Tässä pikku näyttely!
Automme sivuikkuna tässä yhtenä aamuna. Ainut positiivinen puoli oli se, että rikkounut lasi heijastaa aurinkoa kauniisti.
Brysselin keskustassa pidetään kulisseja pystyssä. Muistakin suurkaupungeista tuttu tapa jättää vain julkisivu pystyyn ja purkaa takaosa (ja rakentaa tietysti uusi sisus talolle!)
8 kommenttia:
Hieno näyttely. Nyt minäkin haluan kamerakännykän! Olen aina pitänyt niitä nykyajan turhana kotkotuksena. Miksi kuvata kännykällä, kun voi raahata mukana vanhanajan järkkäriä, kameralaukkua ja kasaa lisärullia.
Sanotaan suoraan että ensinnäkin kännykkä on minulle hiukan sellainen vehje etten oikein ole sinut sen kanssa. Ei ole paljon tarvettakaan sille. En muista pitää sitä mukana, enkä ole viitsinyt opetella kunnolla sen käyttöä. Mies on kuitenkin alan firmassa töissä ja tuuppasi minullekin puhelimen, jossa nyt sattuu olemaan kamerakin. Minusta puhelinten kamerat eivät missään nimessä voi korvata kameraa - itsestäni siis puhun. Haluan ottaa kuvia kunnon kamerallakin.
Filmikamerasta luovuin juuri siitä syystä, että huomasin että se oli liki aina kotona kun sen olisi pitänyt olla mukana. Koon ja painon takia en sitä kanniskellut.
Puhelimella näpsimisessä on hiukan sellainen polaroid-meininki, paitsi tietysti sillä erotuksella, että polaroidilla kuvaaminen maksaa niin pirusti. Jotenkin se kuvien ottaminen tuntuu kuitenkin hiukan samalta. Hetken väläyksiä, suunnittelemattomia juttuja, kuvan tarkkuudesta viis.
Eikun polaroidissa on parasta se, kun kuva tulee ulos ja sitä leyhytellään!
Haa! Ettepä tiedäkkään, että puhelimien kamerat ovatkin mummeja varten. Lastenlastenkuvat vain kameraan ja avot! Siitäpä nopeasti pienten kuvat voi esitellä mummokokouksissa. Eläköön teknikka! Harjoitelkaa, että osaatte sitten myöhemmin.
Vai trolleja tuppaa, mummottelevat vielä... ;-)
Meillä oli polaroid yksillä synttäreillä ja viuhutettiin kuvia koko ilta, tosi hauskaa kun ihmiset norkoilivat miltä se sitten näyttää.
Kännykamera on mainio vaklausväline, saat kuvattua kuin jamesbond kenenkään kiinnittämättä huomiota. Viis kuvan laadusta, se oivallus ja ajoitus on tärkeintä !
Anonyymi; no määhän voisin ikäni puolesta olla nyt jo mummu joten pitää alkaa harjoitella. Voi tosin olla että silloin kun poikien lapset syntyy onkin jo aivan erilaiset vehkeet joilla löyhytellään kuvia...
MAurelita: vaklausominaisuudet tiedostettu ja otettu käyttöön (ja kaikki kummiskin huomaa.)
Kiva näyttely!
Hauskoja kuvia!
Omistan kamerakännykän vastentahtoani. Vanha känny hajos ja olisin halunnut samanlaisen alkeellisen jättiläisen. Eipähän myyty, nyt on pieni, sievä ja niin pirun hankala. En osaa käyttää koko kameraa enkä haluakaan, mutta aina välillä saan sillä räpsästyä tahattoman kuvan jaloistani. Ehkä pitäisikin suhtautua vehkeeseen myönteisemmin, kun kuviasi katselee.
Lähetä kommentti