maanantai 5. marraskuuta 2007

Iloa vanhasta

Viikonloppu meni siis Calais’ssa. Kävimme poikien kanssa uimahallissa, maalasin isäntäväen talon ulkoseinän, kudoin liivin ja aloitin villapaitaa, söimme, joimme ja katselimme elokuvia, mies kävi poikien kanssa elokuvissa (minkä ajan kudoin teatterin aulassa ja haastattelin teatterinpitäjää tulevista elokuvista - teatterinpitäjä, joka on ohimennen sanottuna on niin sympaattisen oloinen, että mieluummin häntä katselee sen puolitoista tuntia kuin lastenelokuvaa!) - mutta kaikesta kivasta parasta oli eilisen käynti Emmauksen kirpputorilla. Katsokaa vaikka:



Olen harjannut tämän aamun näitä kirjoja pölystä ja elukoista. Jätin ne ulos tuulettumaan. Kaikki yhteensä 6 euroa. Vanhin kirja on 1800-luvun lopulta, uusin neljäkymmentäkymmentäluvun alusta. Koulukirjoja, sanakirjoja, lastenkirjoja ja romaaneja.



Hyvin kauniita joka ikinen.


Kiljahtelen aina riemusta kun löydän kirjoihin kirjoitettuja tekstejä. Upeaa, vanhaa käsialaa on ilo katsella.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vanhoissa kirjoissa on usein marmoroidulla paperilla koristellut kannet! Muistan että ihailin niitä jo pienenä äidin työpaikan kirjastossa.

Ja ensi viikonloppuna marmoroimme Aikuisten Askartelussa, ihq...

Liivia kirjoitti...

Kauniita on kirjat! Oletpa ollut aikaansaapa kutimiesi kanssa!

Vilijonkka kirjoitti...

Minusta vanhoissa kirjoissa ihanaa on myös niiden tuoksu. Sellainen elämää nähnyt, hyvä ummehtunut.

Joskus kirppareilla on myös ilmaispöytiä, joissa kauniita vanhoja teoksia, joiden päälle kukaan muu ei ymmärrä. Siten sain muutaman "korun" lisää viime kesänä.

Olen miettinytkin Emmausta, että pitäisi löytää sellainen täältäkin. Vinkkejä?

violet kirjoitti...

Maare: odotan innolla näkeväni askartelunne tuloksia!
Liivia: joo, olen keksinyt nyt autokutomisen. Kun en kerran aja, on parempi että katselen kudinta kuin liikennettä.
Vilijonkka: Ranskan Emmauksia voit etsiä netistä. Juuri nyt en muista sivun nimeä mutta google löytää. Ellei onnistu, kerro niin autan.