maanantai 12. toukokuuta 2008

Minusta ei paljon kuulu....

...koska nyt on kesken aivan erityinen kirja.


Sellainen kirja, jota lukiessani voin kävellä epähuomiossa auton alle.
Kirja, jota lukiessani poltan terassilla nahkani huomaamatta sitä ennen tuskaista yötä.


Kirja, jonka ei toivoisi loppuvan.
Sellainen kirja, jollaisen kirjoittamisesta voi tällä päällä vain haaveilla.
Onneksi joku muu on sen saanut kansiin.


Lukekaa.

23 kommenttia:

Matroskin kirjoitti...

Heh, inhosin tuota kirjaa! Toivottavasti voimme silti olla blogikavereita.

Merja kirjoitti...

Oho, mielenkiintoista! Jos kuulee kaksi näin ääripään kommenttia on kirja PAKKO lukea. Taidan ottaa mukaan lentokoneeseen kesän reissulla.

violet kirjoitti...

Matroskin; totta kai! Eihän sitä nyt kirjallisen maun mukaan ihmisiä rankata.
Merja; ihan hyvä syy lukea joku kirja on todellä tämäkin; kaksi aivan ääripään arviointia. En sano että tämä olisi paras koskaan lukemani kirja, mutta niin en sanoisi mistään muustakaan. En osaisi panna sillä tavalla riviin. Minulle tämä kirja on kuitenkin yksi niistä, joiden lukemisesta nautin koko ajan, jonka pariin pääsyä odotan malttamattomana (jos olen paikassa jossa ei voi lukea) ja joka saa minut hajamieliseksi koska pää käsittelee kirjan asioita koko sen ajan, kun kirja on vielä kesken. Muutamia sivuja on vielä nyt jäljellä ja tiedän jo, että ajattelen tätä jälkikäteenkin. En tiedä miten kauan, muttei tämä ihan noin vaan kiinni mene.

inkivääri kirjoitti...

Luin, ymmärsin hienoksi teokseksi mutta en pitänyt. Tai pidinkin, mutta ahdistuin. Ei siis suosikkejani.

pikkujutut kirjoitti...

Odottaa Suomessa, menisi aika vain nopeasti,jotta pääsisi lukemaan.

Sooloilija kirjoitti...

Oi, arvaappa minkä kirjan hain tänään kirjastosta (kun olin sen varannut ja siitä tuli ilmoitus, että nyt se oli haettavissa!). No juuri tämä mitä luet!! Mikä sattuma!
Luin 15 ensimmäistä sivua ahmien, ja ajattelin, että loputkin tulevat menemään samalla tavalla, suurella intohimolla. Se imaisi mukaansa heti.

Kuulette siitä blogissani varmaan piankin.. :-)

Anonyymi kirjoitti...

Moi,
mäkin luin sen just. Musta se pääsi vauhtiin vasta jossain puolivälissä, kun...Mut tykkäsin siis. Joko oot lukenut sen "Jumalat juhlivat öisin" ?? Kirjoittanut Donna Tartt(i)?!
T : Maria

violet kirjoitti...

Inkivääri: Ahdistuin minäkin, mutta sitä paljon enemmän liikutuin. Kirja kosketti ja antoi ajattelemista. Ja sen kieli oli sellaista jota mieluusti luen. Hyviä lauseita. Kestävät montakin lukemista. Mutta Ymmärrän jos jollekin jää päällimmäiseksi tunteeksi ahdistus.

Pikkujutut: sitten tietysti petyt kun olet odottanut niin kovasti...;-)
No toivottavasti et, toivottavasti odotus palkitaan.

Sooloilija: joo, tulen mielenkiinnolla lukemaan mitä pidit.

Maria: äiti sanoi lukemastaan aivan kuten sinäkin että pääsi vauhtiin vasta kun...
En ole lukenut tuota mainitsemaasi, vaikka moni, moni on kehottanut. Pitäis se jostakin hommata.
Kiitti kun muistutit!

Sanni kirjoitti...

Voi, se on hieno kirja. Sain sen joululahjaksi ja menin jotenkin tolaltani sitä lukiessa. Aluksi se tuntui takkuiselta, mutta alkoi jyrätä kuin juna. Se on juuri niitä kirjoja, joka pyörii ajatuksissa kauan loputtuaan.Pitää varmasti lukea uudestaan.

Toinen kirja, joka sai minut tolaltani oli Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Itkin ihan kamalasti ja mies piti minua hiukkasen tärähtäneenä. Kysyi, että miksi ihmeessä luen jos se noin itkettää? Kirja oli hieno, silmiä avaava ja kaunis.

Joel Haahtela on kotimainen suosikkini, jonka maailma imaisee minut aina kokonaan. Odotan jo seuraavaa.

SCAREDY-CAT kirjoitti...

Sellaisten kirjojen lukeminen on ihanaa (tapahtuu aivan liian harvoin nykyisin - mutta luenkin aivan liian vähän nykyään) --- ja tuo todella on sellainen kirja!

Olina kirjoitti...

Mielenkiintoinen vinkki kirjasta, joka selvästi herättää ajatuksia ja keskustelua. Täytyy lisätä sille loppumattomalle listalle "lue nämä seuraavaksi"...

violet kirjoitti...

Sanni: Joel Haahtela on mulle täysin tuntematon nimi. Ehkä voisi joskus tutustua.

Scaredy-cat: minäkin luen vähemmän kuin parhaimmillaan mutta enemmän kuin joku aika sitten. Ja aion jatkossa käyttää entistä enemmän aikaa kirjoihin.

Olina: pistä listalle vaan!

Iiriskukka kirjoitti...

Pitää pistää muistiin tuo kirja:)Kerran blogissasi suosittelit claire Castillon:äidin pikku pyöveli kirjaa,sattumalta löysin sen alehyllystä ja pitihän se ostaa.Aika hämmentäviä ja rajuja novelleja:)

melita kirjoitti...

Tämä kirja on varmaan pakko lukea kun on monessa herättänyt niin vahvoja tuntemuksia.Toinen samanlainen oli aikoinaan Seitsemän portaan enkeli,joka myöskin on lukematta-Helsingin Sanomat järjesti aikoinaan kyselyn mikä taidelaji on eniten vaikuttanut ihmiskuntaan (kuvataide,kirjallisuus,musiikki tai elokuvat/teatteri)ja kirjallisuus sai eniten ääniä.
Olen muuten laittanut uuden kommentin kysymykseesi Mitä seuraavaksi ? luettuani Edithin sanomiset.

aino kirjoitti...

tuo kirja on hyvä, jotenkin paljas, raadollinen, surullinen, ahdistavakin, mutta silti mielestäni hyvä. lukukokemuksellisesti muistutti minua Orhan Pamukin Lumi ja Zadie Smithin Kauneudesta -kirjoista.
pitääkin alkaa miettimään lomalle hyvää romskua..

paperisydän kirjoitti...

Toi kirja on kiinnostanut muakin jo pitkään, ja näitä kommentteja kun lukee, niin kiinnostaisi vielä enemmän kokeilla oisko mun juttuni vai ei.

Katoin just että Tampereella 45 ihmistä jonottaa tätä kirjaa kirjaston varausjonossa... Suositulta jutulta vaikuttaa. Aika paljon tuo kirjailija onkin ollut esillä lehdissä ym.

Oon muuten seuraillut blogiasi jo pidempään, vaikka en olekaan kai kommentoinut aikaisemmin. Tykkään teeskentelemättömästä ja rohkeasta tyylistäsi pohdiskella asioita.

Tanja kirjoitti...

Minäkään en ole lukenut vielä tuota, mutta mielessäni on. Nyt menossa Jette Kaarlsbol:n Suljettu kirja. Sekin pitää minut sohvan nurkassa/sängyn pohjalla/pöydän kulmalla. Niska on jo kipeä, mutta keskeytykset tuntuvat silti tylsiltä. Hyvän kirjan merkki!

Tuula kirjoitti...

Mulla on ollut Hustvedtin kirja pitkään odottamassa lukuvuoroa, mutta olen ollut viime aikoina vähän laiska lukemaan. Postauksestasi sain kipinän tarttua opukseen - vielä tänään :)
Se on minusta hyvä merkki, että kirja herättää monenlaisia ja ristiriitaisia mielipiteitä. Kirjassa on silloin jotain tarttumapintaa ja tilaa erilaisille tulkinnoille. Yksiulotteiset ja mitäänsanomattomat kirjat sen sijaan eivät herätä keskustelua, eivätkä sen puoleen jää mieleen mitenkään.

violet kirjoitti...

Iiriskukka: piditkö niistä novelleista?

Melita: Seitsemän portaan enkeli lukematta, moni sitä(kin) mulle(kin) suositellut.

Aino: mainitsemasi kirjat ovat minulle tuntemattomia. Minulle tuli mieleen Tunnit -kirja. Tarkemmin sanottuna minun oloni noita kahta lukiessa oli samanlainen, vaikka kirjat sinällään eivät olekaan samanlaisia.

Paperisydän:Olen aivan varma että blogikirjoituksillakin alkaa olla nykyään suuri vaikutus siihen mitä ihmiset lukevat. Jos kriitikko lehdessä kirjoittaa kirjasta tai jos luen jonkun blogista(jonka tyylistä pidän) samasta kirjasta saatan mieluummin tarttua opukseen jota suositteli joku "luotettava taho" -siis vaikka joku teistä blogimaailman kirjoittajista.

Tanja: hyvä merkki, tosiaan.
minulla on se, että ärsyynnyn valtavasti jos pitää keskeyttää.
Odotan koska pääsen taas kirjan pariin.

Tuula: minustakin on hyvä ja mielenkiintoista että samasta kirjasta kuulee niin erilaisia mielipiteitä. Itse pistin googleen hakusanaksi tämän Kaikki mitä rakastin ja luin useampia kuvauksia/arvosteluja siitä. Välillä mietin olenko edes lukenut samaa kirjaa jonkun toisen kanssa! Niin eri näkökulmasta sitä saatettiin kuvailla. Ei se suinkaan tarkoita että minun/sen toisen
tulkinta olisi oikea/väärä, se vain tarkoittaa juuri sitä että kirjasta on moneksi.

Ajattelen Paolo Coelhon kirjoja (oliko nimi edes noin?).
Miten paljon niitäkin on ostettu ja luettu maaimalla. Minäkin yritin, pääsin yhden loppuunkin ja ajattelin vain että olipa paska.
Sitten ajattelin että lieneekö minulla vika kun en "ymmärrä" niitä, kun sadat tuhannet muut ylistävät. Mutta ei, makukysymys kai se vaan on.

Lukutikku kirjoitti...

Odottaa lukulistalla, kunhan saan käsiini.

Eeva kirjoitti...

Pari kuukautta sitten luin tuon saman Sirin kirjan, olin ollut kirjaston jonossa syksystä asti. Pidin tavattomasti, olin suorastaan haltioissani ja luin aina kun mahdollista. Totta, että ihmismielen mustuus kaunistutti, mutta minulle päällimmäiseksi jäi - rakkaus. Ja hyväksyminen, elämän vastaanottaminen juuri sellaisena kuin se annetaan.
Koska luin kirjan suht nopeasti, annoin sen ystävälle luettavaksi. Hän ei pitänyt ollenkaan! Ja hän lukee paljon, on aina lukenut, ja opettanut kirjallisuutta. Hän suositteli Alice Munron S:llä alkavaa (vitsit kun en muista nimeä, yksi sana vain), jonka sitten luin seuraavaksi. Pidin kyllä, mutta oli jotenkin säyseäpi, eikä niin vaikuttava kuin tämä.
Ja Coelhosta minäkään en tykkää ollenkaan! On jotenkin niin Esa Saarismaista lätinää: Olin kerran hänen luennollaan noin sadan palvovan naisen kanssa. He kirjoittivat liki jokaisen kuulemansa sanan muistiin silmät säihkyen. Minä olin saanut tarpeekseni väliaikaan mennessä.
Pateettista tekstiä, epäaitoa mielestäni - siis Coelho. Mutta makuja on monia, ihmeen suosittu kuitenkin maailmanlaajuisesti.

Eeva kirjoitti...

Se Alice Munron kirja on Sanansaattaja!

Tuula kirjoitti...

Pakko lisätä vielä noista Coelhon kirjoista, että olen ihan samaa mieltä! Kahlasin loppuun peräti kaksi hänen kirjaansa (Alkemisti ja 11 minuuttia), kun en ensilukemalla jaksanut uskoa, että näin suositun kirjailijan kirjat ovat makuuni yksiulotteista ja naiivia soopaa...