torstai 15. marraskuuta 2007

Ruuasta, rahasta (ja niiden puutteesta)

Eilen seurasin Ranskan tv:stä mielenkiintoista keskustelua ruuasta. Ohjelmassa käsiteltiin mm. ruuan ja sairauksien välistä yhteyttä, torjunta-aineiden käyttöä, ylipainoa, keinotekoisia aromeita jne. Käytiin myös tutustumassa ravintoloiden keittiöihin ja ravintolakouluun - ja vaikka mitä, kaikki ruokaan liittyvää.

Ohjelma herätti paljonkin ajatuksia. Keskustelemassa oli eri tavalla ravintoon suhtautuvia ihmisiä ja sen myötä juttua riitti. Olin vaihtelevasti melkein kaikkien puolella. Ymmärsin yhtä lailla niitä jotka sanoivat, että yrittävät syödä niin terveellisesti kuin suinkin (mitä sekin sitten lopulta on..) ja välttävät mm. torjunta-aineita ja yrittävät ostaa vain bioa jne. Mutta yhtä hyvin pääsin innokkaasti nyökyttelemään kommenteille kuten "kohta kaikki on kiellettyä ja terveydelle vaarallista! Haluan nauttia elämästäni, siihen kuuluu hyvä ruoka, enkä aio laskea kaloreita tai ravintoarvoja!"

Enkä edelleenkään väitä tietäväni kuka olisi "oikeassa". Kannattaisikohan tässäkin pysyä diplomaattisesti keskitiellä?

Yhdestä asiasta olen varma: haluan syödä (silloin kun se on minusta kiinni) sitä mitä kehoni pyytää. Aion antaa sen itselleni oli se mitä hyvänsä. Se siis voi jonakin päivänä olla suklaata, seuraavana vihreitä omenoita ja sitä seuraavana verinen pihvi. Uskon, että nauttimalla aidosti siitä mitä syön, voin paremmin. Uskon myös, että tasapaino mässäilyn ja pihistelyn suhteen tulee kuin itsestään tätä "reseptiä" noudattaen. Siksi minulla on päiviä, jolloin lounaani voi olla vuohenjuustoa ja leipää ja muutama kuppi teetä. Kuten tänään. (Ja voi pyhä pamaus miten hyvää tuo juusto onkaan! Sain vielä puoleen hintaan kun viimeinen päivä on huomenna..mutta eihän siitä silloin ole kuitenkaan muruakaan jäljellä!)



Tämä ei varmaankaan ole minkään ravintoympyrän tai muun ohjeen mukainen lounas, mutta minun vatsani tulee kylläiseksi ja mieleni hyväksi. Illallinen on tällaisena päivänä sitten yleensä luonnostaankin isompi ja sisältää aika tavalla erilaisia asioita.

Mutta kylläpä on kestänyt vuosikausia oppia kuulemaan mitä itse haluaa!

Takaisin siihen tv-ohjelmaan. Siinä erään perheen äiti kertoi että heillä ei ole paljonkaan varaa ruokaan. Budjetti oli n. 15 euroa päivälle. Perheeseen kuului vanhemmat ja kaksi tytärtä, n. 10-15 -vuotiaat. Äiti valitti ettei sillä rahalla "saa mitään". Ei sitä, ei tätä. Samalla kamera kiersi perheen keittiötä ja mitä siellä näkyi: muropaketteja, keksipaketteja, erilaisia maustettuja jugurtteja, teollisesti jalostettua sitä ja tätä. Välttämätöntä? Perusruokaa?

Tuntien ruuan hinnan Ranskassa suht hyvin teki mieli huutaa perheelle haloo. 15 eurolla ei todellakaan ehkä osteta päivittäin herkkuja ja puoli- tai täysvalmiita ruokia, mutta paljon muuta. Ja kyllä, minä ostan itsekin "roskaruokaa" silloin tällöin enkä minä tee kaikkea alusta loppuun. Tajuan silti, missä hyvin helposti voisi halutessaan säästää rahojaan ja ehkä terveyttäänkin.
Tekisivät sipulikeittoa, saakeli.
Se on oikeasti ravitsevaa, edullista ja hyvää.
Tämä puolitoista kiloa sipuleita
maksoi tänään 55 senttiä.


(Hyvänen aika miten kaunis valo keittiöömme tuli tänään yhden nurkilla. Kaikki pinnat muuttuvat kuin taikaiskusta kiinnostaviksi. )



Ruokaan, rahaan ja niiden puutteeseen liittyy vielä viimeinen juttu; kun tulin ruokakaupasta istui sen ulkopuolella nainen, jolla oli lappu "Minulla on nälkä, antakaa rahaa". Kun olin kohdalla, hän alkoi sättiä minua siitä miten suuren ostoskärryn kanssa vain kuljen ohi antamatta rahaa hänelle jolla sitä ei ole. Kysyin häneltä että onko siis nälkä, voinko antaa vaikka yhden ostamistani sämpylöistä tai banaaneista? Naisen nälkä meni ohi. Sen sijaan hän heitti minua jollakin ilmaisjakelulehdellä ja toivotti syvälle helvettiin. Pitäköön nälkänsä.

15 kommenttia:

Tiuku kirjoitti...

Eräässä toisessakin blogissa (hatara päisenä en vain muista missä) mietittiin juuri myös ruokaa ja ruokakaupassa käyntiä. Mistä tietää mitä ostaa?!
Filosofiasi syömisen suhteen kuulostaa fiksulta.
Pitäisi varmasti enemmän itsekkin noudattaa vastaavaa järkevää itsensä kuuntelemista.
Kiitos ajatusten herättelystä!

violet kirjoitti...

On tosin myönnettävä että tätä oman itsensä kuuntelua ei voi aina eikä kaikkialla soveltaa. Joskus on syötävä sitä mitä on vaikkei mieli tekisikään. Lapsetkaan eivät meillä ainakaan syö läheskään niitä samoja juttuja joista minä pidän. Yritän silti ainakin yksinollessani syödä kuten mieli tekee.

Annika kirjoitti...

Mainiota sanailua ruoasta! Kyllä tämä ajatuksia herättää. Ja antaa näkökulmaa myös sille mikä täällä maalla on meille tietynlaisena päämääränä: omavaraisuus.

violet kirjoitti...

Pidän suurena ihmeenä ellei meidän perhe vielä joskus asu jossakin, missä voimme itse viljellä sitä sun tätä syötäväksi. Mun mieheni on meidän perheen viherpeukalo ja hyvin kiinnostunut kaikenlaisesta kasvattamisesta - niin kukkien kuin vihannestenkin. Ruokakaupassa hän kallistuu yhä useammin bion puoleen, minä vielä melko usein tyydyn kauhistelemaan bion hintoja, joskus ostan kuitenkin.

Elina kirjoitti...

Kerjäävästä naisesta tulee mieleen eräs tapahtuma Lontoosta, jossa asuin 90-luvun lopussa. Vietimme kesäisin usein kavereideni kanssa etkoja puistoissa nautiskellen viiniä ja pientä naposteltavaa. Kerran lähtiessämme jatkamaan iltaa baarin puolelle, meiltä jäi jäljelle purkki Pringlesejä. Tarjosimme niitä sitten matkan varrelle osuineille asunnottomille, jotka aloittelivat omaa iltaansa kaivautumalla makuupusseihinsa kadun laidassa. Pringles-purkki aiheuttikin hurjan taistelun kun kaikki halusivat oman osansa siitä... Sipsit tulivat siis todelliseen tarpeeseen!

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa järkevältä noudattaa ruumiinsa vaatimuksia, kun vaatimuksetkin ovat kohtuullisia. Kun tarkkaan rupean miettimään, en minäkään tuo kaupasta mitään sellaista, mitä en voisi suuhuni pistää, paitsi nyt lapselle muroja joskus.

Varsinkin kesällä saatan elää pitkiä aikoja salaatin, uusien perunoiden ja sillien voimalla. Talvella tulee syötyä enemmän hiilihydraatteja. Leipä maistuu hyvälle, toisinaan suklaakin ;)

Luomuruoka muuten maistuu paljon paremmalta kuin apulannassa kasvaneet vihannekset.

Outo kerjäläinen... ehkä hän halusi valikoida itse kaupasta, mitä söisi, tai sitten hänellä ei ollut oikeasti nälkä.

isoinpapu kirjoitti...

Juu, tässä aihe joka saa tunteeni helposti kuohahtamaan (kuin maitoon keitetty puuro). Meidän kahdeksan hengen päiväbudjetti on hiukan yli 20 euroa. Siis jos sillä saa Suomessa ihan terveellistä ja joskus jopa luomuruokaa, niin on se ihme jos ei siellä halvemman ruoan maassa homma toimi. Peeveli.

Huoh. Puuh.


En kuohu enää.

Juu, tasapaino ruuan kanssa. Siis kyllä, olen samaa mieltä.

Tänään, pitkän vatsatautipaaston jälkeen nautin karmean paljon parasta ruisleipää( maskun leipoma) ja maustekurkkua. SE hoiti niin sielua kuin ruumista.

isoinpapu kirjoitti...

Juu, tässä aihe joka saa tunteeni helposti kuohahtamaan (kuin maitoon keitetty puuro). Meidän kahdeksan hengen päiväbudjetti on hiukan yli 20 euroa. Siis jos sillä saa Suomessa ihan terveellistä ja joskus jopa luomuruokaa, niin on se ihme jos ei siellä halvemman ruoan maassa homma toimi. Peeveli.

Huoh. Puuh.


En kuohu enää.

Juu, tasapaino ruuan kanssa. Siis kyllä, olen samaa mieltä.

Tänään, pitkän vatsatautipaaston jälkeen nautin karmean paljon parasta ruisleipää( maskun leipoma) ja maustekurkkua. SE hoiti niin sielua kuin ruumista.

Liivia kirjoitti...

Hieno aihe, vähän aikaa vastata (olen töissä). Kehoaan pitää kuunnella, olen jo pitkään ollut sitä mieltä. Omani on huutanut viime aikoina papuja ja linssejä, harmi on että mieheni keho vastustaa niitä.
Kaikenlaíset köyhyysjaksot ovat opettaneet vatsani vaatimaan jotain muuta kuin eineksiä. Sipuleista, tomaatista, porkkanasta, kaalista, perunasta, pavuista saa halpaa ja hyvää ja terveellistä ja riittoisaa perusruokaa.
Ja kun n. 5 vuotta sitten oivalsin olla syömättä vain pelkästä mieliteosta, niin pääsin paino-ongelmistakin. Vähän ja hyvää, on periaatteeni.
Pitää palata aiheeseen jos työ sallii, nyt tunti alkaa...

violet kirjoitti...

Celia: onhan se totta että luomuvihannekset ja liha maistuvat paremmilta. Sen voin selvästi todeta. Hinta vaan hirvittää välillä ja huonohko saatavuus. Sen sijaan en ole huomannut mitään eroa esim. luomuspagetissa tai tämäntyyppisissä tuotteissa. Niissä on sitten toivon mukaan biologisen viljelyn tuomia muita etuja.

Isoinpapu: Minulla kuohahti myös kun kuulin sitä valitusta ettei mitään muka saa 15:llä eurolla - ja heitä oli vain neljä. Meillä menee kuitenkin rutosti rahaa ruokaan, joten olisi hiukan jeesustelua sanoa että tiedän aiheesta kaiken. Etenkin mies haluaa ostaa kallista ja paljon, vaikka muuten on hyvin säästäväinen. Minä osaltani yritän säästellä ruokakuluissa koska en varmaan vieläkään ole päässyt eroon opiskeluajan rahapulafiiliksestä. Mieheni ei sellaista ole koskaan kokenut joten ei osaa oikein eläytyä.
Uskon että voisimme helposti säästää ruokakuluissa ainakin kolmanneksen, ellei enemmänkin. Toisaalta...nautimme ruuasta ja sen tekemisestä emmekä esim. käy ulkona juuri koskaan syömässä mistään ja muitakin kuluja on mitä meillä ei harrasteta ollenkaan.

Liivia: Minä olen huomannut että iän myötä keho huutaa niin kauan että sitä tajuaa kuunnella. Ennen en vaan tajunnut että ai jaa, tällainen olo johtuu ehkä siitä mitä olen syönyt/en ole syönyt.
Paino-ongelmista en ole koskaan kärsinyt ja olen melkein varma että siihen vaikuttaa, kuten sanoitkin se ettei syö vain mieliteosta. En myöskään syö "koska pitäisi" tai "koska on ruoka-aika" ellei ole nälkä.

Matroskin kirjoitti...

Minä annan aina kerjäläisille pullaa tai leipää tai jotain, koska ne rahat voi joku kerjäläisten pomo ottaa itselleen. Yksi päivä ostin kerjäläiselle kahvin ja minua harmitti, kun se ei mitenkään kiittänyt. Sitten mietin olenko kamalan itsekäs, kun kaipasin kiitosta.

Minua ärsyttää, kun nykyään kaikki on olevinaan terveydelle haitallista. Kuulemma suomalaiset lääkärit suosittelevat, että lapsille pitäisi pitää mehupäivä, kuten on karkkipäivä, eli mehua vain kerran viikossa. Uuvuin täysin tuosta asiasta. Vai että on mehukin myrkkyä nykyään. Ostan kauppareissulla lapsille pillimehut, jotta saavat nesteytystä puistoriehumisen jälkeen, ja sekin on nyt sitten erittäin haitallista heidän terveydelleen. Ikävöin läskisoosiaikoja.

violet kirjoitti...

Minua suututti tässä omassa tapauksessani se, että jos ihminen joutuu kadulla kertomaan nälästään oikein lapun kera niin luulisi tarjotun ruuan silloin kelpaavan. Päättelin että todellinen tarve olisikin ollut rahalle. En ole rahaa antanut varmaan kuin yhden ainoan kerran Tampereella yhdelle pultsarille. Annoin, koska ukko sanoi rehellisesti "nyt kuule puuttuu markka kossusta, ei sulla olis?". Mullahan oli ja annoin ihan mielelläni. Ukko oli jotenkin sympaattinen eikä kusettanut millään "bussiraha" jutulla.
Tuli Matroskin tuosta mieleen miten kerran niin ikään Treella yksi rullatuolipotilas sanoi minulle kadulla hyvin kipakasti: "mees hakee likka mulle tuolta pankista pankkisiirtolomakkeita kun ei sinne tuolilla mahdu!". Jotenkin typerryin niin tympeästä avunpyynnöstä ja menin hakemaan ne laput. Nainen tuolissaan vain repäisi ne kädestäni eikä tod. kiittänyt.

Ai mehupäivä??? Turha oikeastaan miettiä mistä käsite "perjantaipullo" ja kaikki siihen liittyvä on saanut alkunsa...
Siinähän kiellätte mehut ja voin ja kerman ja karkit ja kaiken. Luotan edelleenkin omaan arvostelukykyyni asiassa.

Vilijonkka kirjoitti...

No olipa röyhkeä pummi! Olen vissiin vähän kova sielultani, mutta kaikenlaiset kerjääjät ärsytävät.

Minä kannatan kultaista keskitietä. Meiltä löytyy sekä valmisruokia pakkasesta, että raaka-aineita jääkaapista. Meillä ainakin tuo 15 euroa riittää loistavasti monena päivänä viikossa. Viikonloppuisin toki kuluu enemmän miehenkin syödessä kotona lounaan ja muutenkin sitä haluaa syödä vähän paremmin, jopa oikeata lihaa eikä vain jauhista. Mutta sipuli-, porkkana- ja kesäkurpitsakeitot porisevat usein. Niiden keskimääräiseksi hinnaksi per kattila tullee kolme euroa. Oheen patonki (85s) ja lasi valkoviiniä (2.20e/plo). Höpö täti telkkarissa.

Jonna kirjoitti...

Minä kanssa harrastan aina välillä tuota itsensä kuuntelemista syömis-asioissa. Välillä on kausia, kun syön pelkää perunaa ja kermaviiliä sipulilla. Sitten on pasta-jaksoja. Ja leipä.
Esikoista odottaessa söin hernekeittoa ja sitruunoita. Pienten lasten kanssa olen kyllä yrittänyt pitää kiinni jonkinlaisista ruoka-ajoista. Jos olisin yksin söisin miten sattuu, ihan varmasti.

Minä yritän selvitä ruoka-ostoksista edullisesti, mutta kuitenkin tehdä ravitsevaa ruokaa. Me ei syödä lihaa ollenkaan, kalaa toisinaan. Luomua ostan jonkin verran, kaikki viljat ostan luomuna, koska hintaero ei ole kamalan suuri. Myös maito on meillä aina luomua. Vihannekset toisinaan. Olisi ihana pystyä itse kasvattamaan porkkanat, perunat ja sipulit, mitä meillä menee paljon.

Keitot on hyviä ruokia. Uskon kyllä, että 15 eurolla taikoo vaikka millaista ruokaa jos huvittaa.

Kottis kirjoitti...

Kiitos käsilaukun esittelystä! Voit käydä vilkaisemassa minun pussukkani sisällön kottaraisen-pesa.blogspot.comissa.Tervetuloa!

Tuohon ruokakeskusteluun ei ole paljon lisättävää; viisaita puhutte! Ruokaan on kyllä mahdollisuus kuluttaa monella eri tavalla paljon rahaa. Minä saan kuitenkin isoimmat kicksini, omatekoisesta köyhäilygourmetista.