perjantai 27. kesäkuuta 2008

Harva meistä....

"Harva meistä on rautaa"...vai miten se yksi karmea laulu menikään?



Miehenikään ei ole rautaa - korkeintaan kultaa - joten eilisen lääkärireissun tulos, uudet lääkkeet, eivät ole kovin suuri yllätys.
Hän on siistinyt ruokavaliotaan aivan huimasti, liikkunut sen verran kuin on ollut mahdollista (kehittämättä siitä nyt sitten vielä stressiä!), mutta tämä ei ainakaan toistaiseksi ole tuonut kuin jonkun verran parannusta kolesteroliarvoihin. Toki muutokset eivät ole salamannopeita koskaan, mutta lääkärin mielestä arvot ovat sellaiset - yhdistettynä kaikkeen muuhun - että on "turvallisinta" aloittaa lääkitys myös kolesterolin laskemiseksi. Ennestään on siis verenpainelääkitys.


Minä olen pian 41-vuotias. Minulla ei ole lääkitystä mihinkään. Olen hyvin harvoin sairaana.

Tämä ei ole leuhkimista.
Tämä on suuren suurta kiitollisuutta.
Olen iloinen siitä että olen terve.



Katsokaa noita sähkölinjoja.
Eikö tuossa olekin pöllön hahmo?

9 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Heh, hyvä kuvitus. Sähkölinjat on suorastaan upeita!

Niin, sama täällä, olen äärimmäisen harvoin kipeä, ja erittäin kiitollinen siitä myös. Ja siitä, että meillä ei muutkaan juuri sairastele. Miehellä tosin on kroonisesti hirveän kipeä selkä, ja riskit ja tuskat siitä.

Toivon parasta miehellesi, että kaikki asettuisi mahdollisimman pian. Ja terveyttä meille kaikille!

Sooloilija kirjoitti...

Huomenta sateisesta aamusta. Todellakin näyttävät pöllöltä, varsinkin toiseksi alimmassa kuvassa.

Minä uskon perimään eli geeneihin. Siksi olen sydän syrjällään, sillä isäni sai nyt minun ikäisenä ensimmäisen sydänkohtauksensa, siis nelikymppisenä. On tietenkin merkitystä silläkin miten itse elää eli mitä suustaan alas laittaa ja mitä sinne kaataa.. Menisköhän ne noin puolet ja puolet; perimä ja elintavat..

Nuorena näitä asioita ei ajatellut, mutta tän ikäisenä terveysasiat on hyvin usein mielessä. Stressiä meinaa pukata juuri siitä omasta liikkumattomuudesta ja syöntitavoista jne.

Mutta kuitenkin, päivä kerrallaan näissäkin asioissa, kuten myös henkisen puolen hyvinvoinnissa.

Papi kirjoitti...

Ainakin jotain pöllön johdannaisia ovat, tuossa keskikuvassa joukko lähenee ja lähenee.... hieno kuva!

Mulla on hyvät kolesteroli- ja veriarvot ja toivottavasti pysyvät jatkossakin *kopskops puuta*. En myöskään niillä elvistele vaan ihan oikeasti olen valtavan kiitollinen terveydestä. Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu, mutta itse ainakin haluan vaikuttaa siihen, mihin on mahdollista vaikuttaa.

Miehellä on normaali verenpaine, mutta kolesteroli jonkun verran koholla. Ei ole saanut siihen lääkitystä vaan lääkäri on sanonut sen asettuvan ruokavaliolla.

Joskus kieltämättä huolestuttaa, kun hän tupakoikin aika paljon. Siitä en viitsi marmattaa, koska hän on aikuinen ihminen ja tietää vaarat. On puhunut lopettamisesta, mutta vielä ei ainakaan ole edes päättänyt.

Helmi Junika kirjoitti...

Ei, minusta se on japanilainen kissa.

Hienoja sähkölinjakuvia!

Helmi Junika kirjoitti...

Piti kipittää heti takaisin korjaamaan; nyt näen siellä lentävän pöllölaumankin.

Siis on, joo pöllöjäkin.

violet kirjoitti...

Liivia; tällaisia kuvia tulee kun on juhannusaatto, minä autossa matkalla Calais’hin, kädessä oluttölkki ja toisessa vanha pikkukamera.

Mitä ihmettelen on se, ettei meidän pojat ole kuin tosi, tosi harvoin kipeitä. Siis ei mitään nuhia ja kuumeitakaan edes kuin ehkä kerran vuodessa. Mitään mahatautia en muista vuosiin.

Sooloilija: hyvät geenit mullakin taitaa olla. Äiti on 71 eikä mitään lääkkeitä tarvi ja on hyväkuntoinen. Toki tekee sen eteen töitäkin, mutta takuuulla on h yvä perimäkin tässä.

Papi: Huolestua voi, mutta minäkään en aio ottaa asiakseni marmattaa miehelle. Se on ehdottomasti hänen oma asiansa, minä voin tukea häntä mutten ala hänelle äidiksi tai sairaanhoitajaksi.

Helmi junika: sinun ansiostasi aloin nähdä kissojakin!

katriina kirjoitti...

Pöllö alkoi hahmottua vasta kun sanoit siitä.!-)
Perimälleen ei voi mitään, minulle työterveysfysioterapeutti sanoi asian suoraan: "Sulla vaan on huonot geenit!"

inkivääri kirjoitti...

Selvä pöllö.
Minä myös harvoin kipeä. Mies ehkä useammin, mutta aika harvoin kuitenkin. Oisko geeneistä kiinni? Vai tuurista?
Toivottavasti miehesi vaivat tasaantuisivat nopsasti.

Anonyymi kirjoitti...

Onko miehesi kokeillut vähähiilihydraattista ruokavaliota?

Juuri noihin ongelmiin siitä on suuri apu