maanantai 18. helmikuuta 2008

Kukkokiekuu


Huomenta!
Uusi päivä, uusi viikko. Eilen meidät herätti kukon sijasta pulu. Miten kauhea möly niistä voikaan lähteä! Makasin aikani sängyssä ja katselin kattoikkunasta piipun päällä hulluna huutavaa elukkaa. Lopulta ajattelin että jätkä on kyllä ikuistettava. Ainakin se on kaikkensa tehnyt jotta tulisi huomatuksi.

Eilinen oli mukava päivä. Käytiin taas uimahallissa ja iltapäivällä istuttiin parvekkeella. Syötiinkin siellä, mutta ei ollut yhtään niin lämmin kuin tiistaina, vaikka aurinkoista olikin.

Tämä aamu sen sijaan oli pienemmälle pojalla tosi vaikea. Loman jälkeen kouluunpalaaminen tuntui hänestä ihan mahdottomalta ajatukselta. Itkesteli sillä tavalla suruissaan, ei mitenkään uhmamielellä eikä vihaisena. Lopulta sitten lähtivät, itku oli loppunut mutta hartiat olivat kyyryssä ja asento alakuloinen. Toivotan mielessäni hänelle hyvää päivää kaikesta huolimatta.

7 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Voi pientä!
Meillä tyttö alkoi itkeskellä balettiinlähtemistä, ei itse balettia vaan sitä LÄHTEMISTÄ. Päätin että sinne ei tarvitse mennä. Tässä elämässä on vielä pakko mennä niin moneen suuntaan, että nyt kun vielä ei ole, niin ei tytön tarvitse.

Puluista lähtee kyllä kammottava, outo mölinä. Viime kesänä Pariisissa saimme kuulla totisesti sitä. Puluihin tottumattomilta vei aikansa ennenkuin tajuttiin edes mistä se lähtee.
Aika hemmo tuo teidän pulujäbä!

Tanja kirjoitti...

Ihan iho nousi kananlihalle, kun ajattelin pulun kurinaa. Inhoan sitä! Pulut ovat aivan nättejä pullukoita, mutta niiden sotkeminen ja niiden tyhmä mollotus ärsyttää minua. Yleensä en inhoa mitään eläimiä, mutta pulujen kohdalla teen poikkeuksen. Ja asenteeni perustuu pelkoon ja huonoihin kokemuksiin. Oulussa asuessani, pulut muuttivat kotitalomme vintille, emmekä suomanneet sitä ihan heti. Ihmettelimme vain, miksi pulun kujerrus alkoi kuulua jatkuvasti sisälle asti. Ajattelimme, että pulu on pesiytynyt vanhaan hormiin. Kerran huomasimme talon päädyssä olleen pikkuruisen ikkunan mennen rikki ja sitten hoksasimme mennä vintille katsomaan. Kaamea puluyhdyskunta säntäsi suunnilleen kimppuumme pimeällä vintillä, joten traumaan on syynsä. Sotku, minkä ne olivat saaneet muutamassa päivässä aikaan, oli järkyttävä!!

violet kirjoitti...

Liivia: sano muuta, voi pientä. Teidänkin pientä.
Mies tuli äsken onneksi vielä hakemaan uimahallikassia (käy ruokatunneilla uimassa joskus) ja kertoi että automatkalla kouluun poika oli jo ihan iloinen ja reipas ja koulun pihalla juoksi toisten sekaan. (tai sitten mies minut tuntien valehteli.)

Liivia ja Tanja: Pulujen ääni on nimenomaan sellainen kammottava. Kun oliskin vain lievää kujerrusta.
meillä on hirveästi savupiippuja tässä ihan lähellä ja pulut tykkäävät kyykkiä niiden päällä. Ja onhan tämä kaupunki, joten kyllä ne tänne kuuluvat eikä niille mitään voi...Haagissa huusivat lokit, samoin kun asuin Tampereella Laukontorin tuntumassa niin se oli sitten lokkien rääkymistä.

Joka tapauksessa herään mieluummin minkä tahansa eläimen ääneen kuin miehen kammottavaan kelloradioon.Se herättää täysillä huutaen jotakin musiikkiradiokanavaa, eikä se kanava ole koskaan edes kohdallaan...murrr....

Tanja kirjoitti...

Se piti vielä sanoman, että ääni joka lähtee puluparven siivistä, kun se lähtee lentoon, on myös puistattava. Eikä helikopterin kokoiset lokitkaan kyllä mitään kivoja ole. Ensimmäisen sellaisen näin lauantaiaamuna töihin mennessä. Se puolusti löytämäänsä ranskisläjää aggresiivisesti, kun jouduin kävelemään sen ohi.

Inka kirjoitti...

Voi pientä kouluunlähtijää! Ja hyvä jos olo oli ollut parempi kouluun päästessä.
Tuo Liivian kertoma balettiin LÄHTÖ kammo kuulosti kovin tutulta. Lapsena inhosin balettiin lähtöä, nimenomaan sitä lähtöä, en balettia. Mutta kun sinne oli PAKKO mennä, niin lopulta inhosin balettiakin. Ja vaikka rakastin balettia (niin paljon, että lopulta kävin siellä viitenä päivänä viikossa), lopetin sen heti kun sain itse lukioiässä päättää asiasta. Ja nyt harmittaa!
Erään entisen asuntoni sisäpihalla asusteli pari pulua, ja rakastin niiden kujerrusta!

pikkujutut kirjoitti...

Samoissa tunnelmissa meillä. Tosin jo eilen illalla tuli itku kun pieni mies tiesi kouluun lähdön olevan käsillä.

Ihan ei riemukkain mielin meillä jäänyt mutta toivottavasti tunnelma on niin teillä kuin meillä iltapäivällä parempi.

Puluja en muuten ole nähnyt aikoihin,lepakoita senkin edestä.

Merja kirjoitti...

Teillä taisi sitten olla tosi mukava loma kun poikaa noin harmitti.

Meillä käytiin viikonloppuna esikoisen kanssa syksyllä alkavassa koulussa 'pääsykokeissa' (menee kansainväliseen kouluun joten englannin taso varmistetaan). Tässä vaiheessa ainakin tuntuu kaikki kouluun liittyvä kiinnostavan - saas nähdä miten pian muuttuu..

Teillä riehuu pulut, täällä Oulussa naakat. Meillä on ollut niistä monena keväänä harmia, nyt on taas hormien verkot uusittu jotteivät pääse pesimään. Niillä on inhottava tapa aloittaa raakkumisensa ja rapistelunsa katolla neljältä aamulla. Kaikkea kokeiltu, mies istunut jopa ilmakiväärin kanssa katolla niitä pelottelemassa (naurattaa se näky vieläkin..).