torstai 17. huhtikuuta 2008

Vie urbaine (Laatikko nro 1)

Sarin organisoima laatikkonäyttely aukeaa nyt!



Kaupungissa asutaan päällekkäin.
Samanlaisissa kopperoissa,
samanlaisia ihmisiä.
Kuitenkin kovin erilaisia.


Kukkuu-
kurkkii hän ikkunasta
aikansa kuluksi.


Nuoriso on perhana tuhrinut tämänkin talon
graffiteillaan. Vai mitä ne ovat...
Töhryjä, perskeles.


Minä poika se vaan tuijottelen ulos.
Joskus vastapäisen talon ikkunassa
voin nähdä yhden hulppean rouvan
samoissa puuhissa. Siinä me sitten
tuijottelemme ulos - ja toisiammekin
ihan hiukan.



En kyllä minnekään muuttaisi kaupungista.
Kyllä näin on.

13 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Kiva oli selata kaikki laatikot läpi! Onnea sinulle hauskasta, kekseliäästä ja upeasta toteutuksesta!!!!

Anonyymi kirjoitti...

Komea näyttely!

Terv. Kaupunkilaiken Kata (Pultti)

aino kirjoitti...

ihanan erilaisia tunnelmaltaan sun laatikot!

minja kirjoitti...

Nää on niiiin kivoja!

pikkujutut kirjoitti...

Näyttelykierroksella.
Olen aivan hurmaantunut tuosta pyykkipäivästä - pupu on liikuttava! Koti-ikävään tuo kuusi ja pelto ja tämä sitten urbaanielämään.
Kiitos monista elämyksistä!

Killisilmä kirjoitti...

Vai graffiteja! :D

Pyykkinaru ja tasku-Suomi ovat hienoja ja liikuttavia, mutta kyllä tämä eka TEKSTEINEEN on mun suosikki!

Mahtavaa työtä!

violet kirjoitti...

Kiitos teille kaikille katsojille!
Ihanan kannusta yleisö;-)
Pitäisköhän mun itseni kehitellä joku hiukan vastaava juttu...saisi varmaan suosiota ja olihan tämä HAUSKAA!

Solveig kirjoitti...

Pidin kaikkein eniten tästä kaupunkilaatikkojutusta. Se innostaa kertomaan sisäisesti pieniä laatikkotarinoita. Elämäntarinoita ikkunaukkelien takana! Onhan heillä tarinansa, onhan.

violet kirjoitti...

Solveig: itse tykkään omista jutuistani eniten tästä myös. Vähän tällanen "living in a box" -meininki;-)
(Olikos semmonen biisikin???)
Laatikkoasumista kovasti arvostellaan ja on näitä "en voisi koskaan asua kerrostalossa"- ihmisiä, mutta minusta kaupunkiasumisessa (päällekkäin, vierekkäin, aavistuksen anonyymistikin) on ehdottomasti puolensa. Eikä vain huono puoli.

Solveig kirjoitti...

Pitää kertoa, että kun asuimme mieheni kanssa jättiläiskerrostalossa, kerran kuului vieno koputus ovelta. Siellä oli eräs asukas, joka halusi nähdä, minkä näköiset ihmiset kuuntelevat Rodrigon Concerto de Aranjuesia. Siellä ei todellakaan tiennyt naapureitaan.

Kaikissa asumismuodoissa on etunsa. Samaa mieltä.

Vilijonkka kirjoitti...

Sinäpä olet saanut kiteytettyä loistavasti tämän kaupunkiasumisen dilemman. Ja ihana tuttu huumorisi mukana. Säästin sinun osuutesi viimeiseksi, kannatti kun tässä sai nauraa. Onnea onnistuneen näyttelykokonaisuutenne johdosta!

Virginie Gervais-Marchal alias niniegm kirjoitti...

J'ai hâte de découvrir tout cela demain!

violet kirjoitti...

Virginie: J’espère que tu vas les aimer en "live", aussi;-)
Un triple hourrah pour Sari, vraiment!