keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Se mikä pysyy

Yksi kiehtovimmista asioista mitä tulee lapsiin ja vanhemmuuteen on se, että on niin mielenkiintoista seurata lapsen oman luonteen ja tapojen kehittymistä, muuttumista, vakiintumista....

Kuvassa on esikoiseni siltä ajalta kun hän alkoi kerätä metrolippuja. Oli sellainen 2,5 -vuotias. Kun näki lipun maassa, se piti ottaa. Kun olimme käyttäneet lipun, se säästettiin. Ensin meillä oli lipuille iso peltipurkki. Se tuli melkein täyteen. Muutimme Hollantiin kun poika oli 3,5 -vuotias. Ehdotin että jos vähän voisimme kokoelmaa karsia. Jyrkkä EI. Liput muuttivat mukanamme.

Asuimme Hollannissa noin 5 ja puoli vuotta. Koko sen ajan liput olivat pojan omalla pöydällä siinä samassa peltipöntössä. Välillä sen kannelta pyyhittiin pölyt - kuten pöydän muistakin "asetelmista". Viime kesänä muutimme tänne Belgiaan. Muuton yhteydessä ehdotin taas että miten on, olisiko nyt aika karsia hiukan? Hän suostui. Astuimme peltipöntön lyttyyn (ja se oli hauskaa) ja siirsimme muistoksi osan lipuista lasipurkkiin.

Minulla on tunne, että tuo purkki muuttaa pojan mukana ensimmäiseen omaan asuntoon.



Minusta tietyt luonteenpiirteet näkyvät jo hyvin aikaisin jos osaa katsoa. Jos ajattelen omaa itseäni lapsena ja mitä olen kuullut ja mitä muistan siitä ajasta, niin enpä voi ihan kauheasti väittää muuttuneeni. Perusvire on aivan sama. Sama tapa reagoida asioihin, liikkua, tehdä ja olla.
Totta kai matkan aikana on tapahtunut kehitystä - niinhän kuuluukin! - mutta kuitenkin.
Minä olin minä jo ihan alussa.

Lapseni ovat omat itsensä. Kyllä he kasvavat ja kehittyvät mutta silti.

(Muistutus itselleni. )

15 kommenttia:

Anne kirjoitti...

Voi, tuo keräily on ihana piirre pojassasi! Minullakin on keräilijän geenit (ovat periytyneet jo useammassa sukupolvessa) ja vanhemmiten tuo piirre näyttää vain vahvistuvan. Nyt jännitän, tuleeko myös lapsistani "pikkuaarteiden" keräilijöiltä (isänsä kun ei ole sitä ollenkaan). :)

Marita kirjoitti...

Ihana keräilykohde!

Onnittelut uudesta kamerasta. Itselläkin uuden kameran osto tiedossa ja ensimmäistä järkkäriä olisin ostamassa.

Haluatko kertoa miksi päädyit juuri tuohon kameraan ja mikä siinä tekee eron esin eos 400D malliin??

17 neliötä kirjoitti...

Symppis purkki!:) Itsekin olen huomannut, että jotkut jutut ovat aina olleet minulle tärkeitä, eivätkä ole muuttuneet, vaikka olosuhteet olisivat. Ja jännnää, miten pienestä saakka asioita voi muistaakin...

maijja kirjoitti...

Kaunis tarina. Minulla on vähän jäänyt päälle joitain lapsekkaita ominaisuuksia, yksi on mielenkiinto pieniä aarteita kohtaan! Napsin siis taskuihini pikkukiviä, pudonneita nappeja jne jos ne 'puhuttelevat' minua - meillä se on avokkini, joka ehdottaa aarteiston karsimista.

paperisydän kirjoitti...

Tuo on varmastikin aivan totta, että tietyt piirteet ovat mukana jo alussa, olen myös huomannut saman omissa lapsissani. Aika usein ajattelen heistä, että tuollainenhan se oli jo vauvana, rauhallinen ja kiireetön. Tai tulisieluinen...

Hauska tuo lipputarina. Varmasti kulkee poikasi mukana pitkään.

violet kirjoitti...

Anne; molemmat ovat tavallaan keräilijöitä, mutta nuorempi (jonka taskuista löytyneistä tavaroista kerroin juuri) ei pidä huolta mistään. Hänellä on kaikki aina hukassa ja rikki. Hän ottaa löytämiään tavaroita mutta hukkaa ne taas.
Marita; en tiedä miksi nuo liput alkoivat alunperin poikaa kiinnostaa. Ehkä niiden väri ja onhan se helppo kohde;-)
KAmerasta: Merkki tuli siitä että halusin Canonin koska se istuu parhaiten käteeni. mielestäni on myös helpompi vertailla eri malleja kun rajaa haun johonkin merkkiin/pariin merkkiin. Ihan teknistä vertailua voit katsella Canon.fi -sivuilla. Minulle olisi kelvannut ja riittänyt vallan hyvin se 400D mutta mies innostui sitten asiasta niin paljon että kohde muuttui. Testit vakuuttivat minutkin ja kun liikkeessä pitelin kaikkia vaihtoehtoja käsissäni niin silläkin oli suuri vaikutus. Ja nyt Canonilla oli sellainen juttu että sai aika paljon hinnasta takaisin tiettynä ajankohtana...ja mitä kalliimpi kamera niin sen paremmin sai alennusta(tekosyitä).
Loppu on sitten ihan sitä mitä joillekin kuulemma tapahtuu autokaupassa: lähtee järki päästä!

17neliötä; Niin ja siis olen varma että vaikka meidän pojissa säily keskinäisenä erona myöhemminkin tuo miten toinen pitää kaikesta huolen, toinen ei mistään...

Maijja: Tiedän kun tavarat alkavat puhutella. Silloin on otettava mukaan.

Paperisydän: Niin, tuleehan niitä joidenkin kohdalla (ympäristö, tapahtumat? mikä kaikki vaikuttaa?) muutoksia, perustavaa laatuakin olevia mutta uskon että tuollaiset luonteenpiirteet kuten vaikka "hitaus"/"nopeus" eivät kauheasti muutu.Kai.

Marita kirjoitti...

Kiitos vastauksesta. Yritin pikaisesti verrata esim noita kahta koska olin itse jo päätymässä eos neljäänsataan mutta en kai sitten ymmärrä kameran ominaisuuksista tarpeeksi kun en ainakaan äkkiseltään tajunnut missä se merkittävä ero on.

Canon sopii minunkin käteen parhaiten. Filmi järkkärini on canon sekä kaksi viimeisintä digipokkariani. Mutta nyt on pakottava tarve saada digijärkkäri. Tiedät tunteen. :)

Anonyymi kirjoitti...

Se mikä pysyy, voi olla piilossa, itseltään hukassa. Elämänkulussa tukahdutettu. Mutta se ydin on siellä jossain ja pyrkii esiin. Kuin purkissa, jonka kannen pitäisi avata, sisimmän tuulettua. Annan(kohan?) pojalleni luvan kasvaa ihan omana itsenä, että voisi isona sanoa kuin sinä, että "minä olin minä jo ihan pienenä".

Melita kirjoitti...

Meillä kerätään pullonkorkkeja-
6 vuotiaasta lähtien ja niitä on jo yli 500 erilaista.Poika on jo lopettanut,mutta minä jatkan.Kutsun lasipurkkia itsehankituksi perintökalleudeksi ja sitä on tarkoitus esitellä blogissakin.Kadulta löytyy kaikenlaista jolle tuppaan antamaan merkityksiä.Pyrin aikoinaan Taideteolliseen ( viime hetkellä)eikä viimeiseen puuttuvaan tehtävään meinannut millään löytyä kuvaa.Pari päivää ennen viimeistä töiden sisäänjättöä oli maassa lunta ja siinä valkoinen kynä jossa luki "Figure it out" !!!

Helinä kirjoitti...

Kyllä se varmaan muodossa tai toisessa säilyy tuo keräilijänluonne läpi elämän. Syytä olla iloinen, että poika on ihastunut juuri pieniin lippuihin ;)(meidän poika kerää isoja kiviä ja asvaltinmurikoita koulumatkoiltaan ja lievä säilytysongelma siitä on seuranut).

violet kirjoitti...

Marita:yksi ero on rungon valmistusmateriaali. 400d;n runko on muovia (ja siksi kevyt), 40d;n runko magnesiumsekoitetta joka on kestävämpää (painavampi myös). 400d on aivan varmasti hyvä valinta. 40 d on teknisesti "askelta edellä", mutta koska kuvia ei ota kamera vaan ihminen, niin kamera yksin ei takaa tietysti sen parempia kuvia kuin 400d:lläkin saa. Ehkä 40d:ssä on MAHDOLLISUUS vielä hiukan parempaan - riippuu tosin käyttäjästä. Kameranvalinnassa kannattaa miettiä ensin myös paljonko rahaa pystyy/haluaa siihen laittaa, koska tälläkin saa rajattua jo valikoimaa.

Anonyymi; anna vaan. Tai kasvaahan ne kuitenkin. En usko että "koulutuksella" tehdään runoilijasta urheilija. Noin kärjistettynä.

Melita: näitä "merkitysesineitä" minäkin harrastan. Pari päivää sitten löysin kadulta valkoisen muovisen (ihan kauhean pienen) miesfiguurin...Mitä pitäisi ajatella;-)?

Helinä: esikoiselleni keräileminen ei ole ollenkaan se suurin juttu. Suurin on se etteivät asiat saa muuttua, että kaikki pitää pysyä, että kaikki on tietyssä järjestyksessä. Otin siitä vaan esimerkiksi nämä liput.
Täytynee ottaa valokuva hänen pöydästään ja sängystään, niin asia valaistuu lisää.

melita kirjoitti...

Mulla tuli vain yksi asia mieleen,mutta useimmiten näiden löytöjen merkitykset selviävät vasta ajan kanssa.
Korussani "Neljä vuodenaikaa" olevassa oikeasti kullalta hohtavassa renkaassa jonka löysin alkuvuodesta on kohokuviona teksti VO 71 2009
joten täytynee odottaa ensi vuoteen
saadakseni tietää "viestin" merkityksen.

violet kirjoitti...

Melita: MIELENKIINTOINEN juttu! Muista katsoa mitä tuona päivänä on sinulle tarjolla.
MInä kirjoitin viime vuonna blogissani hääpäivänämme löydetystä korusta
http://piilomaja.blogspot.com/2007/10/korut-pytn.html
jonka edelleen uskon tuovan onnea.

melita kirjoitti...

Kävin katsomassa kaunista korua ja tämä jos mikä vahvistaa uskoani "merkitys"löytöihin.
Matkan varrella löytyi kaikkea muutakin hienoa/hilpeää joten taidan palata ajan kanssa vuoteen 2007
Aloin seurata blogeja vasta tänä vuonna joten paljon on jäänyt lukematta/näkemättä.

Papi kirjoitti...

Nuo liput lasipurkissa on esineenä jo hieno ja täynnä muistoja hänelle, toivottavasti tosiaan ottaa tuon ekaan kotiinsa.

Keräily on kumma piirre, siskoni ei keräillyt lapsena juuri mitään, minä taas kaikenlaista. Mm.muovipusseja ja puupalikoita ja puiden lehtiä. Kun aloin käydä elokuvissa leikkasin lehdestä aina sen elokuvailmoituksen, minkä olin nähnyt ja kirjoitin siihen päivämäärän. Voi veljet, niitä oli paljon. Jossain vaiheessa tämä kyllä loppui.

Sikäli tämä keräilijäluonne on hankala, kun säilytystilat ovat rajalliset. Mies joskus mainitsee asiasta, että sul on sit taas kaikkee tos lipasto pääl, porin murteella.