torstai 27. maaliskuuta 2008

Pelastajani

Eilinen alkoi poru kurkussa ja päättyi tippa linssissä.
Illalla tosin silmät vettyivät naurunkyynelistä (kuusivuotiaamme takia), joten päivä päättyi tuhannesti paremmin kuin alkoi.

Ankean päivän pelastajiksi osoittautuivat:

Eilen blogissakin ollut taulu.
Olin pitänyt sitä keskeneräisenä kauan, kun en "uskaltanut" panna siihen mitään uutta. Eilen kututti niin, että suorastaan ISKIN väriä pintaan. Se auttoi.

Ranskan tv:n kanava vitosen "Silence, ça pousse" -ohjelma.
Se tulee sunnuntai-aamupäivisin, mutta näköjään muulloinkin, ilmeisesti uusintoina. Ohjelman rankasti hompsahtava miestoimittaja saa minut joka kerta hyvälle tuulelle. Hän hymyilee aina, on valtavan innostunut asiastaan (puutarhanhoito, kukat, sisustus) ja vaikuttaa ystävälliseltä ja kivalta. Minusta on ihanaa katsoa miten joku hössöttää lempipuuhansa parissa.


Eilisessä ohjelmassa hän mm. ompeli tekokarvaisen (!!!) kukkaruukunpäällyksen....


..ja kävi uudistamassa jonkun Madamen puutarhan upeaksi.


Tekemäni kassi.
Tein tyynynpäällisistä ylijääneestä paksusta kankaasta kääntökassin. Luultavasti aika tarpeeton, mutta tukeva, virheetön ja two-in-one.



Bussikuski.
Olen sörssinyt niin ettei tässä kuussa ollut kuukausikorttia eikä eilen edes kling-klong -lippua.
Pysäkillä laskin kolikoita kädessäni kun bussi tuli. Kuski ojensi lipun minulle ennen kuin ehdin sitä pyytää sanoen: "minä ennustan että haluatte ostaa kertalipun!"...sitten hän jatkoi: "osaan myös nähdä että olette oikeakätinen ja teillä on kaunis hymy".
Ja kaikki ilman mitään ällöä iskutyylin imartelua. Sillain vain kepeästi ja ystävällisesti.

13 kommenttia:

tiuku kirjoitti...

Huih, ihania päivän pelastuksia. Aika mainolta näyttää tuo ohjelma, hymyilyttää jo nyt.

Minun päiväni pelasti eilen ooppera laulajatar!
Olin lopuen uupuneena tanssitunnin jälkeen odottelemassa bussi pysäkillä .Olin myöhästynyt aiemmasta bussista nipin napin. Harmitti. Pysäkille tuli nainen, joka alkoi rupatella hyvin ystävällisesti. Ihmetteli elämän menoa Suomessa nykyään. Ja totesi että minua varmaa palelsi kun olen niin lämpimästä maasta kotoisin (nauratti) Ihmettelimme yhdessä ihmisiä joilla ei ollut hattuja, tupakointia, nuorten käytöstapojen puutetta, tv kamalaa kielenkäyttöä jne. Oli mukava tavata ihminen suuresta maailmasta, Moskovasta, Berliinistä,... Kaipaamme Suopmeen lisää ihmnisiä maailmalta, tuomaan vähän säpinää ja kohteliaisuutta!
Ja miten mahdottoman jännittävää suuri ooppera laulajatar, kauppa kasseineen!?

Papi kirjoitti...

Se taulu on upea väriräiskäys, ihanasti roisketta, tykkään tollasesta. Ja toi laukku myös, teitkö sen ihan 'omasta päästä'? Haluan myös uuden kesälaukun, vaikka niitä on toisaalta aikamoinen määrä jo ennenstäänkin.

Ai kamala kun naurattaa tekokarvainen ruukunpäällinen!

isoinpapu kirjoitti...

Ihana bussikuski. Miksei, siis miksei täällä ole yhtään tuollaista! Emme käytä yhtä bussilinjaa enää lainkaan kun siellä on "se ilkeä kuski". Naiskuski. Vihaa meitä. Varmana.

Toivotan paljon kivoja asioita täksi päiväksi. Sulakoon lumi, lämmetköön ilma, levätköön mieli.

maijja kirjoitti...

Ihan mieletön bussikuski!

Vilijonkka kirjoitti...

Kaikki meni siis oikeinpäin, ylös, iloisuuteen. Olen tässä pohtinut, että nauran, ihan sillai sydämeni kyllyydestä, nykyisin tosi harvoin. Vähän turhan vakava perusilme on asettunut kasvoilleni. Tuollainen huumorityyppi olisi poikaa. Voiskohan sen tilata kotiin?

violet kirjoitti...

Tiuku: joskus sitä onneksi tapaa pysäkillä päivänsä pelastajan!

Papi: Laukun tein päästäni. Se on kuin kaksi kassia sisäkkäin, väliin kahvat ja kiinni. Sitten voi kääntää kumman puolen haluaa.

Se tekokarvapäällys naurattikin ihan pirusti, myös sitä ohjelman naisjuontajaa. Katso vaikka sitä ekaa kuvaa...hänellä on hyvä ilme.

Se päällys oli ihan kauhee mutta ja sai mut nauramaan kun se mies esitteli sen niin hienosti.

Isoinpapu: täällä on kyllä enimmäkseen ollut kivoja kuskeja, toki niitä mykkiäkin. Viime perjantaina oli yksi joka repesi ihan täysin, syystäkin kyllä, mutta homma meni aivan farssiksi ja oli huutoa ja poliisillauhakilua ilmassa.

Maijja: Kiva kuski kyllä. Sillä on itselläänkin varmaan paljon hauskempaa kun se on muille kiva.
Hollannissa oli yksi hulppea tyyppi...mies jolla oli aina paljon silmämeikkiä ja taisi olla huulipunaakin...sellanen viisikymppinen. KErran hän veti kunniakierroksen yhden aukion ympäri ja kuulutti että katsokaa nyt hyvät ihmiset tuota kukkaloistoa tuon patsaan ympärillä..eikö ole kaunista? - ja olihan se, ja koko bussi oli iloinen.

Vilijonkka: minäkin nauran aika harvoin sillain ettei voi lopettaa, että happi loppuu ja sattuu. Eilen illalla kuusvuotiaamme takia sain nauraa niin. Hänen juttunsa oli niin hervoton.
Viikonloppuna vieraittemme kanssa tuli kyllä pitkästä aikaa monia kusethousuunnauru -tilanteita. Varsinkin mies on aivan superhauska, sellaista verbaalilahjakkuutta, tilanteen huomaamista, sellaiselle nauran.

Ja joo, tuon ohjelman tyypin nimenomaan voi tilata kotiin - uudistamaan pihaa tai puutarhaa;-)
Meidän kuusvuotiasta vois kans tilata täyshoitoon kertomaan juttujaan!

hekku kirjoitti...

Ihana bussikuski! Jäin ihan kateellisena huokailemaan.. varsinkin kun oon just valittanut paikallisesta. Meidän talon vierestä menee bussi, kyytiin pääsee omalta postilaatikolta (luksusta!) mutta kuski ajaa tuhatta ja sataa ja kuvittelee, että kun kaupungissa olevalla maalaistiellä on kasikympin rajoitus niin siinä KUULUU ajaa niin lujaa. Ei mahdu muut autot tielle, eikä naapurin ravikärrytkään. Hmhm.

Liivia kirjoitti...

Mites se yks sanonta menikään; "jokaisella naisella pitäisi olla ikioma homoystävä", tai jotain sinnepäin.
Minä ainakin kaipaisin. Yksi olikin, mutta muutti Pariisiin ja missä lie nykyään seikkailee. Ihan parasta seuraa!

Paula E kirjoitti...

Jokaiselta löytyy varmasti omat bussikuskijutut. :)

Minä menin kerran Virossa bussiin kovalla kiireellä. Annoin kuskille tasarahan, mutta setelit olivat taitoksella. En tiedä miten nykyään, mutta tuohon aikaan bussilippu oli paperinpala, joka piti laittaa pieneen laitteeseen reijitettäväksi. Kuski otti lipun, taitteli sen tuhannen pieneksi rusinaksi ja ojensi minulle. Itkeäkö vai nauraa? Oli tietysti suunnitellut kosto-operaationsa suurella hekumalla siltä varalta, että minun kaltaiseni törppö setelintaittelija jonain päivänä astuu bussiin.

Kuskeista ei ikinä tiedä. Kuulin yhdestä naisesta, joka tahtoi pehmittää paikallisliikenteen ankeaa ilmapiiriä. Hän sai houkuteltua kuskin laulamaan.

Sanctuary kirjoitti...

Ihania pikkujuttuja - tuo bussikuskin kommentti nyt varmaan sulatti viimeisetkin jäät! Tekokarvaista kukkaruukun päällistä en välttämättä olisi itse tullutkaan keksineeksi, nerokasta kerrassaan :))

katriina kirjoitti...

Ihanan kesäinen kassi! Oli ihan pakko laittaa omaan blogiin linkki tänne.

violet kirjoitti...

Hekku: Totuuden nimissä..ei noita helmiä ratissa liian usein täälläkään ole, mutta mulle riittää jos kerran kahdessa viikossa joku yllättää!

Liivia: Ihan totta, olen kuullut tuon lausahduksen kans.

PAula E: "saat miehen kyyneliin..(eiku laulamaan!)...se helppoa on"...

Sanctuary; se ruukku oli niin mojova että alta pois. Ihan hemmetin karsee mutta tekijänsä näköinen;-)

KAtriina: linkaa vaan ja kiitos kehuista. KAssi on superhelppo tehdä. Muutama aivan suora neulos.

hekku kirjoitti...

Pakko vielä palata kommentoimaan tuota Liivian haikailemaa "homoystävää"..
Olin aikoinaan naisvaltaisessa työpaikassa ja muutaman miehen joukkoon mahtui yksi homo. Ah mikä työkaveri! Oon sen jälkeen sanonutkin, että sen pitäis olla lakisääteinen naispaikoissa. AINA aamupalaverissa se ihana huomas uuden kampauksen, kynsilakan, vaatteet ja kehua retosti ilman kateuden häivää!
Naisilla monesti kun on paha tapa nokkia varsinkin nuorempia tyyliin "jaha, taas on tili mennyt kempparin tiskiin"