keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

...kuin maalata




Jos oli vielä jollekin epäselvää että miksi noin paljon värejä....niin vastaus on tuolla ikkunan toisella puolella.



En mää sukilla kuitenkaan maalaa.

4 kommenttia:

Helmi Junika kirjoitti...

Oh, mitä värejä. Mikä ihana sulaneen mansikkajäätelön väri! Ja se sietokyky on koetuksella täällä Suommilandiassakin. Perskules, ei enää yhtään edes huvita tuo kelioikuttelu.

Liivia kirjoitti...

Tässä kakunpaiston lomassa kävin väriterapiaasi haukkaamassa! Kiitti!

inkivääri kirjoitti...

KIITOS!
Tätä mä kaipasinkin, väriä ja elämäntuntua harmaaseen lumiseen ankeuteen. Kiitos :)

violet kirjoitti...

Helmi junika: kuule justiin sitä sulanutta mansikkajäätelöä ajattelin minäkin niin paljon, että pyysin miestä tuomaan kotimatkalla sitä mulle.

Liivia: eipä kestä, mää käyn kyllä tiuhaan terapoimassa itseäni sun blogissasi!

Inkivääri: Ole hyvä vaan!
Sain koko taulun valmiiksi äsken ja olen ällistynyt siitä että tykkään siitä, vaikka olenkin tehnyt sen omaan kotiimme! Kun siis yleensä jos teen tarkoituksella jotakin itselleni - taulua, vaatetta, mitä vaan niin jossakin vaiheessa alkaa tuntua että ei hemmetti, ei tule mitään, en tykkää, en voi sietää.....Tuo taitaa mennä seinälle asti.