lauantai 27. kesäkuuta 2009

Tää menis ny


Huomenaamulla lähtö Suomeen. Blogille tulee parin viikon tauko.
Jo näette minut ja tunnistatte niin morjestakaa ihmeessä!

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Mitäettä???




On ollut pari tosi kuumaa päivää. Naapuritalon kissa näyttää mallia ainoasta oikeasta tavasta olla.
Mutta mitä hittoa: pihlajanmarjat punertavat!? ("Kuin verta niillä ois....")
Nyt jo?
Pitääkö soittaa Luontoiltaan? Onko tää nyt syksyä?

Melkein ohi...





Hain pojat eilen viimeisen kerran koulusta tämän lukuvuoden aikana. Ei täysiä busseja ennen syyskuun kolmatta. Tänään on koulua mutta mieheni hakee. Ensi viikollakin olisi, mutta me lintsaamme.

Kevätjuhlia ei vietetä koulussa mutta pienempien luokissa on aina jotakin hiukan juhlavaa. Eilen kuuntelin kuorolaulua ja osallistuin seitsemänvuotiaamme luokan piknik -retkeen. Kauas ei menty, ihan vain koulun taakse, mutta siellä on suuret puut ja pehmeä nurmikko. Kaikki mitä tarvitaan. Vain herkut toimme yhteisvoimin.

torstai 25. kesäkuuta 2009

Dadi dam dam dam dadi dadi dam



Minulla on joka kesä "kesälevy" joka antaa kulloisellekin kesälle tunnelman. Levy, jota kuuntelen taukoamatta, jonka otan autoon kun kuljemme, joka soi ja soi ja soi. (Tämän kesän levyt ovat Anna Järvisen levyt, joita parempia en ole tämän vuoden aikana kohdannut enkä melkoisella varmuudella usko kohtaavanikaan.)

Viime kesän levy oli ranskalaisen Berryn Mademoiselle. Levy kestää soida tänäkin kesänä ja toipa se pehmeyttä talveenkin. Makupalaksi Demain, jonka takaan jäävän päähänne soimaan. Myös videon kuvat jäävät herkästi verkkokalvoille roikkumaan.

Tältä minusta tuntuu tänään, kun on helteinen, kaunis kesäpäivä ja voi pitää mekkoa.
Dadi dam dam.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Miten asioita katsoo



Riippuu siitä mitä pitää tärkeänä. Aika monikin juttu.
Osaatko tarpeen tullen muuttaa suhtautumistasi ja nähdä asiat toisin?
Keskittyä aivan eri asioihin kuin ennen.

Ei ihan helppoa mutta antoisaa. Joskus ihan pakkokin.

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Nyt menee kovaa




Viikko ennen lomallelähtöä on usein samanlainen. Ensin luulee ettei ole kiirettä minkään kanssa mutta sitten huomaakin ettei enää ehdi mitä piti, saati halusi.

Eilen singahtelin kaupungilla, vaihdoin rahaa tuotteisiin ja aloin (mielessäni) pakata. Pitää pestä ja saattaa kuivaksi asioita joita mielii matkalaukkuun. Pitää ostaa vermeitä joita ei laisin ole ennestään. Korvatulpatkin muistin ostaa lehdenjakajan vuoksi.

Mutta maailma ei pyöri meidän ja meidän matkustelumme ympärillä. Piirileikkiin lisätään vielä koulun piknik (leivo se suolainen piirakka jonka lupasit ja muista viedä se tarjolle!), lääkärikäynti, hammaslääkärikäynti ja hampaan kuoletus, pojan rahtaaminen luokkakaverille kaupungin toiselle puolelle, kaasumiehen tarkastuskäynti (mä istun ja odotan...) ja tietysti kaikki normaali, arkinen.

Niin että nyt menee kovaa.

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Kuitenkin





Viikonloppuna katselin vanhaa Tamperetta, söin lapsen lempikeksit loppuun, pesin käsin villaa, sain valmiiksi yhden taulun, tylsiinnyin tiedekeskuksessa, riehannuin divarissa ja unohdin kaksi kertaa ostaa hiivaa. Nyt ei ole leipää eikä edes niitä keksejä. Hyvää viikonalkua kuitenkin, minulle ja sinulle.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

***


Olen iloinen jokaisesta sellaista päivästä jossa on jotakin, mitä en ihan täysin ymmärrä.
Pysyy mielenkiinto yllä ja maailmassa on yksi vähemmän niitä tylsimyksiä, jotka tietävät kaikesta kaiken.

lauantai 20. kesäkuuta 2009

Poissuljettu




Olen ollut kuudesta asti hereillä. Istun koneella ja yritän kuluttaa aikaa ja ajatella muuta kuin ruokaa. En saa syödä mitään koska menen klo 9 laboratorioon. Kova nälkä ja kädet tärisevät jo.

Kävin eilen lääkärissä moninaisten oireiden vuoksi ja alamme poissulkumenelmällä katsoa mistä kaikki johtuu. Mahdolllisuuksia on monia mutta onneksi on keinojakin. Ja hei (muistutus itselle)- vielä ei ole edes sairautta mitä alettaisiin parantaa!

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Keskikesä

Vaari ja setäni.
En tunne. Mummun ystäviä käsittääkseni.
Isovanhempani ja setäni.

Äidin äiti, ja toisia en taaskaan muista.

Vanhojen valokuvien myötä toivotan kaikille Piilomajan lukijoille mukavaa juhannusta. Täällä sitä ei vietetä, ja toisinaan tulee juhannuskaiho. Tiedän toisaalta ettei juhannus ole aina sitä mitä toivoisi. Olen itsekin istunut nuotiolla turkistakki päällä keskikesän juhlaa viettämässä...

Eniten kaipaan sitä että voisi valvoa kellon ympäri katsomassa miten aurinko ei meinaan häipyä ollenkaan.

torstai 18. kesäkuuta 2009

Jeesuksen sandaalit





Etelä-Ranskassa, Nimês:in ja Avignon:in välissä on pieni alle kahdeksantuhannen asukkaan kaupunki nimeltä Uzès. Siellä on vanha mies joka poikansa kanssa tekee edelleen sandaaleja alusta loppuun käsityönä. Mieheni sisko osti häneltä sandaalit jo vuosia sitten. Joka kesä niitä ihailin ja sanoin että vieläkö sulla nuo on, ovatko nuo muka ikuiset!?

Tilasin itselleni myös. Haluan tukea näitä pieniä puljuja, joilla ei ole maailmanmaineeseen päässyttä nimeä, mutta jotka tekevät hyvää käsityötä. Tänään sandaalit tulivat ja niiden mukana oli hellyyttävä vanhan miehen käsialalla tehty post-it -lappu, jossa kiitellään vielä tilauksesta. Lähetin hänelle äsken kuvallisen kiitoksen ja kerroin että sandaalit eivät voisi sopia jalkaani paremmin. Nämä Jeesuskin olisi valinnut! (Sitä en pannut jos tekijä on vaikka kovastikin uskonnollinen ja hermostuu.)

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Pidän - en pidä



Pidän siitä että pyykit kuivuvat taas ulkona, siitä että löysin omasta hyllystä lukemista (kiitos Liivian joka mainitsi blogissaan Vargasin) ja ettei minttu lopu teekupista ihan lähiaikoina. Sen sijaan olisi kai liian laimeaa sanoa että pidän siitä että aurinko tuli takaisin yli kahdenkymmenen asteen kanssa.

Sen sijaan en pidä siitä että kroppa on sekaisin antibioottikuurista jonka jouduin ottamaan hammasoperaation vuoksi. En siitäkään, että samanlainen kuuri alkaa viikon päästä uudelleen toisen hammasoperaation vuoksi. En riemuitse siitäkään että jouduin postissa maksamaan kolminkertaisen hinnan kirjeiden lähettämisestä koska olin tehnyt itse kuoret.

Eli noin keskimäärin semmosta seiskaa niin kuin Pirkko Liinamaalla aina.

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Osien summa?





Katselin eilen ohjelmaa missä miehet etsivät itselleen vaimoa ja naiset miestä. Tositarkoituksella, kiitos. Vakain aikein, seikkailijat älköön vaivautuko. Kuvan lähettäneille varma vastaus ja kaikkia muita lupauksia.

Ihmiset kertoivat mikä heitä viehättää toisessa sukupuolessa, millaisia ominaisuuksia he toivoisivat tulevalta puolisoltaan, millainen olisi ihannemies tai -nainen. Olihan se kiinnostavaa!

Puhuttiin tietysti paljon ulkoisista ominaisuuksista, mutta aika vähän kuitenkin. Otettiin esille myös asioita joita en osaisi ajatella. "Hänellä on kiinnostava ammatti", sanottiin. "Toivoisin että naisella olisi samanikäinen tyttölapsi kuin minullakin on entisestä liitosta".

Muistan kun kauan sitten Suomessa tuli se Napakymppi. Kaikki halusivat aina puolison jolla olisi hyvä huumorintaju. Rehellisyyttä toivottiin myös.

Toivon että jää ikuisesti mysteeriksi miksi mieheni rakastui minuun. Hartaasti toivon että se oli jonkunlainen 1+1+1+1 -juttu. Silloin ei haittaa niin paljon ne iän mukanaan tuomat -1 -asiat, ja plussia voi saada yllättävistäkin seikoista!

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Rakkaita pieniä



Olin unohtanut laskeutua samalle tasolle, katsoa tarkasti ja läheltä, katsoa pientä ja ihan pientäkin, kuulla sitä mitä ei sanota kun sanotaankin muuta. Olen kuullut vain sitä muuta, nähnyt seurauksia kun en syitä ole tajunnut.

Olen pessyt korvani, hiljentynyt ja kääntänyt vastaanottimen toiselle taajuudelle, saanut viestejä aivan läheltä ja ymmärrykseni on kasvanut. Sen myötä suhtautumiseni muuttunut. Lapsi ei aina sano: jumpittelen koska pelkään. Ei sano: huudan ja raivoan koska toivon syliä.

Puhuimme paljon ja sitten pelasimme kauan jalkapalloa. Rakkaita poikia minulla. Fiksujakin, kun hyväksyvät keskeneräisen äidin.

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Lähellä



Melkein kellon ympäri. Ruokaa, juomaa, musiikkia ja pölinää.
Ihan lähellä mutta kuin olisi ollut kaukana. Minttukin voi niin hyvin. Teen siitä iltateetä.

Hyvissä käsissä



Meillä on pieni hiiri nimeltä Hugo. Se on minun vanha. Nimensä sai vaarini mukaan. Nyt siitä pidetään hyvää huolta kahden pojan voimin. Minulta pyydetään apua kun Hugo tarvitsee petivaatteita tai uudet housut.

Hyvissä käsissä on myös Oscar. Pari viikkoa sitten lähistön puissa ja pylväissä oli lappu että Oscar-kissa on kateissa. Kuvan kera sitä haettiin ja kaikki havainnot pyydettiin soittamaan.
Eilen kauppareissulla havaitsin lappujen vaihtuneen toisiin. Merci, merci, merci! Kiitettiin kaikkia jotka olivat soittaneet ja kertoneet Oscarin mahdollisista liikkeistä. Kerrottiin että Oscar oli palannut itse kotiin "nälkäisenä, heikkona, turkki takussa ja täynnä kirppuja".

Mutta kaikki siis hyvin. Ja voi miten ilahduin tuosta lapusta. Siinä on niin monta syytä ilahtua.

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Uudelleen








Eilisiltana ukkosti taas. Satoi rankasti, juoksentelimme sulkemassa auki unohtuneita ikkunoita.
Kun sade lakkasi, tuli jostakin aivan erityinen valo. Asiat saivat uudet värit ja oli kuin tutut pinnat hohtaisivat uudella tavalla. Kuin ajatuskin olisi kirkastunut.

Tänään näyttää siltä että kesä alkoi uudelleen. Ihan kuin tapaisi rakkaansa pitkästä aikaa.