keskiviikko 16. tammikuuta 2008

Kasvua



Siis minähän en ole mikään viherpeukalo. En ollenkaan. Yleensä kaikki kuolee. Joko en muista hoitaa, tai sitten hoidan niin että tuntuu - yleensä mätänee. Mies sen sijaan....hän on lahjakas. Hän saa puolikuolleet raakut kukkimaan, siemenet itämään ja juuret juurtumaan. Hän antaa aikaansa, toimii rauhallisesti ja huolellisesti. Olisko tässä se tärkeä ero?

Olen silti aina yrittänyt, sillä pidän vihreästä. Tykkään siitä että kodissa on viherkasveja. Tykkään katsella miten nuput aukeavat ja varret kasvavat. Olen intohimoinen kuolleiden kukkien nyppijä.

Sen lisäksi olen lapsellisen ylpeä jos saan syödä kasvattamaani basilikaa, persiljaa, ruohosipulia...Muuta en ole tainnutkaan vielä kasvattaa. Tähän mennessä olen nauttinut Pariisin saasteissa ikkunalaudalla kasvaneita yrttejä, syönyt melkein tippa silmäkulmassa liikutuksesta haagilaisen parvekkeen nurkassa kasvaneita ruohoja...ajatellut, että miten joku osaakin. (Vaikka osaahan kaikki. Yrtit kasvavat suunnilleen yksin. Vain sääherraa tarvitaan ja vettä silloin tällöin. Kokemukseni mukaan senkään kanssa ei niin tarvitse olla tarkkana.)

Ja taas sitä mennään. Suunnitteilla nyt jo kevääksi suuri kasvitarha terassille. Koko katto peittoon yrttejä, tomaatteja, auringonkukkia....mitä vielä? Aurinko paistaa tuonne koko päivän - siis tietysti vain silloin kuin ylipäätään paistaa. Pieniä aivan tuulettomiakin nurkkauksia pitäisi löytyä. Pakkohan tuollakin jonkin on kasvaa kun kerran olen saanut jo syödä naapureiden kasvattamia viinirypäleitäkin!

10 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Teillähän on siellä mitä ihanteellisin parveke laittaa paratiisi pystyyn, tosiaan! Meilläkin olisi tuota pihaa, jolle ei kukaan tiedä mitä tehdä, ei ainakaan mun mies. Itselläni on ihan kalpeankalpean vihreä peukalo, miehellä ei vihreän häivääkään. Mutta kuinkas sattuikaan, juuri aamulla kaivoin puutarhaopuksen esiin tuohon ihan tyrkylle, että josko alkaisi opiskelun ihan jo nyt, piti siitä postatakin mutten vielä ehtinyt.

Anonyymi kirjoitti...

Oi että, kirjoituksesi sai minut toivomaan jo kevään tuloa, vaikka vielä on hiihtämättä ja luistelematta (Tampereella ainakin on aivan kamala keli: tuulta, vettä, harmaata). Sillä minulla on tänä vuonna ensimmäistä kertaa OMA pieni piha :)

Sama juttu, että meidän perheessä mies on se viherpeukalo, mutta hän onneksi jaksaa minuakin kannustaa juuri noiden yrttien viljelyssä. Niitä olen kasvatellut ennen sisällä tai parvekkeilla.

Hmm, tämän inspiksen saaneena, pitääkin alkaa etsimään tietoa mini-kasvihuoneista, jos vaikka omia tomaattejakin ensi kesänä saisi...

Merruli kirjoitti...

Minulla on kummallinen puolivihreä peukalo. Kaiken syötävän saan yleensä kasvamaan ihan hyvin ja ulkokukkasetkin kohtuullisesti, mutta sisällä tapan viherkasvit melko systemaattisesti. Motivaatiotekijöitä on sisäkasvien hengissäpitämiseen ilmeisesti liian vähän. Nyt on meneillään pahin siemenluetteloiden plauraus ja tein jo listan otsikolla "Jos voisin viljellä kaikkea" nyt pitäisi alkaa karsiminen kun en omista hehtaaripeltoa.

Anonyymi kirjoitti...

Terassille saat upean puutarhan, kunhan muista vettä antaa. Minä sain vastustamattoman himon kukkapenkin kuoputtamiseen keskellä tammikuuta. Lunta ei ole ja se onnistui hyvin täällä Suomessa. Yritän kuitenkin hillitä suurempaa himoani huhtikuulle.
On muuten ollut hauskaa lukea blogiasi ja elämäänne siellä maailmalla.

violet kirjoitti...

Liivia; Tilaa tuolla on 25 neliötä ja istutus tietysti purkkeihin tai suurempiin laatikoihin. Sen olen kyllä huomannut että kovalla tuulella (kuten nyt) isotkin jutut karkaavat tuulen mukana ja raskaatkin purkit ovat kaatuneet. Eli pitää olla tosi suuri ja painava.

Anioni: Mulla oli ennen mini-kasvihuone mutta tuuli rikkoi senkin tässä viime viikolla. Miksi piti jättää se tuonne ulos...

Merruli: joo, kyllä munkin viljelykset sitten lopulta taitavat olla aika harvoja lajeja...ei tuolla nyt ihan sentään perunoita viljellä;-)
Eli valinnan vaikeus edessä.

Pensastasku: Saas nähdä mitä keksitään kesäloman ajaksi kun ollaan pois!...Mutta toisaalta...jo ennen sitä (heinäkuun puolta väliä) on kasvanut jo yhtä sun toista.

tuike kirjoitti...

Parasta puutarhaharrastus on yleensä etukäteen. Suunnittelu ja unelmointi. Kesän mittaan sitten saattaa puutarha ja kasvimaa jäädä hyvinkin hoitamatta.Tykkään puolivillistä puutarhasta, mutta kasvimaa ei tietenkään tuota mitään villintyneenä.

Kottis kirjoitti...

Täytyy sanoa, että minulla on vähän samanlainen suhde siemenpusseihin kuin lankakeriin. Molemmat näyttävät kaupanhyllyllä suurilta mahdollisuuksilta. Kylvän riemulla, (kuten aloitan uusia neuleprojekteja), sitten tulee se eloonjäämiskamppailu, joka vaatii mielestäni hirveästi paneutumista. Tykkään simppeleistä jutuista, kuten monivuotiset sipulit ja muut perennat. Kun ne on kerran ylösnousseet, tulevat aina uudestaan ilman ihmeempiä hössötyksiä. Tänään kävin sanomassa pihassa lumikelloille, että teitä on huijattu, ei oo vielä kevät. En tiedä kuunteliko ne minua. ;)
Mulla on pihassa vartettu karviainen (Lepaan punainen,todella tuottelias) ja kääpiöomenapuu Huvitus(tekee ihan mielettömästi omenia). Ruukussa kasvatan salaatteja ja yrttejä, menestys riippuu kesästä ja viljelijän viitselijäisyydestä, joka muistuttaa tuuliviiriä.
Toivotan intoa suunnitteluun(helpompi vaihe) ja pitkää pinnaa viljelyyn!

Elina kirjoitti...

Minullakin taitaa olla tuo puolivihreä peukalo, jotkut kasvit kasvavat ja kukoistavat, jotkut kokevat pitkän ja kituliaan kuoleman. Tässäkin asiassa intoa on enemmän kuin tietoa tai taitoa! Osansa noihin kuolemiin taisi olla muurahaisilla, joita pihassamme vilisee hurja joukko. Meillä on sellainen kantti-kertaa-kantti minipiha kerrostalon alakerrassa, josta puolet on puulaattaa ja puolet nurmea, kukkia ja pensaita. Olen sitä kolme kesää nyt värkännyt ja kehitellyt ja matkan varrella kuunnellut miehen vitsailua viherintoilulleni. Hän asui asunnossamme ensin yksin ja silloin pihaa koristi ainoastaan betonilattia ja valkoiset muovituolit. Sittemmin on ihan tyytyväisenä hankkinut ja asentanut puulaattoja ja kantanut kaupasta apunani kukkia ja multasäkkejä!

Liivia kirjoitti...

Minä olen ehdottomasti enemmin purkkiviljelijä kuin maanviljelijä. Se nähtiin viime kesänä, niitä hoivasin kuin vauvoja jotka olin ruukkuihin istuttanut, mutta koko muu puutarha riekkui ympärillä juuri miten halusi.
Niin, tuo "maatalouslomittaja" puuttuu meiltäkin.

Iiriskukka kirjoitti...

Minulla on vihreä peukalo ja puutarha on intohimo!Nyt alkaa olla aika,kun plärään siemenluetteloita hullunlailla ja mietin mitä alan kasvattamaan.Kasvihuoneeseen tomskua,kurkkua,chilejä,munakoisoa.kesäkurpitsaa kasvatan joka kesä,herneitä,lehtikaalta,basilikoja+muita yrttejä.Ananaskirsikka on must!Sitä kasvatan ruukussa ja loppukesästä se on puolentoista metrinen pöheikkö:)