmällekii ku vaa kielee, ainakii miust myä tääl idäs ollaa jotenkii välittömämpii ja rupatellaa vaik kaupois niitten myyjien kaa helpommin. Voi tietyst olla et miulle on vaa sattunt Tampereel ne kaik yrmeimmät myyjät sun muut, mut kyl miust tuntu et se koko kulttuuri on erilaine. Sen takii miust onkii hauska siel käyä ku on nii erilaist ku kotoon!

Merja kirjoitti...

Mulla oli aikoinaan poikaystävä jonka vanhemmat oli kotoisin Hämeestä, ja aina ihmettelin miten heidän murteensa oli säilynyt vaikka olivat asuneet jo kohta kolmekymmentä vuotta Oulussa. Ja anteeks ny, mutta en kyllä pitänyt erityisen kauniina puhettansa, huvittavana kyllä. Ei hekään varmaan kyllä erityisen ilahtuneita olleet Oulun murteesta..

violet kirjoitti...

Vilijonkka: olen kuullut samaa Suomessa puhuttavasta ruotsista.
"Tylsää yleissuomea" tarvitaan myös! Ei minusta murteella ihan kaikissa yhteyksissä voi puhua. Tai VOI, mutta tietty neutraali puhetapakin on hyvä olla rekisterissä.

Hanna; joo, toi on nähty moneen kertaan. Aika paha;-)

Liivia;Minusta sun puheessasi on aika vahvastikin se tamperelainen sävy. Muistan että yllätyin siitä jotenkin kun ensimmäisen kerran nähtiin.

Ppi: ja kun sut tapasin niin tuli heti mieleen mun yksi pomoni joka oli Porista (vai oliko se ny alunperin Ulvilasta).
Joo, ei nää kaikki ilmaisut aukea ulkopaikkakuntalaisille..

Ansku; pitää lukea ääneen. Silloin saa paremmin tolkkua, minusta.

Linnea: kyä näino. Syrämmestä tulee;-)
Tuota kirjaa on myynnissä kirjakaupoissakin kuulemma mutta saattaa maksaa aavistuksen enemmän kuin Tre-seurassa.

Syysleimu; en usko että voi...!

Riepunukke; sun pitää mennä Tammelan torille reenaan;-)

Anonyymi; no voi. Murrekirjoja sitten vaan kassiin ja ääntämysharjoituksiin!

eilen tänään huomenna; naurattaa niin kun tiedän mistä puhut.

Paevi; no sano muuta että hauskaahan kielen kanssa voi pitää niin paljon kun ilkeää!
Ja muisteles vaan suomalaisen naisen päiviäkin...sitä murteiden sekotusta.

saimi; olen huomannut että pohjoisen asukit kaartelevat, joo. En mää nyt tiedä ollaanko Tampereellakaan niin varsinaisen suoria, mutta on siinä ero.

Leena Lumi; totta kai mää tiedän nysset;-)

Punamulta; joo, tiedän mitä ajat takaa tuolla että naurattaa mutta sillain hyvässä mielessä. ihan kuin tiettyjen murteiden puhujat vaan kerta kaikkiaan olisivat toisia iloisempia aina;-)

P; ilman muuta ulottuu kieltä syvemmälle nämä erot. Kun Tampereella annetaan jotakin ja sanotaan "he" (tai tosso, siino) niin se on jo tosi kohteliasta;-)

Merja; älä suotta anteeksi pyytele! Ei Tampereella minustakaan kauniisti puhuta mutta silti se on mulle rakkain murre kun on oma. Häme on tietysti laajempi alue kuin Tre ja puhe voi muuttua aika paljonkin kun liikkuu sinne tai tänne tuon alueen sisällä, mutta joo, ei se tampereen murre mitään varsinaista sulorunoutta ole!

Liivia kirjoitti...

Huh, pohjanmaa on siis väistynyt:) Ei tuntunut ikinä omalta.

Soili kirjoitti...

Tunnekkos Sinikka Nopolan 'Ei tehrä tästä ny numeroo'? Mää olen kyä Pohojanmaaj ja Tampereev välistä kotosi. Musta vähä tuntuu, että kamalinta kiältä puhutaan me ulukosuamalaiset, joittenka murre ei op päässy vuasikymmeniin enää kehittyyn eteenpäin.

Anonyymi kirjoitti...

Nuorena kun muutin Kainuusta Helsingin seudulle, häpesin murrettani ja yritin sen peittää. Kun se oli niin kamalan levveätä :)Nyt harmittaa, kun en kunnolla osaa. Osin se ehkä johtuu siitä, että tahtomattani alan puhua samalla tavalla, kuin ympärilläni olevat ihmiset. Vieraat kieletkin tarttuu päähän suht helposti ja kielioppia en hallitse teoriassa vaan "kuulen" miten lauseet pitää muodostaa. Osin murretta sekoittaa se, että asun nyt Savossa, joka on aika lähellä Kaenuun murretta. "Van oon sammoa mieltä, että on hyvä kun moalimassa on murteita ja kielie, ei käö puhe yksitoekkoseksi kuunnella".
Marja

ColibriDreams kirjoitti...

Kyä määki tamperetta puhun... En tosin kovin vahvasti, kun vanhemmat ovat muualta, mutta lapsuudesta tarttui kaikenlaisia sanoja ja puhetyyli. Joskus vanhempani ovat yrittäneet tampereenkiälisten uutisten innoittamina puhua tamperetta, mutta ei se vain kuulosta oikealta. Usein tulee puhuttua yleiskieltä, varsinkin ulkomailla. Mutta kun oikein liikuttuu tai varsinkin jos suuttuu tai tulee tarvetta uhota, oma murre tulee vahvasti esiin.

violet kirjoitti...

Liivia; joo en mää ainakaan puheestasi pohjanmaata kuullut.

Soili; Tunnen joo ja hyllyssä on kaikki.
Samaa mieltä meistä ulkosuomalaisista. Ei kehity kiäli, ei. Mutta toisaalta hei! Sehän säilyttää murretta;-)

MArja; se kielen muuttuminen ympäristön mukaan on semmosta sulautumista, huomaamatontakin. Hyvä ja huono juttu....

Colibri Dreams; tampereen kiäli onkin justiin uhoomiseen tosi hyvä!

Riikka kirjoitti...

Pakkonyttätä kommentoida vaikka en tiä luekko näivvanhoja kommentteja...Pitäisi hankkia tuo kirja:) Hyvin sanottu: "räkä tyrskähtää nenästä". Niinhän siinä käy kun kirjaa lukiessa pukkaa naurattamaan.

violet kirjoitti...

Riikka; kaikki luen vaikka koska kommentoisitte!
Räkä tyrskähtää nenästä etenkin silloin, kun yrittää peitellä julkinaurua kirjan kanssa. MIkähän siinäkin on? Ettei voisi nauraa muka ääneen vaikka bussissa? Ihan naurettavaahan se on1