sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Aina paistoi

Kesä -68. Minä istun nurmikolla ja nypin muurahaisia suuhuni. Taustalla mummu laittaa pyykkiä kuivumaan.


Kesä -70. Isä ja äiti ovat päivälevolla itsetehdyn laiturin päässä. Minä tutkin ja leikin.


Kesä -70. Yyterissä oltiin taas. Poika on tanskalainen Nicke, ensimmäinen "poikaystäväni". Äiti ottaa taustalla aurinkoa turkooseissa froteebikineissä.



Kuvatkaa lapsianne, ihmiset!

16 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Huomenta, aivan mahtavia tunnelmakuvia! Miten sattuikin; juuri eilen löysin omista kätköistäni juuri samanhenkisiä kuvia, valkoisilla reunoilla. Kenties näytän niitä omassa blogissani piankin. Mietin vain miten laitan ne esille..

Juuri eilen kuvasin lastani, ja parhaimpia kuvia tuli niistä, joissa hän ei poseeraa eikä katso kameraan.

Maare kirjoitti...

lisäisin violetin kehoitukseen:

teettäkää digikuvat paperikuviksi ajallaan!

nimim. noin 20000 kuvaa lapsista(koneen muistissa)

hekku kirjoitti...

Ihania kuvia - ihania fiiliksiä.
Melissajäätelöä ikävä.

Liivia kirjoitti...

Kuolaan näitä kuvia (kuin myös stailistin kuvausjärjestelyjä).

Kaikki ovat hienoja otoksia, tuo pyykkikuva TÄYDELLINEN.
Meiltäkin löytyy muuten vastavaa, siskoni vadissa nurmikolla, mummuni ripustaa takaa pyykkia. Samassa kulmassa kumopikin kuin tuossa. Olen aina rakastanut sitä kuvaa, mutta tämä sun kyllä voittaa senkin.

violet kirjoitti...

Sooloilija: laitahan esille, olisi kiva.
Maare: JUURI niin. Sama vika minulla.

Hekku: Melissajäätelö on mulle tuntematon. Millaista se oli/on?

Liivia:Pyykkikuva on minustakin just eikä melkein. Pyysin että äiti tuo tämän kuvan mulle (ja muutamia muita) kun tykkään tuijotella niitä.

Killisilmä kirjoitti...

Hienoja kuvia. Minäkin pidän erityisesti ylimmästä. Se on kaunis kuva, ja siinä on jotain erityistä latausta, jota en osaa tarkemmin määritellä.

Violet, kutsun sinut vastavierailulle upouuteen blogiini. Tule kurkkaamaan kun joudat.

http://killisilm.blogspot.com

hekku kirjoitti...

Violet: Musta tuntuu, että mä oon ainoa joka sen jäätelön muistaa.. tai sitten muisti tekee tepposet ja nimi on jotain ihan muuta oikeesti. Melissaksi sitä kuitenkin sanottiin.
Se oli valion pakettijätskiä, pakkaus oli sellanen tumma vähän munakoison sävyinen. Jäätelö oli kellertävää ja pehmoisen makuista :)
Parasta siinä oli se, että pikkutyttönä sain mennä ostamaan sitä ihan itse mummolassa ollessa Ilmajoen osuuskaupasta. Kesä, aurinko, hiekkatien tuoksu tulee heti mieleen ja tiukasti nyrkissä oleva jätskiraha.
Vaikka matkaa oli vaan sata metriä se oli hirmu jännää, kotona "kaupungissa" kun ei yksin liikoja päästetty.
Ja takaisin oli tietty kiire, mumma ja äiti ja isä odottivat puutarhassa pihakaffien kanssa.

Kiitos vielä noista kuvista, tuli aivan ihana olo tästä muistosta!

S. kirjoitti...

Ihania retro kuvia ja lapsuusmuistoja!
Terveisia vakiolukijalta mutta laiskalta kommentoijalta.
:o)

tuike kirjoitti...

Hyvä muistutus! Helposti unohtuu lasten kuvaaminen, kun kasvavat isommiksi. Ja arkielämän kuvaaminen muutenkin. Samoin tuo paperikuviksi teettäminen, vaikka ne ovatkin minulle niitä "ainoita oikeita".

Merja kirjoitti...

Meilläkin on niitä digikuvia tuhansittain koneella. Arvatkaapa onko edes varmuuskopioita.

Kaikki kuvasi on tosi suloisia. Tuntuu että ennen vanhaan osattiin kuvata sillain oikeasti. Niitä arjen tapahtumia, mitenkään siloittelematta tai kaunistelematta. Ne on aivan parhaita myöhemmin katsella ja muistella... toisin kuin mitkään poseeratut tai liikaa sommittellut jutut.

pikkujutut kirjoitti...

Nuo valkoreunaiset valokuvat ovat kyllä niitä oikeita kuvia.Nykyään suuria aarteita.

Ja kyllä, ehkäpä jo voisi teettääkin kuviksi koneen muistista.

aino kirjoitti...

vanhat valokuvat ovat niin maagisia. jotain kummaa tapahtuu, kun niitä katsoo, oli ne sitten omia tai muiden, sillä ei niin väliä.

SCAREDY-CAT kirjoitti...

Ihania nostalgisia nuo kuvat! Tuo ensimmäinen on varsinkin hieno, paljon parempi mummon ja pyykin kanssa kuin olisi ilman niitä, vaikka oletkin viehko ilmestys kuvassa.

SCAREDY-CAT kirjoitti...

Ja lisään vielä, että on niin tylsää, kun 80-luvun kuvien värit ei ole muuttuneet samalla lailla kuin vielä 70-luvulla otettujen, eikä meillä enää otettu silloin polaroideja - joten ne harvat kuvat, joita lapsuudessani otettiin, ovat tylsiä kymppikuvia.

Elisa kirjoitti...

Ihania hyvänmielen kuvia!!

Ja käskystä rouva Piilomaja (Majuri), olen kuvannut lapsiani ahkerasti!!

Vilijonkka kirjoitti...

Bloggauksen myötä on tullut tavaksi pitää aina kameraa mukana. Pääasiallisesti kuvaan tietty kiveyksiä, kadulla lojuvia arjen jälkiä, "sommitelmia" yms. järkevää. Mutta onpa tullut kuvattua paljon lapsiakin, huomattavasti enemmän kuin vuosi sitten.

Yritän jatkossakin heitä kuvata, kiitos muistutuksesta.