perjantai 28. syyskuuta 2007

Mullon niin kauheen vaikeeta

Kuuntelin äsken poikien koulun pihassa jonkun naisporukan keskustelua Todellisesta Ongelmasta. Yksi naisista valitteli suureen ääneen miten hänen "super-varustellussa uudessa keittiössään" on yksi aivan valtava vika. Se on nimittäin se, että on ihan mahdotonta löytää kaikille roska-astioille tila. (Täällä lajitellaan roskat kolmeen eri väriseen pussiin.) Kauhea narina ja marina jatkui muiden suista. On niin hirveän rasittavaa kun ne roskat valtaavat kaiken tilan. Yksi sanoi keltaisen pussin olevan heti täynnä kun hän panee sinne vaan "kolme mehupurkkia".
(Ääliö! Ensinnäkin mehupurkit kuuluvat siniseen pussiin ja toisekseen...purkit voi l-y-t-i-s-t-ä-ä!) Ja sitten vielä kun roskat ovat ikuisuuden siellä nurkissa (ne haetaan kahdesti viikossa ja voit myös itse vaikuttaa oman roskasi määrään, toope!)....

Yksi päivä kuuntelin jonkun toisen ruikutusta siitä kun hänen jacuzzinsa on jo kolmatta päivää
epäkunnossa. Tajuatteko? Kolme päivää kylpemistä ilman kunnollisia kuplia!! Ei se jumankauta ole ihmisen elämää, se. Ystävättärellään ei mennyt yhtään paremmin; Charles (ymmärsin että oli naisen poika) oli astunut eilen kuraan uusilla tossuillaan. Tajuatteko, kuraan! Miten sen ihmisen kanssa voi koskaan pärjätä, milloin se oppii kunnolla kävelemään, kysyn vaan...

Minä puolestani kysyn mistä tulevat tietynlaiset naiset (ja miksi nuo olennot ovat melkein aina ylipäätään ovat juuri naisia??) ja miksi ne eivät osaa pitää suutaan kiinni ja vielä että miksi minä aina joudun vastoin tahtoani niitä kuuntelemaan?

(Lopuksi mieltäni rauhoittava kuva keittiömme ikkunalaudalta. Hyvää ja rauhallista viikonloppua. Pitäkää huolta roskapusseista ja varokaa tukkeutumia jacuzzeissa.)

13 kommenttia:

inkivääri kirjoitti...

Ja jos tällaisia vaikeuksia kohtaavat ihmiset edes ymmärtäisivät sen, kuinka ihanaa elämää saakaan viettää, jos vaikeudet rajoittuvat liian nopeasti täyttyviin roska-astioihin.

violet kirjoitti...

Sain juuri ja juuri pidettyä suuni kiinni etten sanonut roskapussien toivottavasti olevan tuon naisen elämän suurin vastoinkäyminen..

Taikka mistäs minä tiedän, ehkä hiellä on tupa täynnä surua, puserosta puhumattakaan eikä se että on isompia vaikeuksia kuin roskapussit tai jacuzzit tietysti tee kenestäkään parempaa ihmistä.

Mutta eikö ne saakeli häpeä ruikuttaa jatkuvasti turhasta? Sama porukkaa narisee kun "ei täällä oo missään kaupoissa sitä Danonen sitä ja sitä jugurttia mihin olen tottunut".
Tottumuksiakin pitää vaihtaa jos vaihtaa maata,..tana.

Pikkujutut kirjoitti...

Ei, ei häpeää tunneta ja pienet asiat ovat isoja asioita... Elämä oman navan ympärillä on kivaa.

Meidän perällä keskustelut kulkee tyyliin:kuka, mitä baarissa,kenen kanssa,milloin.On pakko päästä joka viikonloppu baariin ja jos ei pääse, se on maailmanloppu. Kyseessä on siis kansainväliset naiset.

Valitettavasti luon tai pidän yllä kuvaa tylsistä ja puhumattomista suomalaisista.

Matroskin kirjoitti...

Minua ärsyttävät naiset, jotka valittavat ulkonäöstään tauotta. Kun pylly on rupsahtanut ja taas uusi ryppy suupielessä. Mikseivät ole onnellisia, kun on terve kroppa ja pää. Oman kehon inhoaminen on mielestäni elämänsä pilaamista. Ihan turhaa. Mitenhän saisi omat lapsukaiset kasvatettua siten, etteivät narise turhista? Vaikkapa säästä. Eihän sitä voi ihminen muuttaa.

violet kirjoitti...

Pikkujutut; krrooh pyyh noita baarijuttuja kans. Jaksoi niistä kai joskus jauhaa mutta nykyään tajuaa lähinnä olla hiljaa.
Matroskin; ulkonäöstä valittaminen on myös joskus sitä että toivotaan toisten sanovan "eeei, ethän sä oo OLLENKAAN rupsahtanut, älä ny..."

Kun aiheeseen päästiin niin mua risoo myös kaikenlaiset Neuvonantajat. Yleensä ne ovat naisia ja heidän neuvonnankohteensa voivat olla mitä vaan. Yleensä ne liittyvät kotiin "minäpä tiedän miten keittiön pinnat saa helposti puhtaaksi, kyllä sunkin pitää kokeilla sitä ja tätä" (mistä alkaen muuten tiskipöydästä on tullut joku helvetin PINTA jonka pitää kiiltää?) tai sitten he tietävät - liityi asia mihin vaan - mikä on parasta sinulle ja perheellesi. Antavat neuvojaan yleensä pyytämättä, suorastaan tyrkyttävät eivätkä aina tajua mitä tarkoittaa EI, en halua tuota ohjetta, EI, en aio tehdä noin.

Anonyymi kirjoitti...

Suurin osa turhan valittajista kuitenkin varmasti tajuaa, ettâ se nyt on vaan sellaista turhan narinaa, eivâtkâ ihan oikeasti ota itseâän ja pikkuongelmiaan niin vakavasti? Tavallaan ajanvietettâ... Minâ ainakin tunnustan, ettâ joskus narisen ihan turhasta ihan vaan ajanvietteenâ ja "small talkina", mutta olen kuitenkin ehdottomasti sitâ mieltâ, ettei minulla oikeita ongelmia ole, vaan olen erittâin etuoikeutettu. Ja siis osaan omat pikkuongelmani laittaa târkeysjârjestyksessâ toisten isojen, oikeiden ongelmien taakse, kauas taakse. Mutta itse ainakin ajattelen, ettâ onko sitten muka vaan niillâ, joilla on elämä oikeasti todella kauheaa ja vaikeaa, oikeus elâmästâän puhua? Kun eihân sitâkâân saa âäneen sanoa, ettâ olen hei tosi onnellinen ja elâmäni on ihanaa ja minulla kaikki hyvin. Sehân ârsyttâä ihmisiä vielä enemmân kuin pikkujutuista napiseminen tai sââstâ valittaminen. Enkâ oikein suko siihenkâän, ettâ elâmästâ pitâisi ihan tekemâllâ tehdâ vaikea ja ongelmien tâyttâmâ vain jotta elâmâstâän saisi puhua muiden kuullen.

T: Jertta, turhankin narisija usein, kuitenkin oikeasti elâmâänsâ tyytyvâinen

violet kirjoitti...

Kyllä mää ton ajanvietenarinan tunnen myös. Harrastan itsekin. En silti sille mitään voi että tiettyyn tapaan esitettynä, tietynlaisten ihmisten suusta, yleensä pirun kovalla äänellä esitettynä se ärsyttää.
En ajattele niin että vain tosivaikeuksissa olevat saisivat puhua elämästään. Ajattelen niin että joo, oliskin kiva kuulla noiden ihmisten ELÄMÄSTÄ eikä jostakin roskapussiongelmista. Jos saman ihmisen kuulee päivästä toiseen puhuvan narisevalla äänellä vain tuollaista niin väkisinkin käy mielessä onko edes mitään muuta elämää ko. ihmisen kohdalla olemassa.
Olen kanssa huomannut että jotkut ärsyyntyvät tai jotenkin vaivaantuvat jos kertoo olevansa onnellinen tai että kaikki on tosi hyvin. Siitä huolimatta tilaisuuden tullen, jos joku kysyy, kerron että näin on. En sitä peittelemäänkään pysty enkä varsinkaan halua.

Vilijonkka kirjoitti...

Sitten löytyy myös sellainen rouvatyyppi, jolla asiat ovat aina päinvastoin. Siis:
Minä: "Ihanan lämmin sää."
Hän: "Oikeastaan tykkään viileämmästä."
Minä: "Onneksi lasten retki päättyy jo kuudelta."
Hän: "Kyllä se on hankala aika, kesken ruoanlaiton." jne.jne.
Vaikeata on tällaistenkin kanssa pidempää rakentava keskustelua saada aikaiseksi. Seuraavan kerran tavatesamme taidankin valittaa roskaongelmista, mahtaisiko hän silloin pitää tuoksahduksesta...

violet kirjoitti...

Vilijonkka; alkoi naurattaa toi esimerkki kun tuli heti mieleen yksi tapaus, juuri tuollainen.
Mietin pidempäänkin että miksi mua oikeastaan niin ärsyttää ns. turhasta valittajat ja tulin siihen tulokseen että useasti varmaan siksi, jos nuo narina on ainut ääni mitä ihmisestä lähtee. Eli jos tuntisi kunnolla tai kuulisi joskus "tavallisia" asioita myös niin voisi suhteuttaa noi roskapussinarinat ja jacuzzitongelmat...
En missään nimessä ole sitä ihmistyyppiä joka sanoo "ei saisi valittaa, mutta..." eli minusta valittaa saa mutta miten, missä, kuinka usein, ehkä se ero on siinä. Sellainen kovaan ääneen kaakatus jostakin "kaupoissa ei koskaan ole minun lempijugurttiani ja sitä paitsi aina sataa" on musta aika moukkamaista.

onneksi on oma blogi jossa saa valittaa kun ei mullakaan ole mitään oikeita ongelmia;-)

Matroskin kirjoitti...

Mutta jos se jogurtti järkytti sen ihmisen perusturvalisuutta... Minä menen aina ihan tolaltani kun tuttu ruokakauppa vaihtaa hyllyjen järjestystä. Ei voikaan posottaa automaattivaihteella kaupan läpi. Näin kotirouvana pienet asiat paisuvat väliin suuriksi. Kuten silloin kun mies laittoi kovia leluja pehmeiden lelujen koriin. Sain hepulin. Roskapussinaisen pitäisi ehkä käydä enemmän omissa menoissa. Tai mennä mukaan järjestötoimintaan.

violet kirjoitti...

Menen minäkin tolaltani kun ruokakaupan järjestys vaihdetaan,mutta siinähän onkin kyseessä maailmanlopusta seuraava asia!
Ehkä alankin itse puhua juuri SIITÄ huomenna koulun pihalla..hmm...pääsen ehkä vaikka piireihin sitä kautta.

Anonyymi kirjoitti...

Asiasta kolmanteen: näin sun jossain kommentoivan, että löysit kadulta vihreän sulan. Tiirailepa Brysselin kattoja ja puistoissa oksistoja. Siellä asustelee papukaijoja tai mitä lie kirkaan vihreitä/keltaisia lintuja ovatkaan. Joskus vuonna yksi ja kaksi jostain tarhasta pääsi karkuun eksoottisia lintuja ja sitkeimmät sissit selvisivät talven yli, lisääntyivät jne. ja nyt siellä siis on iso populaatio moisia etelän eläviä.

violet kirjoitti...

Samanlaisia oli Hollannissa. Niiden alkuperästä oli useampia stooreja mutta yksi selitys oli juuri tuo.