perjantai 12. joulukuuta 2008


Päivän mietelause:
Mielenkiintoista miten paljon sitä kuulee ja näkee muita suomalaisia täällä Brysselissäkin.
Mielenkiintoista sekin, että heidät yleensä näkee jo ennen kuin edes kuulee.
Suomalainen tunnistaa toisen melkoisella varmuudella.

Joskus toivon että turistina maailmalla liikkuvat suomalaiset osaisivat ottaa huomioon, että outoa kieltä ymmärtäviä saattaa olla ympärillä enemmän kuin arvaakaan...
Eipä silti, salakuuntelijan elämä on jännittävää ja paikoitellen hykerryttävääkin.


23 kommenttia:

Nuttu kirjoitti...

Luin juuri eilen Antti Tuuria, joka puhui heimolaisen tunnistamisesta missä päin maailmaa tahansa. Se on totta kyllä. Minulle ja siskolleni tosin kävi kerran nolosti Kööpenhaminassa, kun vieressä istunut heimolainen onnistui harhauttamaan olemalla puoliksi romanialainen. Kaunista suomea hän kuitenkin puhui kun lopulta paljasti itsensä, joten ymmärtämisessäkään tuskin oli vikaa...

violet kirjoitti...

Nuttu: no juuri näitä tilanteita;-)
Kai niitä meille monille on tapahtunut. Yritän itse nykyään joko pitää suuni kiinni kun tekee mieli arvostella ääneen tuntemattomia - tai puhua niin hiljaa ettei mene kaikkien korviin.
Minä tunnistan suomalaisen katseesta kaikista varmimmin.

maijja kirjoitti...

Mielenkiintoinen juttu - aloin heti miettiä mitä mahdoit kuulla :). Olen monesti miettinyt, että meillä suomalaisilla on kuitenkin ihan oma kieli. Ollapa äidinkieleltään englanninkielinen ja tulla aina ymmärretyksi! Ehkä muuten ulkosuomalaisten suomitutka on paremmassa vireessä kuin esim meikäläisen? Mutta venäläisiä vetäneessä kaupungissa asuneena tunnistan venäläiset jo kaukaa - niinkuin mukamaste olisivat kaikki samanlaisia. Kyllä me jonkinlaisia heimoja ollaan.

Hmm. Käytän varmaan loppupäivän tämän asian pohtimiseen ja oikeiden hommien välttelemiseen!

pikkujutut kirjoitti...

..ja kavelytyylista tunnistaa suomalaisen.

Meilla taalla on melkein koko maapallo edustettuna ja jokaisella maalla on omia piirteitaan, joista heidat tunnistaa.Puolalaiset erottaa kavelysta myos, italialaiset kehon kielesta..tai sitten katson vain sita kehoa :).

Jopa taalla joutuu varomaan suomen puhumista, silla jotkut paikalliset ovat aikoinaan tyoskennelleet Suomen pataljoonassa ja ymmartavat vielakin kielta.

outi kirjoitti...

katseesta sen toisen suomalaisen tuntee, silmistä. hieman eksynyt, avoin, jopa aavistuksen epäilevä katse. ei kellään ole niin "paljaita" silmiä kuin suomalaisilla
hih hih, ja näytän itse varmasti ihan yhtä pöllämystyneeltä;)

Maurelita kirjoitti...

Pariisin metrossakin näkee (ja kuulee !) usein täyteen ääneen kailottavia suomalaisia, jotka ihmettelevät missä asemalla jäädään pois ja ihan ohimennen että onpa tuokin oudoissa kuteissa jne.

Odotan vielä että tulee kommenttia minustakin... joskus on hauska lähtiessä heittää "terveisiä Suomeen" tms, jäävät haavi auki.

=D

Ulla kirjoitti...

Kivaa sinistä. Joskus aikanaan muilla mailla asuessa oli mielenkiintoisia hetkiä salakuuntelijana. Nyt vaan täytyy reissatessa miettiä mitä hölöttää. Kotipuolessa sentään tajuaa että bussissa kaikki ymmärtää mitä suustaan päästää. Kyllä kauhistuin kerran Saksanmaalla opiskelijaasuntolassa kun käytäväpuhelimessa tuli puitua kaikenmoista, ja viereisen huoneen poika paljastui virolaiseksi; vakuutti ettei tarttolaisena ymmärrä suomea. Joko ei ymmärtänyt tai oli kiltti...

aurinko kirjoitti...

minulle kavi juuri toissapaivana niin, etta istuin chinatownissa yksin mehulla ja kaksi (aika kivan nakoista vanhempaa,hmmm;-)) suomalaista miesta tuli juttelemaan ja sanoivat etta olen ihan suomalaisen nakoinen ja suomalaiset tunnistaa aina. sanoin, etta sehan on melkein loukkaus kun luulen olevani niin internationaali. kiusasivat minua hetken ja paljastivat, etta olivat kuulleet minun puhuvan suomea kaverini kanssa, joka oli juuri lahtenyt... huoh, ehka olen sittenkin cosmopoliitti.
mutta joo, kylla minakin tunnista suomalaiset. ehka hauskin oli yksi afrikkalaista sukujuurta oleva suomalainen jonka silti tunnistin suomalaiseksi pukeutumisesta...

MaaMaa kirjoitti...

Suomalaiset ja venalaiset erotan massasta 99,9% varmuudella. Seuraavaksi tulee muut pohjoismaalaiset ja hollantilaiset.
Amerikkalaiset on myos aika helppo tunnistaa.

Lahes poikkeuksetta en paljasta olevani suomalainen, jos vaikka ravintolassa tai bussissa viereen istuu suomiporukka. Kuuntelen vaivihkaa ja hihittelen :)
Joskus on pakko kommentoida jotain kyllakin.

Kerran keskustassa oli bussipysakilla totaalisen eksyneen nakoinen suomiporukka. Ohimennen kysyin niilta suomeksi, josko tarvitsevat apua. Ottivat neuvot ilolla vastaan, eivatka ollenkaan ihmetellyt etta puhuin niille suomea. En tieda hiffasivatko sita missaan vaiheessa, edes jalkikateen... :D

kivaa viikonloppua ihanaa Brysseliin violet!

Riikka kirjoitti...

Upeita kuvia sinulla jälleen! Se on tosi outoa, mutta suomalaisen tunnistaa kyllä jotenkin "katseesta". Tai jostain. Mutta tunnistaa joka tapauksessa.

Monesti ulkomailla katsoo että tuossapa sen verran "tuttua" näköä että tuon on oltava suomalainen ja hetken kuluttua sitten huomaakin unikkoheijastimen tai Marimekon laukun tms tai kyseinen ihminen avaa suunsa, mikä paljastaa olleensa oikeassa.

Hilja kirjoitti...

Kerran oltiin siskon kanssa Roomassa ja höpistiin jotain älyttömyyksiä niinkun tavallista niin yhtäkkiä tuli joku suomalainen nainen sanomaan meille että jaahas, tytöt on Turusta! Taidettiin aika turunmurretta sitten puhua, vaikkei kumpikaan oltu Turussa sillon kovin montaa vuotta edes asuttu (eikä vieläkään).

Anonyymi kirjoitti...

Au pair -aikanani (joskus 13 vuotta sitten -niinkö kauan siitäkin on:) satuin Lontoon metrossa useammankin kerran tilanteeseen, että suomalaiset puhuivat kovaan ääneen kanssamatkustajista ja minä vieressä hieman ärtyneenä nieleskelin naurua. Niin hassusti ei sentään käynyt, että minusta olisivat puhuneet, ehkäpä siten olisin avannut suuni suomeksi ;)
Nuoruudessani reilasimme useampaan otteeseen pitkin Eurooppaa suomi-tyttö -porukalla.Usein meitä luultiin hollantilaisiksi, tiedä sitten minkä takia..ja kamalinta oli, kun etelä-eurooppalaiset miehet kuulivat, että olemme suomalaisia..takiaisista ehdotuksineen ei meinannut sen jälkeen päästä eroon.Perusteluna, että kyllähän me tiedämme, millaisia suomalaiset naiset ovat..että sellainen maine meillä, syystäkö vai syyttä? Enpä tiedä
-mesimarja

Liivia kirjoitti...

Minäkin nautin härskisti salakuuntelusta, jos muita suomalaisia osuu samoille seuduille enkä viitsi paljastaa olevani suomalainen myös.

Suomalaisen tunnistaa minusta piirteistä, usein nenästä. Tai jotain siinä naaman mittasuhteissa on...samoin kuin muillakin kansallisuuksilla.
Kävelystä toki myös.

Katilein kirjoitti...

Hihhii! tuohon salakuunteluun olen syyllistynyt minäkin :)

Riitta kirjoitti...

Minäkin salakuuntelen mielellään - suomea kailottavia turisteja kun riittää Amsterdamissa.
Suomalaisen tunnistaa myös niistä suorakaiteen mallisista silmälaseista...täällä eivät näytä olevan (vielä? enää?) muodissa.

ColibriDreams kirjoitti...

Kyllä suomalaiset tosiaan tunnistaa melkein aina. Tuo katse-juttu on mielenkiinntoinen asia. Onkohan minulla vielä suomalaisen katse? Ennen aina kadullakin katsoin vieraita silmiin, mutta enää en yleensä - täällä se tulkitaan usein seksuaaliseksi kutsuksi.

Joskus Chilessä, kun ystäväni tulivat kylään, hölötimme kovaan ääneen kaupassa, kunnes selvästi chileläinen mies tervehti suomeksi. Oli tainnut olla pakolaisena Suomessa, ainakin iästä päätellen. ¨

Suomalaisten/skandinaavinaisten maine on täälläkin välillä harmina. Ihan kuin pohjoisesta kotoisin olevana haluaisi jokaikisen kanssa sänkyyn.

Anonyymi kirjoitti...

hauska tuo suomalaisen kävelytyylin tunnistaa -juttu!
millainen se tyyli sitten on? eräs ystäväni, joka oli opiskelijavaihdossa enkussa, sanoi miesten kommentoineen hänen kävelytyyliään: marssit kuin upseeri ja ihmetelleen, miten joku nainen kävelee noin rivakkaa vauhtia.. sitäkö se on vai jotain aivan muuta?kertokaa ;) sen kyllä minäkin osaan suorilta sanoa, ettei suomessa erityisemmin opeteta naisia, miten liikkua kauniisti. tehokkuus arvona ohittaa kauneuden, eikä naisen tarvitse olla "kukkanen"
-mesimarja

Melita kirjoitti...

Hei Violet,
On tässä jo monta kertaa ollut tarkoitus kommentoida ihania kuviasi mm edellisen päivityksen koru,tuolit ja oikeastaan kaikki kuvasi,mutta se on tämän jouluhidastelun kanssa jäänyt.Olen nimittäin kääntänyt joulun väärinpäin ? eli en tee yhtään mitään ja se sitten näyttää kattavan kaiken.
Kyllä suomalaisen tunnistaa kaukaakin...totta.Olin aikoinaan Firenzessä kuukauden ja istuimme puistossa nurmikolla saksalaisten opiskelukavereiden kanssa kun aukealle pysähtyi bussi ja kymmeniä saksalaisen näköisiä tuli ulos.Kysyin kavereilta että ovatko nuo saksalaisia ja kaikki katsoivat hämmästyneenä ja ihmettelivät että miten ihmeessä me voimme tietää ovatko ne saksalaisia.
Siihen totesin että jos bussilastillinen suomalaisia olisi siihen pysähtynyt tietäisin AIVAN varmasti heidän olevan suomalaisia.

Sari kirjoitti...

Hah haa... Tää oli hyvä! Mä muistan kun oltiin Lontoossa joskus nuorena parina miehen kanssa kihlajaisreissussa ja ruvettiin Pizza Hutissa heittämään toisillemme jotain vähintään rivoa ja peittojen väliin vihjailevaa juttua syönnin seassa (nuoria kun oltiin).

Ja kohta pian alkaa viereisestä pöydästä kuulumaan: Eikös ole aika kivannäköinen tuo auto, joka menee tuossa? Ja siinähän se istui, keski-ikäinen pari viereisessä pöydässä lastensa kanssa. Ja olivat kuulleet kaikki rivot juttumme, joita luulimme puhuvamme englesmannien keskuudessa, ilman mitään yksityiskohtaa jutuista poisjättämättä, kaikella avoimuudella. Damn it!

Ja meillä naamat korviamyöten punaisina ja aika nopeasti liukahdimme ulos Pizza Hutista ja nauroimme mieheni kanssa niin, että oli miltei pissat housussa...

Siispä koskaan ei voi tietää, kuka jostain hyllyn takaa kuulee ja ymmärtää suomenkieliset juttusi, olit missä tahansa...

Minua jäikin nyt vaivaamaan, että mitä sinä olet mahtanut ohimennen kuulla... ;-)

Vilijonkka kirjoitti...

Hei, Pekingin kaduillakin voi bongata paljon suomalaisia! "Paikallisia" on peräti 400 ja paljon turisteja. Nämä turistit tunnistan oitis tökkivän hämillisestä kävelytyylistä. Ja se ulkonäön huolittelemattomuus kertoo loput! Toivon Pariisin vaikuttaneen minuun niin, etten nyt ihan renttapelleltä näytä. Että voisi olla ylpeästi suomalainen.

Ja tuosta kailotuksesta huomautan lapsilleni aina!

Liivia kirjoitti...

Minussa on kailottajan vikaa. Yritän oppia siitä pois.

Silti kukaan ei ole väittänyt maailmalla tunnistavansa suomalaiseksi. Yleensä luulevat minua venäläiseksi (nuorempana), italialaiseksi tai joskus jopa ranskalaiseksikin (varsinkin Italiassa, jossa se ei ole välttämättä positiivista). Kun selviää, että olen Suomesta päivittelevät miltei aina, ettei uskois kun heilutan niin paljon käsiä.

Suomalisen kävelytyyli on yleensä ryhditöntä löntystelyä. Ikävä kyllä. Ja ne kengät...

mimmu kirjoitti...

Muistan tämän salakuuntelun omilta ulkomaanajoiltani - tietyn ajan jälkeen kun suomalaistakaan ei enää suomalaiseksi näy tunnistavan. Kaikkea sitä onkin kuultu!!

jaanuska kirjoitti...

Suomalaisen kyllä tunnistaa, välillä se on jopa ärsyttävääkin. Miksi se ärsyttää, jos joku minut suomalaiseksi mieltää? Ylpeähän sitä pitäisi olla. Vai onko se loukkaus minun "kansainvälisyyttäni" kohtaan, kun olen useita vuosia asunut ulkomailla. Hassua.

Kiinassa ulkomaalaisen kategorioiminen on tietenkin helpompaa, nykyään erotan japanilaiset ja korealaiset kiinalaisista ihan helposti vaikka alussa he kaikki näyttivät samanlaisilta.

Pikkukaupungissa Kiinassa (6 milj. ihmistä) ei kukaan tiedä Suomea taikka suomalaisia, sulaudun helposti länkkärimassaan. Joskus on italialaiseksi luultu, ja sekin johtuu siitä että olen tumma eivätkä suomalaisten ulkonäköä tiedä, kun eivät siis koko Suomea.. Suomen kieli on mainio salakieli englanninkielisten keskuudessa, ei ole pelkoa että edes samankaltaisista sanoista tunnistaisivat, kun nekin voi kiertää.

Oikein hyvää joulunaikaa sinulle,
nautin Suomesta ihan täysillä ja täällä kaikki tietävät minut suomalaiseksi..:)

Jaana.