torstai 18. lokakuuta 2007

Tömps, tömps, tömps...

Minähän en siis aja autoa. Se lienee jo tullut selväksi aikaisemmista kirjoituksista. Monesti minulta kysytään että miten jaksan raahata sitten ruuat kaupasta. Enhän minä jaksakaan - tai hullu olisin, jos raahaisin. Minulla on nimittäin tämä:



Tämä on nyt neljäs ostoskärrymme. Ensimmäisen (kympin ritsa) ostin kun vielä asuimme Pariisin kupeessa Puteax:ssa. Matka lähimpään ruokakauppaan oli jyrkkää alamäkeä, sillä talomme oli korkealla, kuin kukkulan päällä. Alas mentiin siis sutjakasti, mutta kotiin tullessa (ostosten kanssa) meno hyytyi mäkeen. Siksi ostin ensimmäisen kärryn. Sen pyörät hajosivat kuitenkin aika pian (ne hajoavat aina ensin!) koska vedin liian suuria lasteja, eikä kärry alunperinkään ollut kovin laadukas. Lisäksi talossamme ei ollut hissiä vaan kierreportaat, jotka osaltaan varmasti jouduttivat kärryn kuolemaa.

Toisen kärryn (edelleen kympin ritsa) ostin Haagissa. Se oli musta kuten edeltäjänsäkin ja se kesti aavistuksen verran kauemmin. Tie oli suora ja hissi käytössä. Silti painavat lastit rikkoivat taas pyörän.

Ostin kolmannen kärryn (vieläkin kympin ritsa..). Sitä vetelin yllättävän kauan perässäni. Sillä tuli kotiin maidot, perunat, mehut, viinit, painavaa ja kevyempää ruokaa. Sitten sekin hajosi mutta olimme juuri muuttamassa Belgiaan, joten uutta en ostanut.

Brysselissä huomasin nopeasti että ilman kärryä en halua olla. Ostin neljännen kiesin (nyt sijoitin IKEA:ssa jo liki kaksikymppiä vetopeliin!) ja se on nyt sitten käytössä. Tällä kertaa on niin, että vakiruokakauppamme on mennessä ylämäki ja tullessa saa lasketella jouheasti alamäkeä kärry perässä. Kotitalossamme jysäytän ensin kaksi isoa rappusta jotta pääsen ulko-ovesta sisään (tömps tömps), sitten kymmenkunta rappusta jotta pääsen ala-aulaan, sitten alkaa kapeat puuraput, ensin 14 välitasanteelle, sitten kymmenkunta meidän kerrokseen. Avaan oven kotiimme, jatkan rappusia. 11 askelmaa niin pääsen kylpyhuoneen ovelle*. Voisin jatkaa ylös asti (toiset 11 rappusta), mennä ruokahuoneen ja olohuoneen läpi keittiöön....mutta koska kärryjen pyörät ovat usein likaiset, oikaisen ja jatkan * merkitystä kohdasta...menen kylpyhuoneen läpi, pienestä "salaovesta" erittäin kapeita ja suht jyrkkiä portaita (11 taas) keittiöön - ja puran lastin.

Jos ei ole liikaa painoa, kannan kärryn kaikista rappusista selässäni. Siinä saa lihaskuntoharjoitteluakin aivan ilmaiseksi ja vahingossa!

Ja kyllä, kaikista rappusista ja tömps tömpseistä huolimatta tämä on se tapa hoitaa ruokaostokset, mistä minä pidän. Joka, tai joka toinen päivä.

11 kommenttia:

Matroskin kirjoitti...

Olinkin jo murehtinut, miten sitten selvitään kun pitää luopua lastenrattaista. Jossain kirjassa oli ohjeet, miten tuommoisen voi "tuunata" miluisaksi.

Liivia kirjoitti...

Tässä iässä sitä kaikilla on jo lähes kaikkea, mutta minullapa ei ole tuommoista. Tarve kyllä olisi. Mekin asumme mäen päällä, eikä meillä ole autoa, meille ei edes tule autoa. Siispä voin satsata oikein tyylikkääseen ostoskärryyn. Kiitos ideasta!

isoinpapu kirjoitti...

Teidän kotinne kuulostaa aivan mahtavalta kaikkine rappusineen ja salakäytävineen.

violet kirjoitti...

Matroskin; rattaissa meni kaikki hyvin, ihan totta. Usein vaan ratasaikaankin tein kauppareissut mieluummin yksin, enkä silloin viitsinyt raapottaa rattaita. Joskus tein senkin, mutta aloin tuntea oloni pöhköksi tyhjien kärryjen kanssa. "Tuunauksesta" puheenollen...kuuntelin Ikeassa kun ostin tuota kärryä miten kaksi naista pohti ettei tuo vaan ole liian isoäitimäinen heille. Ajattelin siihen että entäs sitten jos olisikin - sitä paitsi mummuilla on aina ruudullinen!

Liivia; voin todella lämpimästi suositella. Siis uskomattomia lasteja tulee hyvin kevyesti. Jos olet pitkä ja/tai harpot pitkiä askelia kuten minä, niin kokeile kuitenkin että vetoaisa on tarpeeksi pitkä, sillä muuten kärry hakkaa kantapäille..

Isoinpapu; Salakäytävät ovat kuitenkin vain "salakäytäviä", mutta kieltämättä talon ratkaisut ovat aika omaperäisiä. Että alakerran vessaa en suosittele vieraille jos ovat arkoja...keittiöstä voi joku tulla raput alas kurkkaamaan kun istut pöntöllä;-) Yläkertahan oli ennen remonttia vain ullakkotilaa. Meidän alapuolella asuva mies sai pitää siellä tavaroitaan ja kertoi pihajuhlissa hiukan katkeraan sävyyn ettei hänellä nyt ole vinttiä..No ei ole meilläkään, vintti on nyt meidän makuuhuone!

Miira kirjoitti...

Ruotsalaisille tuo on "dramaten" ja mun vanhemmat (vaikka umpisuomalaisia ovatkin) käyttävät noita mielellään, varsinkin ostosmatkoilla.

Dramaten on sanaleikki: ensinnäkin se on Kungliga Dramatiska Teaternin lempinimi, ja toiseksi yhdistelmä sanoista dra maten (vedä ruokaa (perässä))..

Vilijonkka kirjoitti...

Harmaalla vetokärryllä minäkin päiväni selvitän! Käytämme sitä myös paaaaljon muulloinkin kuin ostosreissuilla; mennessämme puistoon tai retkelle tai vaikka kyläilemään, sinne kun mahtuvat kaikki mahdollinen. Toisinaan myös Cilla laitetaan kyytiin, hän seisoo kassissa selkä menosuuntaan ja vilkuttelee ohitetuille kävelijöille.

Ilman kärryä entulisi toimeen.

Pikkujutut kirjoitti...

Olen jo pitkään harkinnut tuovani Suomesta tuollaisen kauppareissuille tänne. Mutta nytpä ei tarvitsekaan.Pikavilaisu paikallisen S-marketin (on oikeasti ja aidosti sen niminen) yläkertaan ja siellä niitä on.Nyt oli vain liian kiire mutta vielä tällä viikolla sellainen vetokärry on meidän,niillä mummoruuduilla.

violet kirjoitti...

Non niin, mummukärry maailmankartalle! Se ON kätevä ja pätevä kuten Vilijonkankin kommentista huomaatte, siitä on moneksi!

minh kirjoitti...

Äitini on käyttänyt mummokärryä jo vuosia, enkä tajua, miten saatoin pitää sitä nolona joskus nuorempana. Itse tietysti roudasin ostoksen fillarin stongalla, Laps turvaistuimessa, mikä oli erittäin vaarallista, varsinkin Bulevardilla ruuhka-aikaan. Nykyään kuormajuhtana toimii Laps ja tukeva iso reppunsa, kätsää! Mutta pikkuhiljaa minäkin alan kallistua mummokärryn puoleen..

-minh-

violet kirjoitti...

Mun pojat ei oo vielä kantokunnossa, liian hinteliä eivätkä oo kotona päivällä kun käyn kaupassa..mutta vartokoon vaan kunhan ovat raavaita teinejä niin ripustan kaikki kassit ja pussit niille!

Maurelita kirjoitti...

Tunnustan olevani täysin telemarket-riippuvainen ja täydentelen sujuvasti fillarilla (reppu + kori edessä + lastenistuin takana täyteen lastattuna). Joskus menen kauppaan kävellen poikien kanssa ja otamme kuopuksen (3v, toista vuotta koulussa...) rattaat joihin ei istu kukaan (korkeintaan esikoinen kinuaa) ja johon saa ostokset.

=)