torstai 24. tammikuuta 2008

Luen, luin, olen lukenut, olin lukenut

Olen viime päivinä lähinnä istunut tuolissa joko virkkaamassa tai lukemassa. Iski joku hemmetin pikaflunssa. Oikein tunsi miten tauti etenee. Kuume nousi ja nenä alkoi valua, kurkku tuli kipeäksi. Toivottavasti tätä ei tarvitse kauan katsella. Olisi muuten niin keväinen olo.
Olen tehnyt kokeiluja ja rannekkeita on nyt sitten sitten leveitä ja kapeita. Kohta myös mustia kun ostin mustaakin lankaa. Niistä tulee varmaan aika eri tyylisiä jo ihan värin takia. Muutama blogilukija on jo näitä kysellyt ja olen luvannut tehdä.
Kirpparilta ostin muutamia pehmeäkantisia kirjoja. Tuon missä on miehen naama ostin 50 sentillä vain hilpeän kannen takia. Takakansikin on lupaava: tässä 50-luvun jännärissä luvataan olevan "vanhuksen ruumis, arsenikkia teekupissa, tyhjä ruumisarkku, seinä joka aukeaa salaperäisesti, askeleiden ääniä puutarhassa....Huuuui!
Jotkut kirjat ovat minulle vain esineitä. Tykkään tämän tyyppisistä, joiden sivunreunat ovat kuin revityt. Ne eivät ole siis kuluneet, vaan alunperinkin olleet tuollaiset ....hmm...huolittelemattomat.

Tuuppasin miehellekin käteen joitakin ostamiani kirjoja. Sanoin, lue nyt sinäkin joskus jotakin. En muista milloin hän olisi lukenut viimeksi. Muistaako itsekään. Tiedelehtiä lukee, sanomalehtiä myös. Kirjoihin palaa kuulemma "sitten eläkkeellä". Nyt ei ole kuulemma aikaa.

Minä huokaisen raskaasti, sillä tiedän ettei aikaa tule ellei aikaa ota. Samalla pahoittelen mitä kaikkea hän menettää. Toisaalta...emmehän me kaikki ole samasta puusta. Olisi vaan niin kiva suositella hänelle kirjoja, kysyä joka olet lukenut, luepa tuo....

19 kommenttia:

Matroskin kirjoitti...

Ihania löytöjä! Arsenikkia teekupissa, jippii. Pienenä etsin epätoivoisesti salaovia.

violet kirjoitti...

Minä etsin usein vieläkin;-)

Kottis kirjoitti...

Joo, kaikki ei oo samasta puusta. Minä luen kokoajan, saattaa olla montakin kirjaa menossa yhtäaikaa, jollei mitään must kirjaa ole, joka vaatii kaiken huomion. Mieheni lukee tyyliin kirjan vuodessa. Yleensä jonkun minun markkinoiman. Minä käyttäydyn kuulemma kuin koiranpentu; "kärkyn keppiä heitettäväksi", kun tivaan missä kohtaa hän on menossa ja muutenkin utelen kokoajan mielipiteitä ym. Mm. Pottereiden kohdalla on ollut kamalaa odotella, kun ei pääse puhumaan tapahtumista kenenkään kanssa, ettei pilais toisen lukuiloa sitten joskus.

Liivia kirjoitti...

Hilpeitä, kauniita kirjalöytöjä. Munkaan mies ei lue kirjoja, mutta Aamulehdestä lähes kaiken ja tarkkaan. Lupasi alkaa lukemaan kun saa hankittua rillit, nyt on rillit, muttei edelleenkään kirjaa kädessä. Paljon menettää!
Rannekorut vain paranee, odotan mitähän mustasta syntyy!

violet kirjoitti...

Kottis: Minä ja mieheni ovat melkein ainoat tuntemani aikuiset jotka eivät ole lukeneet yhtäkään Potteria. (Sanokaa nyt että teitä on muitakin!)

Samaan aikaan kun ihmettelen mitä ihmettä niissä voi olla niin ihanaa olen aavistuksen kateellinen siitä, että Potter-faneilla on (tai ainakin oli) mitä odottaa, ja ihailen sellaista intohimoista lukemista ettei voi lopettaaa ollenkaan...(kuten olen usein kuullut käyvän juuri noiden kanssa)

Liivia; Mun vanhemmilla oli ystäväpariskunta jossa mies luki vaimolle ääneen iltaisin. Ei niin, ettei vaimo olisi itse osannut, mutta heillä oli tuollainen tapa. En tiedä onko enää. Sinähän voisit alkaa lukea miehellesi..(ai ei vai;-))

Liivia kirjoitti...

Arkena se ei onnistu (hän ei jaksa kuulla ääntäni niin paljoa-), mutta matkoilla referoin usein kirjoja ääneen. Hän kuuntelee, minä saan päteä.

Merruli kirjoitti...

Pitääkö tässä nyt alkaa virkkaamaankin, kun jotenkin tulee sellainen olo, että tuollainen ranneke olisi oiva kevätasuste, hienoja ovat.

Toivottavasti saat flunssan pian lannistettua, eikä pöpö leviä perheessä laajemmin!

En ole lukenut minäkään yhtään Potteria eikä muuten ole miehenikään, mutta elokuvat olen katsonut, jotta tiedän mistä oppilaat vauhkoavat.

Stardust kirjoitti...

Minäkään en ole lukenut Pottereita.. Ehkä sitten, kun lapset on siinä iässä että lukevat, voisi tutustua niihin? (Ja pakottaa lähes lukemattoman miehenkin?) Muuten, monta kivaa kirjavinkkiä on kyllä löytynyt blogeista.

Kirjoista kenkiin..Pitää tunnustaa vielä; ne kauniin takorautakaiteen kera esitellyt Kickerssisi kummittelee vieläkin mielessä ; )

Pikaista paranemista!

vilukissi kirjoitti...

ihana lukea sivuasi, olit jotenkin kauan mielestäni poiskin, tai sitten en osannut löytää töitäsi, vanhassa piilomajassa kävin usein

Lea kirjoitti...

Hyvännäköisiä kirjoja! Trois Chambres a Manhattan, kuulostaa mulle nyt ihan jonkun tulevan korun nimeltä, heh...
Juu, nuo "revityt" kirjansivut ovat ihania. Ennen muinoinhan pehmeäkantiset kirjat oli ladottu sillä viisiin, että kaksi sivua oli aina yhdessä. Paperiveitsellä sitten uuden kirjan haltija leikkasi sivut erilleen. Jotenkin ihana ajatus! Olen aina halunnut kauniin paperiveitsen, harmittaa, etten ostanut Prahan Mucha-museon kaupasta sellaista ihanaa jugend-tyylistä... Minulla olisi yksi kirjakin, jossa sivut ovat yhdessä. Se ei ole vanha kirja, mutta näköispainos ihan tuota sivujuttua myöten. En vain ole lukenut sitä vielä, joten sivut ovat edelleen yhdessä.
Höpöti höpöti :)! Nämä sinun kirjoituksesti aina tuovat kaikenlasia hauskoja ajatuksia ja muistoja mieleen ja alkaa höpötyttää! :)

Ekub kirjoitti...

Tosi kauniit on nuo kirjan reunat ja myös tämä rannekoru!

Minä kuulun myös tähän porukkaan, joka ei ole Pottereihin perehtynyt. Tosin nähtyäni yhden (vai olenkohan nähnyt jopa kaksi..?) innostuin kyllä ajatuksesta lukea kirjoja. Ja englanniksi, jotta samalla saisi kielitreeniäkin. Vielä en ole projektia aloittanut kun on niin paljon tuota muutakin luettavaa odottamassa hyllyssä ja olen aika hidas lukija. Minunkaan mies ei lue. Lapsena äitinsä mukaan luki jatkuvasti, mutta nykyään ei keskittymiskyky riitä tarpeeksi. Yrittää aina välillä kunnianhimoisesti aloittaa jotain paksua kirjaa, mutta kaikki ne jäävät kesken. Hassua, kun itse voin uppoutua niin täydellisesti kirjamaailmaan!

Ekub kirjoitti...

Tarkoitan siis että ole nähnyt Potter elokuvan, jäi vaan se sana tuolta välistä pois... Ei pitäisi roikkua koneella enää näin myöhään. ;)

Merja kirjoitti...

Minäkään en ole lukenut Pottereita. Aloitin sitä ensimmäistä... enkä päässyt kovin pitkälle.. kyllästyin. Ehkä sitten joskus yritän uudestaan. Mies on kyllä lukenut ne.

Meillä on makuuhuoneessa penkki, jolla on pinossa kirjoja ja lehtiä, sekä minun että miehen. Molemmat luemme paljon - ja yleensä useata kirjaa kerralla ;-) Valitettavasti vain yleensä käy niin että jaksaa lukea kerrallaan vain vähän, lapset vie voimat.

violet kirjoitti...

Merruli: kyllä se varmaan sinunkin virkkaamaan alettava nyt!

Stardust: Kickersit takorautakaiteen kanssa;-) Kivasti sanottu. Juu, taisi olla yhdessä kirkossa napattu se kuva. Edelleen voin suositella niitä kenkiä jos vaan saat käsiisi jostakin. Ei kun jalkaasi siis.

Vilukissi: onneksi löysit tiesi tännekin;-)

Lea; Minullekin usein kirjan nimet tuovat mieleen yhtä sun toista. Alkaa "nähdä kuvina" ne sanat. Lainaa vaan mielihyvin jos tulee joku korumalli mieleen tuosta. Niin, ja eihän se minun kirjani ole, mitäs minä täällä lupia jakelen!

Ekub: minä olen poikien myötä nähnyt muutaman Potterin, tai sanotaan suoraan etten ole jaksanut katsella oikein kunnolla. Elokuvissa nukahdin. Niissä on jotakin hyvääkin mutten tykkää kun lopulta kaikki on yhtä huutoa ja tapahtumaa liukuhihnalta ja pauketta ja menoa.
Totta puhuen en ihan ymmärrä aikuisia joiden mielestä Potterit, Taru sormusten herrasta tai Star wars -elokuvat ovat parasta mitä on. (heittäkää ne tomaattinne.)

Anioni kirjoitti...

Ihana virkattu koru! Ja kirjassa nuo revityn näköiset sivut ovat upeita.

Täältä ilmoittautuu yksi aikuinen Potter-fani! :) Minulla on ne kaikki kirjat itselläni (mies yllätti yhtenä synttärinäni, ja osti kaikki lahjaksi). Ja koska olen kaikki lukenut suomeksi, pitää vielä odotella noin 40 päivää, että saan uusimmankin käsiini samalla kielellä.

Munkaan mies ei lue paljoa kirjoja, Aamulehden kyllä ja kaikki muutkin mahdolliset uutiset.

Ihan pakko vielä mainita noista Pottereista, että eivät ne(kään) leffat ole oikein mitään verrattuna kirjoihin. Sellaista menoa ja meteliä.

Mutta oheiskrääsällä on joskus myös hyviä vaikutuksia: poikani (8 v) pelasi yhtä Potter-peliä konsolilla, ja sen jälkeen innostui lukemaan myös ne kirjat! Jee, vihdoin intohimoinen AkuAnkkojen lukeminen vaihtui oikeaan kirjaan (kirja oli pakko saada myös kouuun mukaan, kun järjestäjänä oli yhdellä viikolla aikaa lukea sitä välitunniella) ;)

violet kirjoitti...

Anioni: No sitä olen ajatellutkin että Potter-kirjat ovat varmaan tuhannen kiinnostavampia kuin ne elokuvat. Ja kieltämättä meilläkin kävi niin, että tuo 8-vee näki ensin elokuvan ja innostui lukemaan.Lukee muutenkin hyvin paljon, mistä olen tosi iloinen.

Kanerva kirjoitti...

Minäkin olen virkkaillut koruja viime viikolla, pellavasta.

Minun mies onneksi lukee, se on ihanaa, että voi jakaa kokemuustaan lukemastaan koko ajan jos siltä tuntuu. Luetaan samoja kirjoja, mutta myös paljon eri. Mies lukee fantasiaa ja scifiä välillä, minä en ymmärrä niiden kirjojen päälle lainkaan. Paitsi niiden Harry Pottereiden.

Pikkujutut kirjoitti...

Toivottavasti flunssa helpottaa.Ei ole kivaa se.

Rannekkeet ovat kyllä kivat,saisiko tilaustyönäkin vallan,omat taidot kun eivät riitä.Mallin kyllä päässäni jo kehittelin;).

Meiltä löytyy Potterit ja kaikki olen lukenut.Elokuvatkin nähtynä muttei elokuvakokemus ollut niin huikaiseva kuin oletin.Tytär kyllä piti toiminnasta.

Anonyymi kirjoitti...

Täältä löytyy yksi ei Potter - Fani. Sen verran kyllä ensimmäistä luin, että ymmärrän miksi se tempaa mukaansa, mutta sen ajan jota nykyisin on lukemiseen käytettävissa käytän mieluummin muuhun kuin fantasiamaailmoihin.

Meiltä löytyy myös kirja vuodessa - mies. Hänet lukemaan houkuteltuani, alan jo aika pian katua tapahtunutta, sillä hänellä ei ole muuta elämää niin kauan kun kirja on kesken. Ellei hän lue, hän puhuu kirjan henkilöistä. Itse pysty heittämään hyvänkin kirjan käsistäni vaikka kymmenen sivua ennen loppuriviä ja unohtamaan päiviksi. Toki on kirjoja, jotka on pakko ahmaista alusta loppuun tiiviissä tahdissa.

Olen joskus yrittänyt kommentoida, mutta onnistumatta... Lienee omaa tumpeluuttani, katsotaan miten nyt käy. Tykkään blogistasi.

Clarissa