torstai 25. lokakuuta 2007

Lopen uupunut piristää itseään minkä ehtii

Tänään olen hyvin väsynyt. Tämä väsymys on aivan itseaiheutettua ja syyn tiedän. Katselin eilen yhden keskusteluohjelman hamaan loppuun asti (00.30) koska en malttanut olla katsomatta. Vieraat kävivät toisiaan ryysyihin kiinni pariin kertaa ja muutenkin keskustelu oli vilkas ja mielenkiintoinen. Nyt sitten makselen hintaa. En voi näköjään enää valvoa edes tuon vertaa. Tämä väsymys on sitä mallia että silmät kirvelevät, päätä hakkaa ja olo on kaiken kaikkiaan sellainen, että voisi kuvitella juoneensa aamutunneille asti ja tanssineensa vieläpä jalat rakoille. Ja kaikki tämä vain televisio-ohjelman takia!

Kaupassa oli käytävä koska piti hakea kakkuaineet. Huomenna pienempi poika vie kakun kouluun, sillä luokassa juhlitaan kaikkia lokakuussa syntyneitä. Ostin itselleni verigreipin siinä uskossa ja toivossa, että se antaisi minulle energiaa loppupäiväksi.


Samaan tarkoituksen ostin tämän kukankin. Saa nähdä kauanko se säilyy hengissä. Ajattelin kuitenkin että jos 2,29 eurolla saa näin paljon väriä kotiinsa niin otan riskin. Arvatenkin se kuitenkin kestää kauemmin kuin leikkokukat.

Äitini lähetti minulle oivallisen kirjan. Se on näköispainate vuonna 1893 julkaistusta Kansan keittokirja -kirjasta. Sen on kirjoittanut Anna Friberg, "Helsingin koulukyökin johtaja". Kirjassa on lähinnä ruokareseptejä mutta myös ohjeita siivoamiseen ja kodinhoitoon ylipäätään. Kuvassa näkyvän ensimmäisen kappaleen viimeinen lause on aivan suosikkini! (klikkaa isommaksi). Ellemme voi valita siivouspäiväksi selkeää päivää jolloin tuulikin hiljaa henkäilee, yrittäkäämme ottaa asiasta riemu irti jotenkin muuten!



Kirjan alla on lempiastiapyyhkeeni. Se on ajalta jolloin mieheni oli sisäoppilaitoksessa muutaman vuoden ja hoiteli siellä omaa astianpesuaan. Pyyhe on reikäinen ja haalistunut, mutta vimmattu miten hienosti se kuivaa!

8 kommenttia:

Pikkujutut kirjoitti...

Toivottavasti sait otettua pienet päiväunet tai jos et, niin toivottavasti greippi antoi energiaa.

Kävelin meidän kukkakaupan ohi ja vastaavan kokoinen ja näköisen kukka maksaa meillä yli 20 taalaa.Jätin vielä sinne.

Taidan kopioida tuon tekstin paperille ja laittaa siivouskopin oveen.Josko siivouksesta tulisi päivän riemukas tapahtuma.

Liivia kirjoitti...

Olen huomannut, että joka vuosi valvomisen seuraukset näkyvät edellistä vuotta enemmän. Mutta on ihana valvoa, jos aamulla voi nukkua tai vain herätä rauhassa. Olen oikein loistovalvoja, kuten meillä myös mies ja lapsi.

Krysanteemit kestävät kauan, leikkomallikin. Mulla on vieläkin ihan hyvinä maljakossa osa valkoista hapsukimppuani jonka ostin-taivas!-kuukausi sitten.Osa lakastui, mutta hyvät lyhensin ja laiton pienempään maljakkoon.
Mainio tuo kirja!

violet kirjoitti...

Pikkujutut; sain otettua tunnin unet - tai oikeastaan nukuin ehkä vaan vartin mutta se auttoi. Miten teillä kukat niin paljon maksaa???

Liivia; jo, valvominen alkaa olla taiteenlaji. TYkkään silti myös kekkuloida silloin tällöin myöhään, mutta nykyään siis mieluummin silloin, kun ei tarvi nousta seitsemältä.

Hauska kuulla että krysanteemit voivat kestää pitkään. Meidän kasvienhoitajahan on kyllä mun mieheni, että sen puolesta mun ei tarvitse tuosta niin välittää, senkun katselen vaan.

Pikkujutut kirjoitti...

Voi,kysy mikä ei maksa.Special price for you my dear friend - ja näen dollarin rivistön myyjän silmissä.Kuulemma tuontitavaraa nuo kukat.Mutta en vielä edes aloittanut tinkimistä,joten toiveissa on halvempi hinta.

isoinpapu kirjoitti...

Mainio kirja! Voihan sen tulkita niinkin, että ei voi siivota ellei tuuli hiljalleen henkäile. Tai minä ainakin voisin tulkita näin..

Greippi näyttää piristävältä, toivottavsti myös oli.

Tuli aikaisemmasta postauksestasi mieleen, että minulla paleleminen ja väsymys kulkevat käsi kädessä. Ja usein väsymyksen toverina kulkee hillitön napostelunälkä.

Ja kiva omakuva tuolla alenpana myös.

Vesillä kirjoitti...

Greippi näyttää herkulta. Piristäisköhän muakin. Voimia, t. toinen väsynyt äiti (vaikka menin jo kymmeneltä nukkumaan -- kuopus tekee hampaita!)

Vesillä kirjoitti...

Ah, rakastan noita vanhoja kodinhoito-oppaita ja keittokirjoja. Ihanaa, kun ihmiset esittelevät niitä blogeissaan.

violet kirjoitti...

Vesillä; tuo kirja ei ole siis oikeasti vanha eli se on vain näköispainos vanhasta, mutta minusta on tosi hyvä idea painattaa uudestaan noita! Kirja on kantta myöten aivan kuin alkuperäinen vuonna 1893 ilmestynyt.