Oletteko te muut tällaisia:
kun tiedän olevani lähdössä jonnekin ajattelen että pakkaan sitten hyvissä ajoin. Aloitankin, ja kaikki on melkein valmiina. Sitten kehitän itselleni paniikin. Alan ryntäillä, koohottaa, kerätä puuttuvaa ja varmistella. Lopulta olen siinä kunnossa, että lähes lamaannun enkä saakaan mitään tehdyksi. Lopulta voi olla jo kiire - tai puolet tavaroista on unohtunut.
Nytkin tiedän ihan varmasti ehtiväni eikä muutaman päivän reissuun tarvita mitään kummallista. Silti päätin tästä vielä lähteä kohta kaupungille hakemaan puuttuvaa tuota ja tätä.
Tiedän jo miten se menee: juoksen kaupasta kauppaan ja mietin että varmaan pojilta puuttuu sukkia, ei puutukaan kun t-paitoja, pitää ostaa luettavaa, ei pidäkään kun vanhatkin on kesken, entäs jos tulee viileät ilmat, onko mulla päälläpantavaa...ostanko mukaan lankaa, ehdinkö sittenkään kutoa...Sitten juoksen siellä syömättä ja juomatta, tulen kotiin jonkun yhden naurettavan "välttämättömän" jutun kanssa, syön liian nopeasti, juoksen bussille, haen lapset, annan niille ruokaa, vouhkaan ehtimisestä ja pakkaan jo moneen kertaan pakattua.
Aivan tautista tämä.
kun tiedän olevani lähdössä jonnekin ajattelen että pakkaan sitten hyvissä ajoin. Aloitankin, ja kaikki on melkein valmiina. Sitten kehitän itselleni paniikin. Alan ryntäillä, koohottaa, kerätä puuttuvaa ja varmistella. Lopulta olen siinä kunnossa, että lähes lamaannun enkä saakaan mitään tehdyksi. Lopulta voi olla jo kiire - tai puolet tavaroista on unohtunut.
Nytkin tiedän ihan varmasti ehtiväni eikä muutaman päivän reissuun tarvita mitään kummallista. Silti päätin tästä vielä lähteä kohta kaupungille hakemaan puuttuvaa tuota ja tätä.
Tiedän jo miten se menee: juoksen kaupasta kauppaan ja mietin että varmaan pojilta puuttuu sukkia, ei puutukaan kun t-paitoja, pitää ostaa luettavaa, ei pidäkään kun vanhatkin on kesken, entäs jos tulee viileät ilmat, onko mulla päälläpantavaa...ostanko mukaan lankaa, ehdinkö sittenkään kutoa...Sitten juoksen siellä syömättä ja juomatta, tulen kotiin jonkun yhden naurettavan "välttämättömän" jutun kanssa, syön liian nopeasti, juoksen bussille, haen lapset, annan niille ruokaa, vouhkaan ehtimisestä ja pakkaan jo moneen kertaan pakattua.
Aivan tautista tämä.
27 kommenttia:
Tiedän!
Aloitan listojen teon jo hyvä ettei kuukautta ennen matkaa. Matkalaukun raahaan vintistä vuorokautta ennen. Mutta sitten käy niin, että luotan hyvään listaani. Alankin vasta viime tunteina itse pakkaamiseen, ja sitten tulee se paniikki, aika ei riitäkkään. Pitääkin pestä ja silittää. Lamautuminen. Paniikki.
Lopulta vielä revin juuri ennen lähtöä vyötetyn laukun auki, kun alkaakin tuntua, että vaihdankin yhden tunikan toiseen, ja apua, sitten ne kengät ei sovi siihen, vaihdan nekin. Ja lisää paniikkia.
HYVÄÄ MATKAA! Toivottavasti kaikki oleellinen tuli mukaan:)
Mun mieheni on samanlainen! Viikonloppunakin oltiin lähdössä reissuun ja se veti ihan hillittömän ressin päälle; touhotti ympäriinsä ja pakkas paniikinomaisesti kaikkea (!) näkyvissä olevaa laukkuihinsa, tyyliin kaukosäätimiä ja munakelloja. Välillä kävi vetään astmapiipusta ja jatkoi taas ja koko ajan höpötti hopusta ja kiireestä - ja minä pidätän itkua ja naurua yhtäaikaa!
ha ha, aivan sama juttu taalla.
Nytkin viimeksi lauantaina kun oltiin lahdossa juhlimaan tyttaren synttareita picknickilla! Meinasi tulla paniikki aamulla kun piti viela kayda sita sun tata ostamassa juuri ennen lahtoa (ja minne paadyn? alusvaatekauppaan!)
Matkoille tavaraa lahtee yleensa aivan liikaa mukaan, kun olen pakannut niin sitten heitellaan sita sun tata pois kun laukut ei mahdu kiinni.
Nyt jo etukateen jannittaa ensi viikolla alkava loma, kun lahdemme autolla. Mukaan voi siis ottaa ihan mita vaan, niin paljon kuin sielu sietaa...autoonhan mahtuu, ja jos ei autton niin sitten matkailuperavaunuun.
Paivi Hollanista
Kaikilla se on kai samanlaista, tai ainakin mulla.. Sitten minä vielä saan niitä viimehetken raivareita kun kukaan muu ei tee mitään, alan yleensä raivoisasti tiskaamaan, ettei jää kuppiakaan tiskialtaaseen. Imuriin kompastun vähän väliä kun pitäähän sitä imuroidakin ennen lähtöä. Ja kaikkea tuollaista.
Mutta kun painan kotioven kiinni, muutun samantien ihan mukavaksi ihmiseksi ja otan asenteen: 'nyt ollaan reissussa'. Yleensä vielä hölläkätisesti käyn lasten kanssa ostamassa reissukarkkia matkalle. Silloin vihdoin lapsetkin uskaltavat jo hengittää vapaasti ja ajatella, että kyllähän tästä ihan hyväkin loma voi tulla..
No, ei mulla tuommosta. Kun mennään isin ja äidin hoteisiin, niin ei kauheasti roinaa tarvi ottaakaan - pyyhkeitä, shampoita jne. Aika lunkisti se pakkaaminen sujuu, vaatteet voi ottaa vaikka likaisenakin...
Kuulostaa tutulta. Postasinkin aiheesta ennen lomallelähtöäni.
Kyllä on tutun kuuloista! Ja tuo Sooloilijan maininta "kun painan kotioven kiinni, muutun samantien ihan mukavaksi ihmiseksi ja otan asenteen: 'nyt ollaan reissussa'" pitää paikkansa minunkin kohdallani... Ja viime hetken ostosreissut, mitä tarvitsinkaan? Jotain vaan ja ajatus jo jossain muualla. Huh huh. Kunhan meillä saadaan matkasuunnitelmat hiottua loppuun, niin saan taas alkaa väsäämään listoja.
Aina sitä kuvittelee tarvitsevansa vähän kaikkea matkaan mukaan. Ja sitten on liikaa tai lapsella ei kenkiä mukana.
Maijjalle, kiitos hersyvistä nauruista!
Ja niinhän se on, minäkin olen ihan mukava heti kun kotiovi menee kiinni, mutta mieheni relaa vasta kun ollaan määränpäässä ja kengät pois. Koko matka pitää kestää yhtä mörtsilystä.
Minä kyllä pakkailen aika hyvissä ajoin kaikki, sitten lähtöpäivänä huomaan, että se ja se puuttuu. Kauhea hässäkkä. Pitäisi käydä vielä hakemassa sitä ja tätä kaupasta.
Mies haluaa aina lähteä paikasta a paikkaan b ilman poikkeamia ja siitä tulee sanomista, kun on ollut kerran aikaa hoitaa asiat. Tiedostan tämän, mutta mikään ei muutu, näköjään. Voihan minä.
Oiken hyvää ja rentouttavaa lomaa teille!
Minä olen aika hyvä matkalle valmistautuja - huolellinen ja hyvissä ajoin liikkeellä. Mutta sitten kun pitäisi jo olla menossa ovesta ulos alan säntäillä. Uudestaan ja uudestaan pitää tarkistaa, että kaikki on varmasti mukana, ja ettei hella vaan jää päälle.
Kun mä olin lähdössä tänne Kaliforniaan, pakkasin matkalaukun viikkoa ennen matkaa. Sitten mulle tuli paniikki 10 minuuttia ennen lähtöä, mun piti purkaa koko laukku. Sit mä en saanut sitä enää kiinni, mä itkin ja huusin, mun poika tuli auttamaan mua vetoketjun kanssa. Ja yritti rauhoitella mua. No lopulta saatiin se kiinni.
Perillä huomasin, että siinä paniikissa multa oli vaihtunut pari pinoa, mulla oli siellä kotona pino vanhoja t-paitoja, jotka olin jättänyt vietäväks vaatekeräykseen, siinä paniikissa pakkasin sen väärän pinon. Ja ne mun lempparit jäi sinne. No nyt mulla on täällä kiva pino "kotiteeppejä"! :D
Hei, olitko kirjoittanut siitä auringonkukasta parvekkeellanne joskus aikaisemminkin? Tuntui aivan siltä että olin jo lukenut jutun.
Muuten, tosi kiva blogi ja upeita kuvia. Olen jäänyt ihan koukkuun pari kuukautta seurattuani. Ulkosuomalaisten elämä kiinnostaa ex-ulkosuomalaista, itsekin Brysselissä kerran 5 kk komission harjoittelussa viettänyt..
Ja perillä huomaan että olen pakannut aivan väärät kamat...paniikkiahan tuo pakkaaminen on.
mina olen sellainen, etta en osaa jotenkin tehda mitaan ajoissa vaan toimin vasta suuren paniikin edessa. osaan pakata lapsille ajoissa kaikkea mutta omat jaa aina. mies on aivan uskomaton. han pakkaa kaikki viidessa minuutissa ja aina aivan taysin maksimaalinen onnistumisprosentti. mina pakkaan aina liikaa itselleni ja jakelen sitten suomessa vaatteita lahtiessani takaisin tanne. matkalaukkuun pitaa mahtua ruisleipaa ja vaikka mita aina kotiintullessa.
pia, s'pore
Pakkaaminen on pöh. Minä palaan vielä autosta hakemaan kaikille lapsille yhdet varapaidat muovipussiin ja palatessa ne on aina koskemattomina samassa muovipussissa. Mitä opin?
Hauskaa matkaa teille!
Ihan tuttua :D Varaudun aina hyvissä ajoin muistilistojen kanssa, mutta silti touhu menee viime hetkillä ihan älyttömäksi. Joitain asioita ei vaan ikinä opi...
Olipa hauskaa lukea, toivottavasti kerkesitte matkaan :) ja matkanne oli onnistunut.
Me starttaamme torstain vastaisena yönä ja dadaa..kassit on pakattu.Tosin tein itseni kanssa diilin ja suosiolla pakkasin neljään kassiin normaalin kolmen sijaan.
Nyt alkaa sitten paniikki numero kaksi.Mahdutaanko taksiin ja tuleehan taksi, onko lento ylibuukattu, onhan liput,passit yms..varmasti mukana, ovet,hanat jne..ja mies vatsaflunssassa.
Pakko myöntää,etten näin stressaantunut ole ollut koskaan ennen.
Hauskaa matkaa! :)
Thank you for coming and visiting my blog, as it is quite new, it's very very comforting to know that some readers enjoy the visit !
Tu parles français aussi ? Je dis 'aussi', car j'aime beaucoup me balader chez Liivia, et elle aussi parle français. Such a shame I can't speak finnish 'cause I guess your posts are interesting, by looking at the pictures... In Sweden, I had a finnish female singer as roommate, and I loved listenning her talking at the phone, it sounded so exotic to me ! Maybe I could learn few words, and train by reading on the blogs... Anyway, I'll be back here !
ludivine
En minä, mutta mun mies. En aina tiedä, itkeäkö vai nauraa, kun katselen aikuisen miehen vouhotusta ja ryntäilyä. Muutenkin hän saattaa ruveta suorittamaan lomaa, kun unohtaa, ettei olekaan juuri sillä hetkellä töissä. Onneksi emme ole tänä kesänä lähdössä minnekään pitemmälle matkalle.
Minun kouhottamiseni on enemmän sellaista sisäistä ja äänettömämpää. Listat ovat päässä ja vuosien pakkausrutiinit selkäpiissä. Jos jotakin unohtuu, ilman sitäkin tulee toimeen, tai sitten voi ostaa perillä uuden. - Mitä sitä vanhaa tuttua rutiinia rikkomaan. ;)
Mukavaa lomamatkaa koko perheelle.
"Matkailu avartaa", pienetkin reissut piristävät.
Ja silti on aina se helpotuksen tunne palatessa. Se sellainen huokaus, että "yes, kiva olla kotona taas". Arvostaa taas sitäkin, sitä omaa "pesäänsä".
Saispa avarrettua mieltänsä myös lähtötunnelmissa, että osais ihan rauhassa, ilman paniikkia sitä lähtöä tehdä. Mutta tulkaa jo takaisin hei!!! On jo ihan ikävä!!!
Tuttua on, kovin tuttua. Arvaa ärsyttääkö kun mies vaan tyynesti pakkaa ne kalsarinsa ja hammasharjan puoli tuntia ennen lähtöä ilman minkäänlaista stressiä. Ja minä olen koohottanut jo monta päivää. Nykyään käy usein vielä niin, että kaikesta huolimatta unohdan jotain tärkeää, vaikka olenkin muistanut ottaa matkaompelusetin jos nappi irtoaa. Huoh.
susarouvan kommenttiin liittyen;
tiedän paljon naisia, jotka hoitavat koko perheen kaikki matkaan liittyvät asiat, "koohottamiset" ja pakkaamiset ja sitä edeltävän ajatustyön, suunnittelun. Se otetaan itsestään selvyytenä. Kiitoksen sanaa ei kuulu, mutta auta armias, jos jotain puuttuu, se huomataan, vähemmän kiitollisena...
Aivan kuin olisit minusta kirjoittanut. Lähtöpäivänä kävin vielä silkkimarkkinoilla ja kirjakaupassa ja subwaylla (matkaeväät)ja Carrefourissa ja lähdimme sentäs kohti Shanghaita puoleltäpäivin. Ja siltikin osa jutuista jäi Kiinaan. No, oli siinä matkalaukkujenkin rajallisuudella osansa...;)
Nyt olen Suomessa ja huvitta uo säntäily. Nyt ei ole mihinkään kiire. Taidan lähteä terassille aamukahville.
Hyvää kesää sinulle!
Jaana, ei Hangzhousta vaan Kellosta.
Hauskoja pakkaustarinoita täällä=) Minä teen pidempiä matkoja varten aina listan, ja yritän pakata mahdollisimman loogisesti. Yleensä kuitenkin yllättää hässäkkä, ja perillä huomaan, että mukana on laastareita ja sakset, muttei deodoranttia ja hammasharjaa...
Pakkaustilanteissa myös minä saan iloa miehestäni, jolla on mukana tuplasti tavaraa... Nauran, että kumpi meistä olikaan se nainen, kun itselläni on käsilaukku, ja hänellä kolme kassia. Toisaalta, hänellä on myös pidemmät ja kauniimmat hiukset, ja olen päätellyt, että tarvittava tavaran määrä korreloi suoraan kuontalon kuntoon...=)
Terveiset kaikille Calaista! Kylla onkin tullut kommentteja, oikein kivoja pakkausjuttuja.
Palaan kotiin tana iltana tai huomenna.
Ludivine: Oui, je parle français!Mon mari est français et on habite actuellement à Bruxelles.
Ja erityistervehdys Susarouvalle (jonka tunnen livenakin) josta ei ole kuullunut pitkaan aikaan mitaan!
Wonderful!!!
Have a nice weekend
Lähetä kommentti