sunnuntai 13. tammikuuta 2008

Sunnuntaikävelyllä

Raahasin koko perheen kirpputorille, antiikkiliikkeisiin ja
vanhantavaran kauppoihin. Olin matkaopas ja nautin roolistani.


Kylttissä (joka ei valitettavasti tullut mukaan, tajusin vasta kotona)
"Perfecto". Se viitannee johonkin muuhun kuin ulkoseinän kuntoon.


Tässä on näköjään ollut joskus "Palais du pantalon" - ’Housupalatsi’.


Kylläpä maali voi halkeilla kauniisti!
Huomatkaa jättisakset.


Tämä kauppa, "Le jardin perdu" on kaunis, kaunis, kaunis.
Tuo vihertävän harmahtava, hiukan turkoosiin menevä
seinä on upeanvärinen mielestäni.
Sisällä tuolla on kaikkea jännää roinaa.

Bryssel on siis myös tällainen.
Rumankaunis, lohkeileva, hilseilevä.
Minun makuuni.

9 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Just! Rappioromantiikka uppoaa aina minuun!

Merja kirjoitti...

Ei todellakaan vastaa niitä mielikuvia joita Brysselistä on. Ja sehän on pelkästään hyvä asia ;-)

Näyttää ihan Vilnalta. Tai Riialta. Herätit mielenkiinnon!

violet kirjoitti...

Liivia: samoin!
Merja: Noissa kummassakaan minä taas en ole käynyt, joten kiitos samoin, herätit mielenkiinnon!
Pitää tosin korostaa että Bryssel on paljon muutakin, aivan erilaista. Täällä voi kaksi vierekkäistä kortteliakin, joskus kaksi vierekkäistä taloakin olla kuin eri planeetalta.
Mutta esim. EU;n lasirakennuksia minä en mene kuvaamaan. En vaan halua. Siellä ne kuitenkin ovat. Samoin kaikki korkeat toimistorakennukset ylipäätään. Onneksi voi keskittyä siihen mistä tykkää. Voi napsia mansikat.

Helinä kirjoitti...

You make my day! :)

tiuku kirjoitti...

jännä, koska minullakin oli aivan erilainen kuva Brysselistä. Laittamistasi kuvista kuitenkin tykkäsin. Liivian tavoi myös minuun puree tuo rappioromantiikka. Tällläkin hetkellä pää on täynnä unelmia suomalaisesta versiosta, vanhasta hirsitalosta metsien ja peltojen keskellä. Huokaus!

isoinpapu kirjoitti...

Oh, nautin! Sääkin on ollut juuri sopiva rappioromantiikan kuvaukseen.
Kaunista.

Vilijonkka kirjoitti...

Mä ja, tonne haluaisin, Rappioromantiikkaa, kummallisia vanhoja tavaroita, ja jossain vaiheessa, useamman käynnin jälkeen, ihana tunne kun tuntee ja tietää mikä ihanuus seuraavallakin kadulla odottaa.

Onko seudulla hyviä kahviloita? Millä ihmeellä lahjoit lapset jaksamaan? Miedän tytöt eivät millään meinaa jaksaa vanhempiensa antiikkikierroksia ja rappioihasteluja, saati ikuisia dyykkauksia.

Tanya kirjoitti...

Haluan kiittää mukavasta blogistasi You make my day -tunnustuksen myötä, jonka löydät blogistani.

violet kirjoitti...

Vilijonkka: POjista pienempi on yleensä valmis menemään mihin vain.
Isompi ei yleensä koskaan mihinkään.
Kauhea ulina ja valitus. Silti mennään, koska minusta yksi perheenjäsen ei saa päättää että istutaan kotona jatkuvasti.
Eli sitten mennään, yksi ulisee joukon jatkona, joskus hiukan lahjottuna vaikka sipsipussilla. Häntä on vaan niin hemmetin vaikea lahjoa kun hän ei esim. syö karkkia ollenkaan...

Kiitos muuten kaikille "ansiomerkin"antajille! Olen niistä tosi iloinen, mutta olen vähän tylsä tyyppi enkä itse jatka tuota juttua, kun on niin kauhean vaikea kaikille hyville kirjoittajille muistaa antaa se...enkä osaa panna ketään mihinkään paremmuusjärjestykseen kun luen niin kovin eri tyyppisiä, omalla tavallaan hyviä blogeja.