tiistai 29. tammikuuta 2008

Book Shop Boys

Tässä meidän kadulla on aivan ihana pieni paperikauppa. Kuljen sen ohi aina bussipysäkille mennessäni ja joka kerta jään katsomaan ikkunaa.

Ikkunasomistuksia vaihdetaan usein ja aina on näkysällä herkullista paperitavaraa....

Kauppa on pieni, mutta sinne on saatu mahtumaan vaikka mitä. Vihkoja, muistikirjoja, kyniä, leimasimia, kirjekuoria - mitä nyt toivoa saattaakaan. On tunnettuja merkkejä kuten Moleskine mutta myös "nimettömiä", edullisempia vaihtoehtoja ja sitten pieniä sarjoja eri tekijöiden (usein käsintehtyjä) paperitarvikkeita.
Mielenkiintoisin juttu kaupassa on liikkeen takaosassa oleva painokone. Luin yhdestä lehdestä, että kauppa perustettiin viime keväänä kun eräs graafista alaa opiskellut nuorimies innostui painamaan vanhoilla menetelmillä ja osti jostakin vanhan painokoneen. Painokoneella tehdään juuri haluamasi kokoisia sarjoja vaikkapa käyntikortteja, postikortteja, kutsukortteja....Paperin laadun ja värin saa valita suuresta valikoimasta.

Kaupassa näyttää aina olevan asiakkaita ja sitä on esitelty esim. ELLE -lehdessä ja monissa muissa pienemmissäkin. Siellä on yleensä kaksi nuorta miestä töissä. Molemmilla on vyötäisillään sellainen vanhanajan pitkä, tummanharmaa esiliina, molemmat ovat hymyileväisiä eivätkä hermostu edes kaikkeen koskevista pikkuasiakkaista.

Tällaisia kauppoja ja liikeideoita lisää, kiitos. Ihminen tiskin takana ja kunnon palvelua. Jotakin hiukan erilaista ja kaunista. Toivotan liikkeelle oikein pitkää ikää.

16 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Huhhuh, miten iiihana puoti!
Olen heikkona paperikauppoihin.
"Ongelma" on sitten omistaa liian hienoa paperia, jolle ei raaskikkaan raapustaa mitään.
Vielä se painokonekkin, heti alkaa päässä pörräämään kaikkea ihanaa painatettavaa.
Taas pääsi Brysseliin, kiitos.

Merruli kirjoitti...

Kunnon paperikaupat ovat kangaskauppojen ohella niitä pahimpia eli parhaimpia paikkoja, niitä jotka minun olisi parasta kiertää kaukaa, jos yrittää hillitä rahanmenoa.Pienenä suurimpia aarteitani olivat erilaiset paperit ja aika kokoelma niitä vieläkin on... Tuo on kyllä liikeidealtaan loistava!

tanja kirjoitti...

Just tuollaiset kaupat ovat ihan parhaita! Haluatko antaa kaupan osoitteen, mietinnässä on retki Brysseliinkin ensi kesänä.

violet kirjoitti...

Liivia: Entäs kun kerron sulle taidetarvikekaupasta tässä kävelymatkan päässä: 4 kerrosta ja vaikka mitä papereita, maaleja, taulupohjia ja telineitä, siveltimiä, kyniä, värejä, konttoritarvikkeita, kalentereita, vihkoja, kirjoja, askartelujuttuja mitä vaan. Siis olen siellä aina valehtelematta sellaiset kolme tuntia. Ja parasta on että hinnatkin on paikallaan ettei tarvi vain katsella.


Merruli: sanos muuta. Lisätään tähän vielä kenkäkaupat, mutta niihin en uskalla melkein ollenkaan.

Tanja; meilissä paan osoitteen mutta vastineeksi otat sitten muhun yhteyttä jos tuutte! Olisihan se nyt sääli olla melkein naapurissa eikä edes kaffilla käytäis.

Matroskin kirjoitti...

Voi ei, ihana. Minulla on sama riippuvuus kuin Liivialla. Luultavasti pyörtyisin tuossa puodissa.

villapeikko kirjoitti...

Olen hulluna paperitavaraan. Tuollaisessa kaupassa katoaisi ajantaju, ihana paikka!

Liivia kirjoitti...

Oih, oih, oih!!

sari kirjoitti...

Ihan samalta näyttää, kun tuossa meidän tiellä INTAGLIO, joilla on myös koko joukko vanhoja painokoneita ja muuta asiaankuuluva rompetta - hienoja juttuja tekevät. (www.intaglio.fr )

Mary-Laure kirjoitti...

Dear Violet, I have no idea what this post is about but I love it! The pictures are very beautiful, they just make me want to TOUCH those books and explore them.

violet kirjoitti...

Matroskin: se oliskin hienoo kun menisi aivan oikeasti pyörtymään jonnekin puotiin!

Villapeikko: ajantajun lisäksi rahantaju on koetuksella. Alkaa perustella itselleen miksi melkein kaikki on välttämätöntä ja "hetisaatavaa".

Liivia taisikin jo pyörtyä sen taidetarvikeliikkeen takia?

Sari: kiitos linkistä! Samantapaiselta vaikuttaa. Hieno kauppa teidänkin kulmilla.

Mary-Laure: This post is about some very nice papershop near us here is Brussels. It’s true, the windows are made in a way that you just have to walk in...The shop is run by two polite and smiling young men, wearing an oldfashion appron in linen.

tanja kirjoitti...

Hei, mä olen oikeasti pyörtynyt kaupan tiskillä. En kylläkään kaupan ihanuudesta, se oli H&M, vaan varmaan hellepäivän shoppailun rasittavuudesta ja nestehukasta johtuen. Se oli kamalaa. Olin jonottomassa kassalle, ja tunsin jo siinä heikotusta. Sitten tuli vuoroni, pääsin juuri tiskille, ja taisin vain sanoa hädissäni ennen pyörtymistä, että anteeksi mua heikottaa. Muistan nyrpeän teinimyyjän oudoksuvan ilmeen ja seuraavaksi virkosinkin jossain varastohuoneessa. Kerrassaan kaamea kokemus! Mutta ehkäpä tuollaisessa sympaattisessa paperikaupassa pyörtyminenkin sujuisi jotenkin tyylikkäämmin. Tai sitten romahtaisi vanhan painokoneen päälle aiheuttaen kamalaa tuhoa!

emäntä kirjoitti...

Minäkin voisin tulla pyörtyilemään tuonne ja varsinkin siihen taidetarvikekauppaan=)

Pikkujutut kirjoitti...

Onnentyttö olet!

Minäkin olen muuten pyörtynyt kaupan kassalle. Joku ruokakauppa se oli.Virvottuani minut istutettiin pyörätuoliin,jossa sitten odottelin miestäni. Muistan vieläkin että yritin päästä tuolista pois mutta joku tomera täti piti tiukasti olkapäästä kiinni.En tainnut käydä siinä kaupassa vähään aikaan.

Ekub kirjoitti...

On aina kiva löytää sellaisia liikkeitä, joissa ikkunasomisteisiinkin on kiinnitetty huomiota. Siis kun monesti tällaiset paperikaupat eivät kauheasti ikkunoitaan laittele tai eivät ainakaan kauniisti. Ja kaikista hienointa tietysti löytää liikkeitä, joissa on jotain muutakin kuin sitä massatavaraa myynnissä!

Vilijonkka kirjoitti...

Mä olen pyörtynyt Stockmannin kangasosastolla. Meni vissiin liian pitkään talvivaatteet päällä kangasta valitessa...Siellä tuli ensiapuryhmä paikalle ja mut vietiin takahuoneeseen lepäilemään ja juomaan mehua

Entisenä taideikirjansidontayrittäjänä tunnen paperihulluuden syvimmätkin kiemurat. Onneksi on nyttemmin hieman helpottanut tuo vaiva.

Mutta tuohon putiikkiin mä voisin haluta harjoittelijaksi. Ladontaa perinteisesti olisi tosi nastaa harjoitella ja sitten voisi leikkiä olevansa 1880-luvulla jossain lontoolaisessa Willam Morris talossa. Oooh. Oletkos muuten vielä mitään painattanut, Violetin käyntikortteja yms?

inkivääri kirjoitti...

Ihana paikka!! Voi että, tuollaisia saisi olla joka kaupungissa!