sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Huomenta!






Kiitos, nukuin hyvin! Olen kai onnekas kun minulla ei ole koskaan - tai äärimmäisen harvoin - vaikeuksia nukahtaa, nukkua eikä herätä. Aloitan yön yleensä lukemalla, usein vain ihan vähän koska nukahdan kirjan kanssa. Yön nukun yhteen menoon heräämättä, aamulla herään joko miehen kelloon tai ilman sitäkin. Nykyisin (jos se vaan on minusta kiinni!) pyrin pitämään huolen siitä, että nukun n. 9 tuntia. Jo 7 tuntia tuntuu olevan aavistuksen verran liian vähän. Tässä asiassa on aivan selkeä ero tilanteeseen vaikkapa 5 vuotta sitten. Syytän ikää.

Nukun usein mahallani ilman tyynyä, tai kyljelläni. Selälläni maatessa tuntuu kuin arkussa koisisi, joten siitä en tykkää. Tietenkään en kuorsaa jos minulta kysytään, mutta mies sanoo siihen että jotakin korinaa kuuluu ajoittain.

Yöllä tykkään pukeutua puuvillaisiin "miesten" pyjamahousuihin ja yläosaksi vaikka kuvan toppi. Talvella varustukseen lisätään villasukat. Oikein kuumalla unipuku voi olla lyhyt mekko. Minulle ei riitä ihan pelkkä Chanel vitonen, kuten Monroen likalle.

Unimaailma on vilkas ja rikas. Ei juuri aamua etten rasittaisi miestä kertomalla edellisyön kafkamaisista seikkailuista.

Kuinka sinä nukut?

26 kommenttia:

Tanja kirjoitti...

Mehän nukutaan samalla tavalla! Minullekin 9 tuntia on sopiva määrä, kahdeksallakin pärjään jotenkuten. Mutta olen aamu-uninen. Mahallaan ilman tyynyä ja kyljellään tyynyn kanssa minäkin nukun. Mutta minä kuulun nakunukkujiin, minua ahdistaa olla vaatteissa, kun ne tuppaavat kiertymään päälle ja mulla on nukkuessa aina tosi lämmin. Ja, juhuu, unimaailma on vilkas, kafkamaiseksikin sitä voisi nimittää :). Viime yön mieleenpäinuvimmassa pätkässä sekoittui valokuvien teettäminen, huvipuistomainen valokuvakone, jolla saattoi katsella lapsuuden kotikuntaa 3d -tyyppisesti, toppa-asussa kesähelteellä pyöräileminen ja hikisenä intialaiseen ravintolaan meneminen, jossa oli monta imettävää naista... Silloin tällöin ilahdutan mun miestäni puhumalla unissani. Usein myyn kankaita hänelle (päivätyö). Yksi hupaisimmista viime aikoina: " jos minä nyt lähden lentoon, lennän suoraan tuonne peräseinään".

Liivia kirjoitti...

Huomenta!
Itse nukuin kohtuullisesti. Maate menin klo 22.30 ja luin tunnin dekkaria ennen kuin nukahdin. Mies tuli kello 4.20 töistä ja oli juttutuulella. Kuuntelin hetken, kunnes virkistäydyin liikaa(tässä vaiheessa mies itse aloittaa kuorsaamisen) ja luin dekkarin loppuun. Heräsin klo 10 jotain, kun lapsen kissa hyppäsi päähäni.

Nukun kuten sinä, mahallani tai kyljelläni, mutta tyynyn kanssa. Asu on sama kuin Monroen likalla, mutta vitosen vaihdan villasukkiin. Sama asu talvella, peitto vain saattaa tuplaantua.

Kiitos kun kysyit. Oli kiva kertoa.

Lavendelit katossa ihastuttaa, toppikin on kaunis. Violetilla violettiä!

Puisto kirjoitti...

Samanlainen nukkuja olen minäkin. Ja tästä on minulle kuittailtu aika paljonkin. Tarvitsen vähintäänkin ne 8 tunnin yöunet tai muuten olen ihan zombie. Nukahdan missä ja milloin vain, helposti.

Kun mies on kotona, kopsahdan ensin hänen kainaloon, siitä sitten käännyn oikealle kyljelleni, jossa yleensä nukun aamuun asti.

Minäkään en tietenkään kuorsaa :) kuulemma mumisen kylläkin ja joskus nauran. Olen itkenytkin. Unia näen paljon ja osa niistä on niin toden tuntuisia, että herätessäni välillä ihmettelen, häh, tässäkö mää olen.

Uniasuna mulla on oma kokovartalonahkahaalari, ilman hajusteita

Marikki kirjoitti...

Minä nukun, jos mahdollista, kauan. Olen huono nukahtamaan, varsinkin jos on tiedossa aikainen herätys. Aamuisin nukkuisin vaikka kuinka myöhään. Vapaapäivinä koisailen helposti yli puolen päivän. Pystyn vielä ottamaan siihen päälle parin tunnin päivänokosetkin. Lomalla, jostain kumman syystä, heräilen yleensä jo kukonlaulun aikaan. En tiedä mistä moinen johtuu. Nukkuma-asentoni on miten sattuu. Parhaiten nukahdan vasemmalla kyljellä tai selällään. Mahallaan nukkuessa saan niskani kipeäksi. Kauheinta on herätä aamulla maha-asennosta, pää ja niska totaalisen lukkiutuneena!

Marikki kirjoitti...

Niin ja yöasu on yleensä mahdollisimman vähäinen. Yöpaita pakkaa rullautumaan ikävästi kropan ympäri. Talvella enintään toppi ja ohuet sukat.

Sooloilija kirjoitti...

Voi kun täällä on hyviä nukkujia, joten täältä ilmottautuu nyt yksi ,jolla on ollut univaikeuksia koko elämänsä.. Nukun kevyesti, nukahdan huonosti, herään hitaasti, näen valtavasti unia, joskus herään liian aikaisin esim. vain viiden tunnin nukkumisen jälkeen, joskus voin nukkua vaikka 9 tuntia..
Tietysti nukkuminen johtuu elämäntilanteestakin. Luen ehkä liikaa ennen nukahtamista, mutta kun muulloin ei osaa lukea.

Yritän kaikinpuolin opetella hyvää nukkumista, ja joskus onnistunkin siinä. Harvoin kylläkin.

Anonyymi kirjoitti...

Olipas mielenkiintoinen kirjoitus ja kommentit samaten! Näissäkin asioissa ollaan niin persoonallisia.

Minä nukun hyvin pitkiä yöunia. En ole viitsinyt laskea tunteja, mutta päihitän varmaan teidät kaikki. Nykyään nukun oikein hyvin, mutta aikoinaan kun minulla oli uniongelmia, ja heräilin keskellä yötä, kuuntelin äänikirjoja. Enkä mitä tahansa vaan muumikirjoja - mieluiten Vaarallista juhannusta. Joskus kuuntelin myös luontolevyjäni, veden solinaa tai sateenropinaa.

Pukeudun yöllä yhtä tylsästi kuin päivälläkin: T-paita ja aluspöksyt ovat parhaat. Tosin ilman niitäkin nukun mukavasti. Omituista, mutta en missään tapauksessa voi käyttää nukkuessa villasukkia (tai mitään sukkia). Harmi, minulla on yhdet oikein nätit unisukat, joille ei ole mitään käyttöä.

Näen paljon hauskoja unia. Aina vaan ei muista mitä. Nykyään usein yläasteen aikaisista kavereistani sekä blogi-ihmisistä.

Viimeyönä heräsin hetkeksi ja huomasin, että kaikki vaatteeni ja petivaatteet olivat aivan hiestä märät. En nähnyt painajaista, mutta en millään muista millaista unta näin. Jospa jumppasin unessa.

violet kirjoitti...

Tanja: Tuosta unen riittämisestä...omalla kohdallani siis n. 9 tuntia on ideaali, seitsemällä tunnen oloni kummalliseksi. MUTTA jos tiedossa on jotakin erityisen kivaa niin ei haittaa. En mä sillain toimintakyvyttömäksi mene ellen voi nukkua 9 tuntia.
Mää puhun kanssa unissani, sanovat.

Liivia: Lavendelit on kuivumassa sängyn päällä. Onhan niitä kiva katsella ennen nukahtamista/juuri herättyään. Juuh, nimi velvoittaa värivalinnoissa;-)

Papi:"kokovartalonahkahaalari", hih hih...
Minä en muuten tod. nukahda missä vain. Vieraassa paikassa hyvinkin huonosti, ainakin ekana yönä.
Autossa en ole varmaan koskaan aikuisiällä osannut nukahtaa, enkä lentokoneessa.
Ei mullakaan mitään hajusteita ole, eikä varsinkaan vitosta, kun minusta se ei ole kauhian hyvä tuoksu...

Marikki: toki oma nukkumiseni on muuttunut iän myötä mutta myös lasten saamisen jälkeen. Ei tarvinne selittää miten;-)
Eli nykyään minulla valitettavasti ei ole juuri koskaan tilaisuutta koisia kuten haluaisin...

Sooloilija: just niin että elämäntilanne vaikuttaa. Oma selostukseni nukkumisesta perustuu tilanteeseen, jossa on kaikki ok, ei vieraita, ei viiniä päässä, ei koliikkivauvaa, ei stressiä...

Killisilmä: sullon nyt sitten varhaisvaihdevuosien yöhikoilua;-)

Tanja kirjoitti...

Mä olen aika tarkka siitä, että unta tulee riittävästi. Jos menee vaikka viikko seitsemän tunnin (tai, hui, jos vieläkin vahemmillä) unilla, olen jo ihan pöhelö. Niin kävi tällä viikolla. Mun nivelvaivat on herättänyt mut joka yö, aamuyöstä, viime lauantaista alkaen. Tein elämäni ensimmäisen isomman mokankin töissä huonon nukkumisen takia ja asiakkaatkin oli välillä kummissaan, kun en muistanut yksinkertaisimpiakaan sanoja, lauseeni alkoivat olla aika omituisia. Sitten torstaina jäin sairaslomalle, ja nukuin heti ensimmäiseksi 15 tuntia putkeen. Nyt elämä näyttää vähän valoisammalta taas. Suustakin tulee taas ihan ymmärrettäviä lauseita.

Olen muuten monena aamuna nähnyt unia rakastumisesta, enkä meinaa millään malttaa herätä, kun se tunne on unessakin niin euforinen :)

Virkattu lintu kirjoitti...

Olen enemmän aamu- kuin iltaihminen. Nukkumaan ei kuitenkaan millään malttaisi mennä, kun omaa aikaa on oikeastaan vain illalla. Niinpä yöunet jäävät usein hiukan liian lyhyiksi. Olen huomannut että tietokoneen katselu juuri ennen nukkumaanmenoa saa olon levottomaksi, silmissä vain vilisee. Yleensä luenkin kirjaa/lehteä ennen nukahtamista.

Viihdyn parhaiten puuvillaisessa yöpaidassa. Yöpaidan pitää olla kaunis ja tyylikäs totta kai. Sellaisia ei olekaan ihan helppo löytää.

violet kirjoitti...

Tanja: tuo on kyllä vihon viimeistä että herää kipuun. Harmi sinun vaivaasi. Itselläni on joskus vaivaava selkäkipu, joka herättää ja pitää hereillä.
Uskon että tunnistan tuon väsymyksen aiheuttaman puupäisyyden tunteen. Ihan toisaikainen olo. Kärsin siitä jatkuvasti kun pojat olivat pieniä. Uni tulee minulle koko ajan vain tärkeämmäksi. Nykyään osaan arvostaa sen parantavaa voimaa paljon enemmän kuin nuorempana.

Paperi; niin...sellaisia 'paituleita' (yksi inhosanani..) joissa on joku "hassu kuva" kyllä löytyy kaupoista.
Tulisiko avuksi ranskalainen ETAM, joka toimittaa Suomeenkin;-)
http://www.etam.com/home/
Kohdassa pyjamas ja nuisettes on aika kivoja.

Virkattu lintu kirjoitti...

Paituli on yksi munkin inhokkisanoistani! Ja -asuista, niissähän kuuluu aina olla joku mahdollisimman ruma (tai siis "hauska") kuva, disney nalle puh tai vastaavaa.

Mutta kiitos tuosta linkistä, näytti hyvältä :)

Tanja kirjoitti...

Miten olis housuli?

Anonyymi kirjoitti...

Nukun kahdeksan tuntia yössä jos saan itse päättää. Työ- ja kouluviikolla käytännössä usein vain kuusi tuntia, mikä ei kyllä riitä. Luen aina kirjaa ennen nukahtamista, usein vain pari sivua.

Nukun vatsallani, lättänän tyynyn kanssa, ilman mitään vaatteita. Jos koetan nukahtaa pyjama tai yöpaita päällä, herään kaiken maailman kuristusuniin kun vaatteet kiertyvät inhottavasti ties miten.

Olen herkkäuninen ja herään meteliin ja valoon helposti. Toisaalta totun toistuviin ääniin pian, kuten kotini lähellä olevien kirkkojen kellojen ääniin. En osaa nukahtaa ensimmäisenä yönä vieraassa paikassa, enkä myöskään yleensä nuku, jos seuraavana päivänä on edessä jotain stressaavaa. Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa kärsinyt myös jonkinlaisesta unettomuudesta.

violet kirjoitti...

Tanja: Housuli...aapua! Mieluummin mulle sitten Hosuli tai Hemuli!

Tuuli: olisin takuulla sinun asemassasi kanssa kärsinyt unettomuudesta. Kun olen seurannut koulujuttujasi niin minä en moisilla paineilla nukkuisi. toistuviin ääniin tottuminen onnistui minultakin mm. Pispalassa, kun ohi menevä juna alkuun herätti...koko talo heilui ja kova ääni. Mutta siihen tottui pian. Sen sijaan yhdessä talossa en koskaan tottunut yläkerran "toistuviin ääniin"(hysteerinen nainen ja monta kotieläintä)

Anonyymi kirjoitti...

Noista paituleista muistan lukeneeni jostain blogista aiemminkin - siis siitä, että tuota sanaa inhotaan. Aattelin vaan ilmoittaa, että se sana on minunkin inhokkisanalistan kärkipäässä ollut siitä asti, kun sen eka kertaa kuulin.

Myös ne kyseiset vaatekappaleet ovat minustakin rumia. Silti mulla on ollut useita sellaisia, koska äitini ostelee mulle niitä joululahjaksi. (Onneksi ei sentään nallepuheja!) Pitänee kai sanoa hänelle suoraan, etten tykkää.

Liivia kirjoitti...

Paituli on kyllä ruma sana. sen nyt vaan halusin sanoa.

Sanna Tallgren kirjoitti...

Joo, paituli on ihan kauhea sana, jota isoäitini rakastaa. Hänellä on myös tapana ostella lahjaksi paituleita. Apua!

Minäkin nukun mielelläni sellaiset 8-9 tuntia. Kyljellään tai mahallaan. Juuri ystävän kanssa keskustelimme tästä ja hän nukkuu mielestäni kamalan vähissä vaatteissa. Minulla on usein miesten pyjaman housut ja t-paita. aivan ihana on myös H&m:n ohutta puuvillaa olevan naisten väljä ja pitkä paitapusero. Ostin sen joskus muka pitovaatteeksi, mutta näytän siinä ihan lääkäriltä ja jättiäiseltä yhtaikaa. Sitäpaitsi se on liian läpinäkyvä. Loistava kesäyöpaita, pehmeä ja kevyt.Sukatkin voi olla. Vanhan talon asukin talviyöpuku voi olla aika runsaskin varustus :)

Herään ainakin kerran yössä, kun poika kipittää viereen ja kipeää ylitseni keskipaikalleen. Joskus herättää myös joku eläin (kissa tai koira). Nukun aina melko hyvin. Minulla on unisuoja. Jos on sterssiä, surua tai muuten vaikeuksia elämässä, nukun aina kuin tukki?

Tiuku kirjoitti...

Pakko todeta että vaikka lapset toki ovat kullanmuruja ja ihania, niin ei niiden kanssa kyllä oikein nukuta. Ihanasti köllähtävät aina viereen, josta sitten siirrän jos viitsin. Unen määrä siis riippuu itsestä riippumattomista tekijöistä.
Olen ollut yö- iltaihminen, mutta nyt on biologinen kello muuttanutkin aamulle.
Niin juu ja yöasu on mitä milloinkin, riippuen peittotilanteesta.

TIINA kirjoitti...

Kirjoittelin jo aamulla ja kertoilin nukkumistavoistani, mutta sitten unohdinki painaa nappia ja julkaista. Mutta ei se haitannutkaan, mietinpähän itse että miten nukun ja samalla tuli mietittyä parannusehdotuksia itelleen. :)
Oon aina nukahtanut melko hyvin. Ehkä silloin vähän huonommin jos huolettaa, mutta vaikka huolettaiski niin mietin illalla vaikka uusia ompeluksia tai kaukaisia ystäviä lapsuudesta, niin uniin tulis todennäkösemmin kivoja asioita. Tarviin paksun peiton olipa kesä taikka talvi, sen paikka on mytyssä vasten vatsaa. :) Raskaana ollessa totuin nukkumaan selälläni ja nykyisin nukkumaan mennessä menenkin usein nukkumaan sellaiseen satujen prinsessa-asentoon. Suorassa selällään, kädet ojossa peiton päällä ja tukka suoraksi tyynyn taakse. Silloin aina hymyilyttää se asento, mutta uni tullee ja nappasee ja se on siinä! :) Viime aikoina uniasut ovat olleet melko säälittäviä, usein vaan koko päivän ollut alupaita jää päälle kun en halua laittaa valoja päälle huoneeseen jossa jo nukutaan. Haaveilen siitä että saisi taas lukea ennen nukkumaanmenoa...

TIINA kirjoitti...

Niin ja nukun kuin tukki vaikka pieni tyttöihminen olisikin nostettu yöllä viereemme ja joutuisin olemaan myttyasennossa sängyn laidalla, kun vajaa 80 senttinen pötkö nukkuu sängyn keskellä x-asennossa. Mieheni aina ihmettelee kuinka voin olla niin. Nukun siinä hyvin, mutta aamulla toisinaan tuntuu kyllä kuin sisuskalut olis olleet lytyssä koko yön. :) Niinhän ne onki!

johanna kirjoitti...

Iltaa!:) Lempiasioitani on nukkuminen. Olen aina nähnyt paljon ja värikkäitä unia, joskus juuri unien takia ei malttaisi herätä ollenkaan... Paituleita inhoan minäkin. Sain monena vuonna mieheni vanhemmilta joululahjaksi jonkun paitulin, kunnes ilmeiseti mies oli vihjaissut että ei se niitä käytä. Alasti en osaa nukkua, talvella jalassa villasukat, muuten päällä joku toppi tai jos sattuu olemaan kiva yöpaita niin sitten se.

Nukun yleensä kippurassa sängyn laidalla, tai miehen vieressä kun yksivuotias on vallannut puoli sänkyä. Aika usein myös melkein kahdeksanvuotias on tilaa viemässä vieressä...Pitäsi olla paljon leveämpi sänky meillä!

Elina kirjoitti...

Oi, uneksin noista yhdeksän tunnin yöunista ja yritän pärjäillä yöstä riippuen seitsemällä tai kahdeksalla tunnilla. Tosin pitkien yöunien puuttumiseen syy olen minä itse, jostain syystä nykyään kukun yömyöhään ylhäällä tai siis torkun sohvalla sylissäni tietokone tai käsityö.

Nukkuessa pitää olla päällä jotain vaatetta, kesäisin toppi, talvisin välillä koko vaatekerta kun oikein kylmää. Ja sukat toki aina, talvella normaalit ja villasukat. Nukkumaan mennessä minulla on aina kylmä ja aamulla puolestaan hiki, joten vaatteet vähenevät yön kuluessa. Yritän nukkua selällään tai kyljellään. Mahallaan nukkuessa niska menee jumiin ja vielä kaupanpäällisenä saa naamaan karmeat jäljet. Tyyny pitää olla ja paksu sellainen. Välillä käytössäni on tukeva anatomiatyyny joka on mainio niskalle, mutta jonka kanssa ei nukkuessa voi paljon liikkua. Vaihdan asentoa usein ja heräilen yönmittaan moneen kertaan. Unikavereina on mies ja yleensä myös yksi kappale koiraa. Molemmat kuorsaavat ja vievät paljon tilaa. Molempia pitää välillä töniä ja siirrellä pois tieltä jotta saa itsensä parempaan asentoon. Minä puolestani puhun unissani aika paljon ja outoja puhunkin. Kuuntelijoilla on lystiä.

Anne kirjoitti...

Täällä yksi, joka nukkuu huonosti ja liian vähän. Nuorempi lapsi käy aika myöhään nukkumaan, herää monta kertaa yössä ja herää aamulla tosi aikaisin. Itse tarvitsisin 9-10 tunnin unet, mutta nyt on selvittävä 5-7 tunnilla. Ja se kyllä toisinaan tuntuu... Uniasunani on t-paita tai toppi.

Anonyymi kirjoitti...

Kiva, kun kysyit! Nukun mielelläni ja paljon, aamupainotteisesti...10 tuntia on ideaali, mutta normaalisti arkisin nukun 6-7 tuntia.

Nukun surkealla vanhalla futonilla ja se aiheuttaa selkäkipuja. Nukkuma-asento on kuitenkin tärkeä: ehdottomasti EI vasemmalla kyljellä, jottei sydän litisty, ei myöskään mahallaan, eli selälläni ja kyljelläni nukun. Mieluiten ilman vaatteita, mutta välillä pidän villasukkia, joskus taas tarvitsen pyjamaa. Hikoilen yöllä niin, että joudun pari kertaa kääntämään tyynyn ja pyyhkimään kasvot. Näen hillittömästi unia, puhun unissani, kävelen joskus ja kärsin unihalvauksista myös.

Herään aina tuntia ennen kellonsoittoa(seitsemältä soi) vessaan ja kahta minuuttia ennen siirtämään sitä vartilla eteenpäin. Parasta on nousta pirteänä juuri ennen kellon soimista ja mennä suihkuun, yleensä herääminen on vain niin raskasta, että otan suihkun mieluummin illalla.
-minh-

violet kirjoitti...

Killisilmä; joskus on hyvä sanoa totuus. Minä ostelin omalle äidilleni vuosikausia yhtä tiettyä suklaata kunnes hän raaski sanoa ettei ole koskaan voinut sietää sitä....

sanni; meillä ei enää tule kukaan viereen kuin hyvin harvoin. Mutta kyllä vuosikausia oli joku siinä välissä, yleensä hiippas yöllä. Oli aikoja jolloin se ei haitannut, sitten taas paljonkin.

Tiuku: kyllä sisäinen kello voi muuttuakin, minusta. Monesta tulee "vanhemmiten" aamuihminen - mutta ei se sinulla kai iästä vielä ole kiinni(?);-)

Tiina: sadun prinsessa-asento kuullosti mukavalta. Mää en vaan itse osaa siinä olla.

Johi; meidän sänky on 140 cm ja se tuntuu välillä pieneltä jos joku änkee siihen poikittain...tuollainen 130 senttinen!

Ekub: hassu juttu, minä en voi sietää nimenomaan paksuja tyynyjä. Ilmankin on parempi. Etenkin kun nukun mahallani niin panen tyynyn pois. Silloin ei pää taitu hulluun asentoon.

Anne; juuuh, se tuntuu se univelka. Toivon sinulle tulevaisuudessa parempia unia.

Minh: muistankin kun olet kirjottanut siitä futonista ja selästä. On varmaan huono yhdistelmä, joo.
Haluaisin kysyä sulta ja muilta alastinukkuvilta että kun heräätte,panetteko heti "päivävaatteet" päälle vai mitä?