keskiviikko 13. helmikuuta 2008

Värit, kankaat


Olimme toissapäivänä Waterloossa kangaskaupoilla. (Abbaa ei näkynyt, heko heko.)
Kaupassa olikin paljon kaikenlaista sopivaa. Olin ajatellut tehdä uusia tyynyjä sohvaan ja nojatuoliin ja päällystää vanhat pienet tyynyt uudella kankaalla. Mielessä oli voimakkaita värejä, sellaisia jotenkin "itämaisia" kuvioita, syviä, tummia sävyjä.

Sitten ostin tällaisia kankaita kuin kuvasta näette.
Mikä minuun meni, siis herranen aika, mikä ihme?

Tyynyt ovat ns. teknisesti onnistuneita. Toinen puoli on aina kukallinen, toinen raidallinen. Hemmetin "omaperäistä". Kankaat ovat "ihan kivoja". Laatu sopivan paksua, hinta paikallaan. Mutta jotenkin liian nättejä nuo kyllä ovat, ainakin tänne meille, meidän kotiimme. Ehkä vielä kotiin sopisivatkin, mutta minun mielelleni nuo eivät nyt jotenkin passaa.

Miksi silti ostin tuollaisia kankaita? Mielenkiintoista. Olisi siellä ollut niitä etsimäni kaltaisiakin, mutta miksi valitsin nuo?

Monissa blogeissa kirjoitetaan nytkin väreistä ja värien kaipuusta. Oliko minulla joku alitajuntainen syy hommata soffa täyteen tuonväristä pehmeyttä?

18 kommenttia:

villapeikko kirjoitti...

Uskon, että se on alitajuista. Mulle käy myös niin, yleensä lankojen kohdalla. Kotona sitten tuijotan ostoksiani, että mitä ihm...?

Helmi Junika kirjoitti...

Nyt täytyy sitten vain kuulostella vielä tarkemmin sisintään... kyllä tuollainen haksahdus jostain kertoo! Eipä sillä, tosi kauniit tyynyt ja kankaat.

Pikkujutut kirjoitti...

Sinullahan oli jo kevät mielessä - siitä nuo kertovat, usko pois. Toit sen nyt sisällekin ;).

Pikkujutut kirjoitti...

Jäi sanomatta- ihanat, minun värimaailmaan sopisivat nyt täydellisesti. Olisi hieman harmonian tarvetta.

Anioni kirjoitti...

Tuo väri-juttu on kyllä mielenkiintoinen. Itselläni sama homma: miksi kaupassa hullaannun sellaisiin väreihin tai kuoseihin langoissa ja kankaissa, jotka kotona eivät enää olekaan niin viehättäviä.

Nuo sinun tyynykankaasi kuosit ja värit ovat aivan ihanat! Pitääköhän minun myöntää itselleni, että tykkäänkin sinisestä (ainakin joistain sävyistä, kuten turkoosista, eihän se tietenkään ole sininen ;)), vaikka olen aina inhonnut sinistä sisustuksessa ja omissa vaatteissani.

Merja kirjoitti...

Ymmärrän tuota kaksijakoisuutta aika hyvin... minulle myös käy monesti noin. Koti on sitten mielenkiintoinen sekoitelma jotain viileähköä, suoralinjaista modernihenkeä tavoittelevaa ja toisaalla tummahkoa etnis-romanttistyyliä henkivä, retroputkahduksia unohtamatta.

Näin minäkin kyllä arvelen että kevätsää teki temput.

Lissu kirjoitti...

Ihanat kankaat, juuri mun maun mukaisia! Silti minäkin ostan välillä jotain ihan muuta...kummallista!

Anonyymi kirjoitti...

Voisiko se johtua vaikka siitä, että asuntonne on värianalyysiteknisesti esim. syksy ja itse olet talvi? Ja aliatajunta sitten tekee tehtävänsä.
Meikäläiselle käy myös usein niin, että päässäni sisustan "virtuaalikotia" ja reality onkin sitten vallan muuta...
Mutta kaunista kannattaa aina ostaa...vallankin jos saa halvalla :)!

Vilijonkka kirjoitti...

Tai ehkä halusit pelata varman päälle. Tuollainen hieman hillitympi raikkaus kestää aikaa, etnisyys kuluu usein aika nopeasti ja väsyy.

Kävitkös coloriassa, heh? Ne kun on niin laajat sivut, että sieltä varmaan löytyy jotain värillisistä kukkakuoseista ja etnisitä väriyhdistelmistä. Ja jos vielä ole, niin ainahan voi antaa vinkin tarpeesta.

Kottis kirjoitti...

Kauniit kankaat olet valinnut! Ymmärrän kuitenkin myös sisäisen ristiriitasi. Olisiko niin, että haistat trendit edelläkävijänä alitajuisesti ja tietoinen minäsi taistelee trendikkyyttä (ja valtavirtaa) vastaan.Hmm!

violet kirjoitti...

Villapeikko: lankojen kanssa on myös käynyt, juu.
Helmi junika: olen kuulolla, sisin puhukoon!
Pikkujutut: no sen piikkiin ajattelin laittaakin...
Anioni: Sekin sitten vielä että kuosit ovat isoina/pieninä pintoina aika tavalla eri näköisiä.
Merja: Olen huomannut että olohuone (joka on valoisin huoneemme ja jossa nämä tyynytkin ovat) on muotoutunut paikaksi jossa on paljon vaaleaa. Sen sijaan ruokahuone siinä vieressä on tumma, pimeä ja se on täynnä kaikkea vanhaa, värit ovat tummempia, synkkiäkin, siellä on vanhoja esineitä, kaikki kirjat. En ole ajatellut tietoisesti että tehdäänpä tuosta huoneesta tuollainen ja tuosta tällainen, mutta tavarat ajautuvat sinne missä ne parhaalta näyttävät.
Lissu: kyllä nuo ihan ok ovatkin, mutta kuten sanottu eivät ihan sitä mitä menin ostamaan.
Anonyymi: halavalla sain eikä tässä nyt tietysti ole sen vakavammasta kyse kuin yksistä sohvatyynyistä;-)
Vilijonkka: olisin itsekin yllättynyt jos osaisin pelata varman päälle;-) Etnisyydestä tuli mieleen että mies on asunut ison osan lapsuudestaan Afrikassa sun muualla, ja hän katselee ja hiplaa usein terrakotan, ruskean ja oranssin sävyjä.
Kottis: tuo selitys olisi kaikista mieluisin! Trendinenä, jees! Tosin nyt ei taida pitää paikkansa kun eikö noi ole jo aika out...turkoosin ja ruskean yhdistelmä.

isoinpapu kirjoitti...

Joo, mulle käy juuri näin! Ja juuri silloin kun menen ostamaan jotain "tiettyä". En uskalla /halua mennä kangaskauppaan, koska aina käy noin; tulen kotiin jonkin aivan kummallisen kanssa (siis siihen nähden mitä olin ajatellut).
Mulla lojuu pari outoa ostosta kaapissa käyttämättömänä. Suorastaan parempi vain ajelehtia kirppiksellä tai jonkun kaverin vanavedessä ja vahingossa ostaa joku riepu. Eikös vain se olekin juuri se oikea ja oman näköinen.

Mulla siis selvästi tietoisuus valinnan tekemisestä aiheuttaa pahimmat kummallisostokset.

Näin äkkisilmäykselä tuo kukkakangas on itämaisvaikutteista. Joku japanimeininki. Eivät ne kamalia ole ollenkaan,kauniitahan, mutta luulen tajuavani hämmennyksesi.

Liivia kirjoitti...

Pystyn kyllä kevyesti asettamaan sinut nojailemaan noihin tyynyihin.

Minä joka en juuri koskaan käy Marimekossa, saati raaski ostaa niiden kalliita kankaita, löysin itseni taannoin sieltä alekangaspakkojen ääreltä. Ja hups tulin kotiin kolmen erilaisen kankaan kanssa, kaikkia kaksi metriä. Enkä kotona voinut ymmärtää mitään niistä. Eikä se satsi ollut alesta huolimatta mitenkään halpa. Tuolla ne nyt kirkuu kaapissa aina kun avaan oven.

violet kirjoitti...

Isoinpapu: no tuo aavistus jostakin japanilaisesta lohduttaa minuakin hiukan...
Liivia: juu, hyvinhän noihin nojailee - jos ehtii ensin. Pojat ne yleensä haluaa omia.
Ai ai mikä Marimekko-onnettomuus sinua on kohdannut! Kuusi metriä MArimekkoa kaapissa kirkumassa...hui.

Helinä kirjoitti...

Tuttu tunne minullekin.
Kangaskaupassa ne näyttää aivan eriltä kuin kotiintuotuna. Ja myös pakassa eriltä kuin valmiina tyynynä joka pitäisi asettaa edustuspaikalle siihen sohvalle.
Harvemmin uskaltaa ostaa ainakaan kuvioituja kankaita isoja paloja kerrallaan. Olen joskus ostellut paljon pieniä koepaloja ja päätynyt sitten kotona hankkimaan jotain enemmänkin.
Täältä katsoen tyynsi näyttävät oikein hyviltä ja varsinkin kukkakuvioinen on hyvinkin itämaisvaikutteinen.

Vilijonkka kirjoitti...

Ja nyt haluan komentoida uutta kuvaasi. Oot sä sitten kaunis! Tarkkakatseinen, särmää, näkemystä, pikkasen tervettä ylpeyttä. Jäin vaan miettimään, koska viimeksi olisin törmännyt valokuvaan itsestäni, joka kuvaisia minua sellaisena kuin itseni kuvittelen...En edes muista.

violet kirjoitti...

Helinä: mulla ei hermo riittäisi minkään koepalojen kanssa heilumiseen;-) Mun pitää aina saada kaikki heti just. Mutta multa puuttuukin todistetusti arviointikyky, suhteellisuudentaju eikä järkikään ole aina matkassa.

Vilijonkka: ouh, kiitos arviosta!
Vaihdoin keväisemmän turvan tuonne ylänurkkaan kun alkoi se villapipokuva ahistaa ja kutittaa.
Särmää ja ylpeyttä, juu-u. On mulla kyllä pinkka sellaisiakin kuvia jotka viestivät lähinnä alemmuudentuntoa, henkistä velttoutta, mielikuvituksen ja liikunnan puutetta ja pisteeksi iin päälle on finni nenässä. Niitä ei pannakaan blogiin kun omassa blogissaan saa loistaa halutessaan;-)

inkivääri kirjoitti...

Ja mä kun luulin olevani ainut, jolle käy näin. Lankakaupassa, kangaskaupassa, vaatekaupassa... Missä vaan. Viimeksi menin mummolassa ollessani lankakauppaan, ostamaan lankoja. Palasin kassissani vaaleanpunainen ristipistotyö. Ja minähän en tykkää ristipistotöistä, saatika vaaleanpunaisesta.
Vaikka kivaltahan tuo nyt alkaa näyttämään, ehkä jopa oikeasti tykkään siitä vielä jahka saan sen valmiiksi asti.