sunnuntai 27. tammikuuta 2008

Utelias

Kuljen nykyään melkein koko ajan kameran kanssa. Se on jotenkin mielenkiintoisempaa kuin ilman. Tänään kävin poikien kanssa puistossa ja matkalla tallensin mm. hauskan pikku ravintolan, jossa joka pöytä ja tuoli on eri paria.

Nappasin myös kuvaan vanhan Monsieur’n, joka vaarallisen näköisesti pesi asuntonsa ikkunoita...violetissa kauluspaidassa, kuinkas muuten.
Ja kurkin talojen rappukäytäviin kun niin monissa on niin kauniit lattiat. Huomatkaa latinankielinen teksti "SALVE". Olen nähnyt sen monissa rapuissa.
Tykkään siitä miten ikkunoita kuvatessa kuvaan tulee kaikkea muutakin kuin varsinainen kohde. Tulee heijastuksia sieltä täältä, taustaa jota ei tajunnutkaan.

6 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Sunnutaikävelyllä Brysselissä, oli antoisaa, kiitos!

KatiaG kirjoitti...

Joskus muutama vuosi sitten opettelin tarkoituksella katselemaan asioita heijastuksien kautta. Uudelleen, lapsena tein sitä paljonkin.
Mitä kaikkea näkeekään kun katsoo lätäköiden pintaa, ikkunoiden heijastamaa, kromattujen pintojen kautta sitä mitä juuri puuhataan selkäni takana... Muut välillä pelästyvät siitä mitä tiedän, koska huomaan nyt asioita joita muut eivät huomaa tai yrittävät tehdä salaa...

isoinpapu kirjoitti...

Digikameran myötä kameresta on tullut mullekin paras lelu. Jaksan lähteä lasten kanssa paljon paremin pihalle paleltumaan nykyään, kun on kamera mukana. Ja uskon että oikeasti katsookin tarkemmin nykyään. Tai sitten tosiaan viimeistän kuvaa katsoessa huomaa ne pienet yksityiskohdat ja heijastukset.

Kuvasin neiti S: n (7v) tässä pari päivää sitten vinosti vastavaloon, valkoinen huivi päässään(hän esitti sammakkoprinsessaa). Odotin valoreunusta huivinreunoille, mutta sainkin ihan mahtavan sädekehän tytön pään ympärille. Onkohan sammakoilla suojeluspyhimys? Tällä sädekehäisellä kun oli vielä pehmosammakkokin hyvin taiteellisesti sylissä. Hillitöntä.

Ah, kiitos iltapäiväkävelystä! Bryssel on kaunis näin nettikävelijän silmiin.

tiuku kirjoitti...

Mielenkiintoinen setä ikkunoita pesemässä! Aikamoista, meillä ikkunoiden pesu jää aina naisväen tehtäväksi, hieno mies kun osallustuu!
Muutenkin kiitoksia mukavan leppoisasta tunnelmasta piristi mieltä!

inkivääri kirjoitti...

Oi että, kiitos kävelystä!

Merja kirjoitti...

Tuo porraskäytäväkuva on kerrassaan hurmaavan kaunis. Voisin istua tuolla rappusilla vaikka koko iltapäivän ihailemassa käytävän yksityiskohtia.

Helsingissä kävellessä tulee aina mieleen miten olisi mukava kuvata kerrostalojen vanhoja ovia. Täältä Oulusta on niin paljon vanhoja rakennuksia purettu, surullista. Juuri viikonloppuna ostin antiikkimessuilta muutaman vanhan Oulu-postikortin joissa näkyy entistä, jo kauan mennyttä tunnelmaa.