maanantai 12. marraskuuta 2007

Se päivä oli iloinen (vaan nyt se on jo eilinen)

Eilinen oli hyvä päivä. Kaikki saivat tehdä rauhassa asioita joista tykkäävät, toisaalta myös teimme yhdessä asioita. Pojat olivat isänsä kanssa uudessa puistossa ja leipää ostamassa, minä tein sillä aikaa yhtä lempiruokaani. Boeuf bourguignon ei juuri voi mennä pieleen, jos käyttää oikeita aineita ja aikaa.


Kokkiin kaadettavan punaviinin määrästä voidaan keskustella, mutta ruokaan sitä on joka tapauksessa kaadettava reippaalla kädellä. Tämä ruoka on keitettyjen perunoiden kanssa sellaista, jota syön silmät kiinni.

Lisään tähän reseptin kun sitä kommenttilootassa toivottiin:

BOEUF BOURGUIGNON
aineet:
n. 600 g naudanlihaa, pataruokaan sopivaa, ei tarvitse olla "liian hyvää"
n. 200 g savukylkeä/pekonia
pari sipulia
puolisen litraa punaviiniä (mieluusti Bourgougnen alueelta, edullinen kelpaa hyvin)
tuoreita herkkusieniä parisataa grammaa (tai purkista)
hillosipuleita sanotaan nyt parikymmentä
tomaattipyreetä ruokalusikallinen suunnilleen
pari porkkanaa
voita
lihaliemikuutio (tai puolikaskin riittää)
vehnäjauhoja suurustukseen (ruokalusikallinen, pari)
suolaa, pippuria, timjamia, pari laakerinlehteä, valkosipulia

(Suokaa anteeksi kun antamani määrät ovat summittaisia. Olen oppinut tekemään tämän ruuan vuosien varrella muiden ohjeilla ja kokeillen. Ohjeita on monia, joissakin on aineita joita ei tässä ole, samoin "painotus" eri aineosien välillä voi vaihdella paljonkin tekijästä riippuen.)

Rautapataan voita ja siihen paloiksi leikattu savukylki tai pekoni. Sekaan sipuli tai kaksi pieneksi leikattuna. Idea ei varsinaisesti ole ruskistaa mutta lämpöä saa olla reippaasti. Samaan aikaan paistinpannulla voissa kuullota paloiksi leikattuja sieniä ja porkkanoita ja hillosipulit. Itse teen jokaisen aineksen erikseen ja siirrän odottamaan.

Sitten pataan pekonin ja sipulin sekaan kuutioiksi leikattu naudanliha. Ideana ruskistaa palojen pinta, varsinainen kypsytys tulee uunissa. Sitten voipi viskata taas pataan jonkun verran voita ja pari ruokalusikallista vehnäjauhoja. Ruskistetaan hiukan, sitten päälle punaviini. Sekoitellaan ja annetaan muhia hiukan, pannaan sekaan pari lasia vettä ja n. puolikas lihaliemikuutio, sitten tomaattipyreetä, valkosipulia...suolaa, mustapippuria, hyppysellinen timjamia, laakerinlehtiä...

Laita sitten sekaan paistinpannulla käsittelemäsi sienet, porkkanat ja hillosipulit. Vielä mausteet (suolaa, mustapippuria, hyppysellinen timjamia, laakerinlehtiä...) ja sitten uuniin n. 180 astetta ja noin tunti...tai vähemmän lämpöä ja enemmän aikaa. Tuoksu on puoli ruokaa!

Toiset tykkäävät esim. hillosipuleista kovasti ja tykkäävät panna niitä suhteessa paljon. Toiset eivät, ja huitaisevat mieluummin suhteessa enemmän sieniä. Tämä ruoka ei yleensä voi mennä pieleen muttei liioin koskaan maistu täsmälleen samalta. Kaikki on kiinni ainesten suhteista ja itselleen sopivat määrät oppii kokeilemalla ja tekemällä monta kertaa. Kastikkeen koostumukseen (paksua/ohutta, paljonko vettä suhteessa viiniin jne.) pätee aivan sama. Kokeile. Lihaa voi panna hiukan vähemmän tai sitten enemmän ja toisaalta vähemmän pekonia jne.

Mielestäni tärkeintä tämän ruuan tekemisessä on se, että käytetään rautapataa, voita ja aikaa.
Kaikki maut kannattaa ottaa talteen eli paistinpannu huuhdellaan voista ja paistonesteistä puhtaaksi vedellä tai viinillä ruuan sekaan. Ja tämä ruoka on sitten sellaista joka maistuu seuraavana päivänä lämmitettynä jos mahdollista vielä paremmalta.



Tänä aamuna sitten pojat lähtivät taas loman jälkeen kouluun. Luulin että nauttisin ensi sekunnista alkaen yksinolosta. Sen sijaan olo onkin ontto. Pienempi valitteli koko loman miten koulussa ei ole ketään kaveria, lisäksi hänellä on aika paljon vaikeuksia itse koulutehtävissä ja opittavissa asioissa. Hän sanoo että pelkää ruokalan tätiäkin joka huutaa. Isompi puolestaan nyyhkytteli eilen illalla sitä miten koulussa on kaikki tyhmää ja miten häntä jännittää ensi kevään leirikoulu jo nyt...

Eli kun ovi pantiin kiinni, aloin odottaa sitä hetkeä kun menen hakemaan lapset koulusta iltapäivällä. Toivon että heidän päivänsä muovautuu mukavaksi haikeasta aamusta huolimatta.

11 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Uskon että tulee levoton olo, kun pojista tuntuu tuolta. oikein pelkään lapseni koulunalkua ja sitä kun täällä Suomessa matkat kuljetaan yksin, ja lapsi on koulun jälkeen yksin kotona. Jarruttelen koko ajan aikaa, että tarhavuodet vielä kestäisivät, joita on enää puoltoista.

Et haluaisi jakaa tuota reseptiä? Kuullostaa siltä että sitä olisi pakko saada tehdä! Olen ihan puutunut kaikkiin niihin samoihin pöperöihin, joita meillä teen.

Vilijonkka kirjoitti...

Jaaha, vai on sitä kokkailtu teilläkin. Ilmeisesti onnistuneemmin.

Meidän keskimmäisellä on ollut tosi vaikeaa palata kouluun (vain yhden viikon) syysloman jälkeen. Joka aamu itkee silmät päästään vaatteista ja sitten kun kyselee mikä on oikea itkun syy, paljastuu ettei haluaisi mennä kouluun. Se tuntuu äidistä niin surulliselta. Onneksi on kuitenkin iltapäivisin kotiin tullessaan ihan iloinen.

violet kirjoitti...

Liivia; laitan reseptin kirjoituksen yhteyteen. Tosin teen kaiken sillain hiukan ylimalkaisesti joten määrät ovat sitten kaikki tosi epämääräisiä!

Vilijonkka: Kävin kurkkaamassa sun kokkailujasi..voi hitsi miten kävi! Aina välillä sitä sattuu.
MEillä kanssa pojat on ihan ok kun haen heidät. Onhan se varmaan lohdutonta lähteä pimeällä aamulla mihin hyvänsä. Unohdan sen aina välillä kun en itse lähde.

Liivia kirjoitti...

Kiitos, kuola valuu jo! Ylimalkaisuus sopii mulle hyvin, en kuitenkaan jaksa noudattaa tarkkaan mitään reseptiä. Siksi kai niin harvoin mikään onnistuukaan...Tätä aion kokeilla heti kun on seuraava viikonloppu, että mieskin kotona!

Pikkujutut kirjoitti...

Tuota reseptiä on minunkin kokeiltava kun pekoniakin löytyy.

Meillä on pieni mies murheellinen,kiukkuinen ja känkkäränkkä aamuisin.Luulin ensin ettei unta saa riittävästi mutta luulenpa nyt että syynä on toisen uuden vieraan kielen opettelu ja siinä turhautuminen. Iltapäivisin poika on reipas ja iloinen. Mutta siitäkin huolimatta raasta sydäntä.

inkivääri kirjoitti...

Ihana resepti, kiitos! Tuota tullaan täällä kokeilemaan (sanon kokeilemaan siksi, että kykyni kokkina ovat erittäin rajalliset...)
Miten poikien päivä oli sujunut?

Maare kirjoitti...

Voi pienet pojat! Mää haluan uskoa että tilanne tasaantuu viimeistään kevään aikana. Uuteen totutteluun menee aikaa...voimia ja haleja sinne!

Niin ja muuten: The Greatest Voimamies tuli perille! Se on hurmaava!! Kiitos!

violet kirjoitti...

Kaikille reseptiä kokeileville; tämähän on siis se ruoka jota Suomessa kutsutaan nimellä Burgundin pata. Varmaan olette sitä syöneetkin ja kuten sanottua, ohjeitakin on monia. Ei tarvitse olla kummoinenkaan kokki jotta tuo onnistuu. Toki siinä täytyy olla tekemässä siihen asti kun ruoka pannaan uuniin, mutta ei siinä mitään hankalia vaiheita ole. Jos on taipumusta paniikkiin niin suosittelen että pilkkoo kaikki tarvittavat ainesosat valmiiksi odottamaan. Selkeys auttaa kun tulee ajatus "mitä nyt pitikään, ai joo, en olekaan leikannut sitä vielä..".

Poikien koulupäivä eilen oli mennyt kivasti, pienempi jo puhui että yhtä poikaa haluaisi kutsua meille eli mahtaisiko kaveripuolikin ihan pikkuhiljaa alkaa sujua...? Mutta kotiin sitten kun päästiin klo 17 tai hiukan ennen, niin pienempi oli kauhean väsynyt ja nukahti sohvalle klo 18 syömättä mitään, läksyjä tekemättä. Vaihdoimme nukkuvalle pyjaman, panimme omaan sänkyynsä ja hän nukkui tähän aamuun klo 7 asti! Taisi olla tarpeeseen.

tiuku kirjoitti...

Loman jälkeen on arkeen palaaminen usein vaikeaa. Onneksi pian on taas lomaa ja hivenen verran pidempään!
Olen vähän mietiskellyt kehtaisiko ihmisiltä kysellä resptien vaihtoa, sillä kuten Liiviakin olen tosi kyllästynyt omiin pöperöihini.

Tiedän että mieheni ihastuu laittamaasi lihapata ruokaan!
Täytyy sitä miestä toisinaana hellitellä, kun jaksaa tälläistä kiukkupussia kuin minä.

Liivia kirjoitti...

Kirjoitin juuri ylös tuon reseptin, eli elin kokkauksen kerran teoriassa. Kuullosti vielä paremmalta.
Mutta koska en muista syöneeni tuota pataa aiemmin, niin tyhmänä nyt kysyn että minkä kanssa sitä syödään, tai te syötte? Perunan, riisin, vai pelkältään? Haluan tietää juuri ranskalaisen tavan, suomalaiset nyt varmaan ottaisivat sen perunan mukaan...

violet kirjoitti...

Me syömme vain ja ainoastaan keitettyjen perunoitten kanssa. Onkin niitä ainoita ruokia minkä kanssa niitä menee, huomasin juuri! Minulle ei ole koskaan missään tarjottu tuota minkään muun kanssa ja katselin huvikseni vielä keittokirjojani ja netin ranskalaisilta sivustoilta mitä ehdotetaan padan kanssa ja kyllä se o lähes tulkoon vain keitetyt perunat. Pari reseptiä näin missä ehdotettiin riisiä tai makaroonia, mutta en totta vie osaa kuvitella tätä niiden kanssa.
Yksi juttu; jos on tuoretta persiljaa niin sitä lopuksi annoksen päälle. Unohdin sen vaikka sitä usein pannaan. Ei mitenkään välttämätöntä.

Mutta tämä ei ole siis mikään "hieno" ruoka vaan sellainen vanha maalaisklassikko ja perunat passaa oikein juuri hyvin.