perjantai 13. kesäkuuta 2008


Pistin teille kaikille kortin. Tuosson hiukan kukkien jämiäkin.
Kiitos teille kun ilahdutatte niin kovasti päiviäni. Eilisen kaltaisina päivinä sen etenkin huomaa.
Ja toissapäivänä, kun ei mikään huvittanut ja lopulta kaikki, paljonkin.



Meidän piti lähteä viikonlopuksi Calais’hin miehen siskon perheen luo. Emme menekään. Syitä:
paiskaa vettä ja on kylmä (Calais’ssa varsinkin, meren äärellä!), tietokoneen uusi ruutu pitäisi huomenna noutaa, tänä iltana tulee Ranskan jalkapallopeli, eikä kyläpaikassa ole tv:tä. (Mikä on 25%:lle perheemme jäsenistä kylläkin aivan se ja sama. Siis se peli ja tv.)

Ollaan siis täällä. Yritetään minimoida veljesten turhautumistappelua ja maksimoida sukankutomista ja rintamerkkien valmistusta.

15 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Tattista, kyl tuommoset kukat kelpaa ja kortti myös.
Hyvä että tänään ei mätä niin paljon, vaikka ette päässeet reissuun.
Onneksi meillä ei ole edes 25 prosenttia jalkapallohulluutta, eikä varsinkaan jääkiekkohulluutta, joka on minusta vielä pahempi hulluudenmuoto.

violet kirjoitti...

Mietin kyllä että se on ostettava tänään uusi puska kun on jäljellä vaan nuo nuput jotka otin vanhoista kukista irti. Muut kuoli ja menivät jo roskiin.

Ei munkaan mieheni onneksi ihan jalkapalloHULLU ole, mutta aika kiinnostunut kummiskin...ja pojat hurraa Ranskalle ihan mallin vuoksi.

Toisaalta...mikäs ole puhumaan: itse hilluin Champs-Elysées:llä
vuonna 1998 kun Ranska voitti maailmanmestaruuden...ja olihan ne loppuottelut todella jänniä ja katselin (maalivahtia varsinkin, että menihän se vähän semi-urheilulliseksi niiltä osin).

Jääkiekkoa en SIEDÄ mutta onneksi siitä ei täällä tiedetä mitään.

Kaarina kirjoitti...

Kiitos kortista; minäkin sen omin, vaikka melko harvoin täällä mitään kommentoinkaan. Mutta luen joka päivä. :)

Melko kauan on kortti ollut matkalla, postileimasta päätellen hyvinkin 13 vuotta ja risat... Onneksi tuli nyt perille. :D

violet kirjoitti...

Kaarina; sinä huomasit;-)
Tuo leimasin on varastettu kaupungintaloltamme. Olin siellä tuntikaupalla jonottamassa yhden paperiasian vuoksi ja kun kävin alakerrassa vessassa, oli matkalla pahvilaatikoittain tuollaisia leimasia, eri päivämäärillä.
Näin että niitä vietiin roskiin, joten ajattelin ettei suurta harmia tule jos nappaan pari, kolme...

Sooloilija kirjoitti...

Ihana idea laittaa kortti meille lukijoille, kiitos. Sinulla on aina hyviä ideoita.

Usko tai älä, olen just lähdössä elokuviin; iltapäivänäytökseen katsoon Sinkkuelämää-elokuvaa. Lapset on reissussa joten tämä äiti lähtee katsoon miten nelikymppiset sinkut pärjää New Yorkissa.

Raportoin sitten blogissani..

Vintage living kirjoitti...

Mikään ei ole niin kammottavaa kotirauhanrikkomista kuin telkkarin urheilulähetykset. Formula varmaan pahin, renkaat ulvoo ja selostajaukko huutaa innoissaan yleisen hälinän yli!
Onneksi meillä ei ole telkkaria!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kortista! Kiitos oikein sydämen lämpöisesti myös blogistasi! Olen löytänyt/saanut täältä estetiikkaa, iloa, intoa, naurua, ajatuksia.

Toivotan hyvää viikonloppua, vaikka sataakin, ja vaikka telkasta tulee jalkapalloa!

Suomessa katsotaan aivan älyttömän paljon telkkaria. Jopa 9-12 h/vrk. Katsotaanko sielläkin, noin yleensä?

Minä olen nykyään teeveetön.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kortista ja kukista. Luen parhaillani "sitä kirjaa" ja poikain nahistelusta tuli mieleeni kirjailijan ajatelmat ja oivallukset siitä, mistä puhuit aiemmin: eli kuinka yksitellen lapset ovat kuin enkeleitä. Kirjoittajan mukaan (viisas mies mielestäni) vähintäänkin teini-ikään asti lapset kaipaavat latausta ns. tunneakkuunsa, mieluiten tasaisin väliajoin ihan kahdenkesken, sekä äidin että isän kanssa. Ja kun käytäntö vakiintuu jollakin tapaa, ei kerry kaunaa sisaruksille keskenään eikä äitiä tai isää kohtaan huomionkaipuuta liiaksi.

En tiedä, mitä mieltä itse olet, mutta eipä kokeileminen ainakaan pahaa tee. Muistelisin kyllä jodtaiin kirjoituksesta, että niin olette tehneetkin. Sinä varmaan tajuat, etten tongi enkä syyllistele, vaan puhtaasti ideoin ja havainnoin :)

SARI kirjoitti...

Kiitos kortista ja kukista, siis minkälaisten rintamerkkien ?

Anioni kirjoitti...

Pitkästä aikaa blogimaailmassa (ainakin lukemassa ja kommentoimassa), ja voi miten nauroin edellistä postaustasi. Kuten joku jo sanoikin, sinulla on sana hallussa :)

Ja kiitos kortista ja kukista! Ihana idea.

Melita kirjoitti...

Kiitos kortista !
Käsitykseni onnesta on asua saarella,jossa tytsyt(2kissaa)voisivat vapaasti juoksennella ja talon ympärillä puutarha,joka aivan täynnä kaikenvärisiä pioneja
Meilläkin(en minä)odotellaan illan ottelua

Virkattu lintu kirjoitti...

Kiitos kortista ja kukista, kauniita ovat.

Just oon viime aikoina harmitellut kun postiluukusta ei ole tullut oikein mitään kivaa postia. Kortteja tulee kyllä aika harvoin, ja kirjeitä ei nykyään koskaan. Sääli!

Munkin mies on jalkapallofani, aika hillitty onneksi. Itseäni ei kauheesti jaksa innostaa, paitsi ehkä joku loppuottelu.

Anne kirjoitti...

Kiva idea tuo korttikuva!

Minä taas tykkään jääkiekosta. Se on sopivan vauhdikas laji ja tihkuu sopivasti testosteronia. :D Jalkapallon katselemista olen yrittänyt opetella, mutta huonolla menestyksellä.

Puisto kirjoitti...

Kiitti kortista! Pionit ovat kyllä kauniita, kukka on lopulta niin raskas, ettei oikein tahdo jaksaa kannatella itseään.Jostain syystä siskoni pihan pioneissa viihtyy lauma muurahaisia.

Minä tykkään jalkapallosta ja jääkiekosta, mutta en jaksa katsella muuta kuin jotkut finaalipelit. Zidanesta tuli urheiluidolini, kun sinetöi silloin 98 maallensa mestaruuden.

Itse olen kerran reväyttänyt nivelsiteeni pahasti jalitsupelissä, mut me voitettiin!

violet kirjoitti...

Sooloilija: Mää olen siitä Sinkkuelämän maailman ihan ulkona kun en ole koskaan nähnyt yhtäkään kokonaista jaksoa tv:Ssä. Mutta kerro sit oliko hyvä.

Vintage: Formula onkin kauheeta. Onneksi meillä ei sitä juuri seurata.
Tv:stä en halua luopua, mutta on se perkuleen hyvä ettei se ole aina auki.

Jatta: en tietysti voi sanoa mitään varmaan siita kuinka ihmiset Belgiassa keskimäärin katsovat telkaa. Uskoisin että paljon, kuten muuallakin kai. Antamasi tuntimäärät ovat minusta kuitenkin lähes mahdottomia, jos ihmisellä on mitään aktiviteettia...tai jos oletetaan että nukkuukin välillä;-)
Me aikuiset katsomme viikoss ehkä tuon verran yhteensä.

Metsien mamma: juu, tärkeitä ovat isän ja äidin hetket kaksin aina yhden kanssa kerrallaan. Toteutamme yhä useammin ja useammin, tosin se on käytännön juttujen takia välilllä hankalaa...mutta kaikille hyvin palkitsevaa.

Sari: oli kaksikin ideaa, aloitus meni hiukan mönkään, rapotoin kun valmista! Jotakin pöhköä tietysti tulossa, en mä muutakaan oikein...

Anioni: kiitos kehuistasi. Kiva kun käyt1

Melita: otteluhan meni sitten ihan persiilleen...PIRU VIE! Olis ollu ihan kuka vaan se vastus mutta ei Hollanti...

Paperisydän: osoite sitten tänne vaan niin heti paiskaan postilla!

Anne: näin me olemme erilaisia;-)..Mä en voi sietää jääkiekon äänimaailmaakaa....luistinten kirskunta jäällä...kääk..

Papi; mää olen kans pelannut Ilveksen minniliigassa. Mimmiliigaan asti en mennyt.
Pitääkin panna joskus kuva pelipaidass....Olin maalissa yleensä.