Villapaita valmistui eilen illalla samaan aikaan kun kuulin ja näin Ranskan tv:stä surullisia uutisia Suomesta. Kuin sattumalta olin ehtinyt jo sytyttää kahdeksan Kivi-tuikkua ikkunalle palamaan, kuten niin monena iltana syksyisin muutenkin. Nyt kahdeksan lasikippoa tuntui saavan uudenlaisen merkityksen. Myöhemmin illalla sain tietää, että yhdeksättäkin kynttilää olisi tarvittu. Sinne meni yhdeksän elämää. Turhaan - taas jälleen kerran.
Kaikesta huolimatta...paita on pehmeä ja mukava ja sopivan kotikutoisen näköinen. Väri on sellainen hiirenharmaa. Ohjeena käytin Garnstudion ohjetta ja lankana Phildarin Kidmohairia. Lankaa meni n. 170 g. Paita on kevyt ja uskon sen olevan aika lämminkin. Sääennuste kertoo että huomenna täällä saattaa sataa lunta. Ehkäpä se saisi meidän pojat vapaaehtoisesti hiukan uloskin. Minä en ole niitä jotka ulkoilevat säällä kuin säällä tai tavan vuoksi ja voin aivan hyvin olla sisätiloissa poikineni hyvällä omatunnolla päiviäkin. Tylsäksi se vaan alkaa käydä - ja päätä särkee varmaan hapenpuute.
8 kommenttia:
Olen aivan hämmentynyt tuosta kamalasta tapauksesta. Aika sanaton.
Mutta tosiaan, kaikesta huolimatta; neuleesi ovat hienoja! Olen ollut täällä vatsatautipoliisina enkä ole päässyt seurailemaan blogejakaan oikein. Heti oli kaikkea hienoa värkätty ja löydetty! Juu, meillä myös useimmat huonekalut dyykattu jostain. Ne parhaat yleensä nimenomaan. Tykkään siitä että esineillä on tarina.
Toivottavasti vatsatautipoliisia ei ylennetä vatsatautiylipäälliköksi..tai jotakin...tarkoitan että toivottavasti säästyt itse taudilta.
Neule on hieno!
Yritän ajatella mukavia, vaikka takana on raskas, surullinen päivä. Koko päivä ollaan istuttu kriisipalavereissa ja kuunneltu oppilaita, jotka ovat peloissaan ja ymmällään.
Elämän on jatkuttava, vaikka maailma on paha ja arvaamaton. Jälleen korostuu jokaisen päivän tärkeys, niiden tylsien ja harmaidenkin.
Tämä päivä on itselleni ollut jotenkin epätodellinen. Olen seurannut netin välityksellä jonkun verran lehdistön kirjoittelua tuosta kouluammuskelujutusta ja aamulla heti Ranskan tv:n aamu-uutiset puhuivat asiasta myös. Sitten soitti hyvä ystävä Suomesta ja kertoi surullisen omaa lähisukuaan koskevan uutisen. Nuori mies (jonka olen tavannut pari kertaa myös) oli eilen kuollut. Sekin tuntuu aivan epätodelliselta.
Olen virkannut koko päivän. Vain tehnyt ruokaa välillä. Pojat ovat olleet yliluonnollisen rauhallisia. Emme ole käyneet missään. Olen oikeastaan tavattoman onnellinen siitä, että meillä on kauhean tylsää juuri nyt.
Kiitos, olen oletettavasti säästynyt kuin ihmeenkaupalla taudilta. Huh.
Ihanaa kun voi olla tylsyydestä onnellinen.
Voi olla, joskus. (Mutta voi siihen kuulemma kuollakin...)
Voi kun hieno neule!
Inkivääri; ei kun se just ei oo hieno vaan sellainen joka tuntuu valmiiksi omalta eikä "liian hienolta". Mutta mieluinen siis tuli. hihat ovat ehkä aavistuksen liian leveät mutta hittojako tuosta.
Lähetä kommentti