torstai 24. huhtikuuta 2008


Eiliset ylihintaiset, espanjalaiset vadelmat olivat koreita mutta happamia.
Parhaimmillaan ne olivat lyttyyn iskettyinä.
Kuin särkynyt sydän, huomasin!
Onneksi omani ei ole.


Illalla haemme vanhempani lentokentältä.
Keittiön muistitaulu on vielä ihan tyhjä.
Paljon ideoita ja mahdollisuuksia mielessä,
vielä ei mitään lukkoonlyötyjä suunnitelmia.

Pidetään se näin.
Parhaat asiat tapahtuvat usein
puolivahingossa ja suunnittelematta.


13 kommenttia:

Papi kirjoitti...

Ihana tuo vadelmasydänkuva. Vadelmat ja mustikat ovat omia lempimarjojani ja tässä järjestyksessä. Täällä saadaan vielä odotella satoa.

Mukavia päiviä sinne teille vanhempiesi kanssa! Minä lähden Riikaan.

Liivia kirjoitti...

Lyttyvattusydän on hieno! Minut on ylensyötetty vadelmilla, isäni viljelee niitä. Niitä on ollut niin kauan meillä kaikissa muodoissa että vadelmasta on tullut mulle liian tuttu.

Niin, liikoja ei kannata suunnitella. Omat vanhempani olivat juuri siskoni luona Saksassa, ja tulivat ihan pyörryksissä kotiin. Matka oli ollut hyvä, mutta ohjelmaa oli ollut liikaa joka päivälle.

Hyvää aikaa vanhempiesi kanssa!

tiuku kirjoitti...

Kaunis kuva vadelmista, ihanat värit!
Olen ostanut kanssa kaupasta juuri niitä maailman kirpeimpiä tarha vadelmia,onneksi ovat nättejä esim. kakkujen koristeina, joskin maku ei niin huippu olisikaan.
Mukavia vierailuja ja puuhastusta vanhempien kyläilyn merkeissä. Millaiset fiilikset. Minua ainakin aina jännittää kun äitini tulee meille. Sellainen pieni kutina vatsan pohjassa ja takaraivossa hippaileva kammo siitä että tulee sanomista.

Anne kirjoitti...

Särkynyt vattusydän on nätti! (Kuvasta tuli kaamea himo vadelmiin - tulisipa pian kesä ja pääsisi vanhaan mummolaan syömään vadelmia suoraan pensaasta... nam.)

Solveig kirjoitti...

Kauniin värisiä vadelmia. Tykkään vadelmista. Ihanimpia ovat ampiaisten pelossa luonnonryteiköstä itse poimitut. Vaatimattoman näköisiä, mutta tosi makeita. Raapiutuneet kädet reissun jälkeen. Ah, kesä!

Vilijonkka kirjoitti...

Hyvää Pyhän Yrjönpäivän jatkoa! Liivian talon synttäreiden innoittaman selailin omia vanhoja postauksiani. Huomasin sun käyneen luonani ensikerran vierailulla tasan vuosi sitten. Kiitos siitä, monista terävistä huomioistasi ja aamukahviseurasta. Tapa joka muuttomme vuoksi on mennyt vallan mönkään! Pahuksen aikavyöhykkeet.

Otettaisko jotkut aamukahvit kesällä Suomessa?

"M'man" kirjoitti...

Ihastuttava, mehukas ja ihanan punainen tuo ensimmainen kuva!

Nauttikaa yhdessa olosta vanhempiesi kanssa! On varmasti Brysselikin kovasti muuttunut 49 vuoden aikana vanhempiesi mielesta. Varmasti janna tunne nahda uudestaan niin pitkan ajan jalkeen kaupunki.

Anonyymi kirjoitti...

Wooooow....herrrrkullisen näköisiä vadelmia. Puutarhavadelmat eivät vaan ole niin ihanan makuisia kuin ulkonäkö lupailee... villit metsävadelmat sen sijaan taas hurrrrrmaavat maullaan. No, niitä odotellessa....

-helmi junika-

violet kirjoitti...

Papi: vai Riikaan...ehkä minäkin joskus pääsen. Tuntuu että monet menevät nyt. Minun lempimarjojani ovat nuo samat. Tuossa järjestyksessä.

Liivia: Ymmärrän tunteesi vadelmia kohtaan kun näin asiaa valaiset!
Mulla on taas vähän vaikeeta mansikoiden kanssa edelleen, kun myin niitä toreilla ja turuilla pari kesää ja söin kuormasta ihan kauheasti. Siitä on vuosikausia, mutta taisin syödä kiintiöni aikalailla täyteen.

Tiuku: Fiilikset hyvät! Viimeiset 10 vuotta on ollut jo aivan erilaista kuin joskus ennen. On sellainen oikein mukava pikku jännitys tyyliin "mitäs kaikkea kivaa tehdään"....

Anne; Suoraan pensaista mulllekin, kiitos!

Solveig: ah mikä kuvailu ihanasta asiasta!

Vilijonkka: ai, meilläkin on sitten juhlapäivä! Mitä tulee aamukahveihin Suomessa niin homma on nyt sellainen että tulemme koko perhe sinne elokuussa, ei autoa käytössä, olemme Tampereella...että en käytännön puolesta oikein tiedä.

M’man; no sano muuta. Pitää kysellä vanhemmilta näyttääkö mikään enää samalta.

Helmi: hienoilta näyttivät juu. Mutta ne villit, ne villit...

Killisilmä kirjoitti...

Minäkin ihailen sydänkuvaa. Luonnonmarjat ovat kyllä parhaita. Pitäisikin syödä niitä enemmän, erityisesti mustikoita, joita viime syksynä tuli melko ahkerasti poimittua.

Minä haikailen metsämansikoiden perään. Niitä kasvoi mummulassa saunan takana, kun olin pieni. Mistähän niitä nykyisin voisi löytää... Ihania muistojani noista marjoista ei ole pilannut edes keinotekoinen metsämansikkaesanssi, jota inhoan.

anu kirjoitti...

Sinulla on niin kauniita kuvia!!!tuo vadelma kuva on ihana!
Ja tuo miehesi puutarhan hoito on niin herttaista!!!
Iloista torstaita!

pikkujutut kirjoitti...

Vattusydän sopii juuri mielialaan-tulimme juuri katsomasta Romeo ja Julie - näytelmää.

Mukavaa aikaa vanhempiesi kanssa.

Kanerva kirjoitti...

Vadelmasydän.

Olisipa meillä syy mennä Savoon elokuun alussa. Voisi mennä poimimaan vattuja tutusta paikasta. Täällä en tiedä mitään paikkoja.