tiistai 24. kesäkuuta 2008

Virallisesti isokenkäinen

Kun löytää kengät jotka eivät purista, eivät putoa, eivät lonksu tahi hierrä niin silloin ne on ostettava. Omaa kokoani en tosin kaupoista löytänyt, sillä "emme edes tilanneet isompia kuin 39"tai "meillä oli yksi pari kokoa 40 mutta se meni jo" joten tilasin netistä.

Näillä lähtee piruetti ja sujuu kauppareissu.
Olen virallisesti isokenkäinen näissä 40 numeron kanooteissani.


Musiikkiosastomme tarjoaa tutustumisen arvoista ranskalaista / ranskankielistä naismusiikkia. Ellei pidä lauluista niin monissa on kivat videot.

Berry tässä ja tässä (Hän on mun uusin suosikkini).
Pauline Croze tässä (Mielenkiintoinen)
Zazie tässä (mielenkiintoinen vanha tekijä jo)
Axelle Red tässä

20 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

TÄYDELLISET kengät (kuin sääretkin)!

Ja kiitos musiikkivinkeistä, sekkaan ne paremmalla ajalla.

Sari kirjoitti...

Täällä yksi siro koko 41, ainakin Ranskassa, joskus on 40:kin mennyt. Onnistun onneksi löytämään sopivia.

violet kirjoitti...

Liivia: kiitos kiitos, kengistä samaa mieltä, sääristä sen verran että ok polvesta alaspäin;-)

Sari: ai sielläkin isokenkäinen.
Hollannissa oli tosi helppoa kenkien suhteen. Kyllä täälläkin noin keskimäärin löytyy, mutta juuri noista ei jostakin syystä tuntunut olevan missään.

johi kirjoitti...

Tosi kivat kengät! Ottaisin itsellekkin, kun suosikkiballerinat ovat sanomassa sopimustaan irti. Ei taida edes suutari saada niistä ehjiä enää... Koko 40 tännekin kiitos :)

Ja musavinkit vaikuttivat mielenkiintoisilta, täytyy tutustua.

violet kirjoitti...

Johi: sitten vaan Clarks-ostoksille;-) Nuo on hyvät kun ne on samaan aikaan taipuivat ja kevyet mutta silti tukevat. On se mahdollista!

Helmi Junika kirjoitti...

Onpas kauniit kengät! Kiitän myös musiikkivinkeistä, viihdytän itseäni niillä blogikierrokseni ajan. Vaikuttaa ihastuttavalta!

violet kirjoitti...

Helmi junika: jep, musiikki on kiinnostavaa. Tuo viimeksi mainittu yllätti minut sen vuoksi,että vaikka hän on laulanut jo 15 vuotta ja on tosi suosittu Ranskassa ja Belgiassa niin en ole kauheasti kuullut/kkuunnellut. Nyt sitten viime perjantaina kävi ilmi että naisen tytär on poikani luokalla ja juttelin koulun retkellä tämän laulajattaren kanssa jonkun verran...ja kiinnostuin sitten tutkimaan enemmän että millaistas musiikkia hän tekeekään.

Ekub kirjoitti...

Oi, kelpais tännekin tuollaiset popot! Jonain päivänä täytyy uskaltautua alennusmyyntien hulinaan katsomaan, josko löytyisi jotain yhtä ihanaa tälle isokenkäiselle.

Helmi Junika kirjoitti...

Violet, mielenkiintoista! Tuollaiset pienet yhtäläisyydet saattavat joskus johtaa hauskoille jäljille.

tiuku kirjoitti...

Ihana tanssi tossumaiset kengät, varmasti huippumukavat!
Voiko kengänkoko pienentyä? Minulla nimittäin on ollut 39 jalka, nykyisin 38 joissain kengissä jopa 37 ja korkokengissä kaikissa 37? Mystillistä...
Jännä tuo yhteytesi laulajattareen, maailma on toisinaan ihmeellisen pieni.

Liivia kirjoitti...

Musat kuunneltu:
Berry ja Axelle Red upposivat minuun tyystin, haluan jo levyjä. Paulinelle en kauheasti lämmennyt, ja Zazieta en jaksanut oikein ollenkaan, vaikka periaatteessa ihan ok.

Kiitos näistä. !

violet kirjoitti...

Ekub: ai juu, alet alkaa....täytyy pysytellä poissa kun lompakko huutaa apua.

Helmi junika: nii-in. Sattumat ovat välillä outoja juttuja.

Tiuku: noissa kengissä mua nimenomaan viehätti se, että ne tuntuvat todellakin aivan tanssitossuilta.
Minun jalkanin on kasvanut vuosien mittaan, pienenemisestä en ole kuullut!

Liivia: olin aivan varma että Berry on sulle. Jos on hankkimisongelmia niin voin auttaa.

Kottis kirjoitti...

Hienot kengät!

Täytyypä kertoa sinulle tarina nuoruudesta. Minä ja ystävättäreni shoppailtiin Hesan keskustassa ja sukelsimme Aleksilla arvokkaaseen kenkäkauppaan. Ystävättäreni löysi kivan mallin, joka miellytti molempia. No, siitä sitten myyjän pakeille sopivaa kokoa vonkaamaan (tästä on siis TODELLA kauan). Ystävättäreni pyysi kokoa 42, johon myyjä;"valitettavasti meillä ei ole niin suurta". Minä pyysin kokoa 35 ja voit arvata, ettei heillä ollut niin pientä. Poistuimme putiikista nauraa räkättäen.
Nykyäänkin harvoin tavatessamme on pakko aina ottaa tuo episodi esille. Oli se sen verran hupaisaa meistä. Onneksi nykyään on huomattavasti monipuolisemmat valikoimat niin kengissä kuin monissa muissakin asioissa.

pikkujutut kirjoitti...

Unelmapopot!

En tiennyt olevani isojalkainen (vain siis 39) kunnes muutin Lähi-Itään. Täällä kengän numero on yleensä 40 ja sehän ei sitten istu ollenkaan mutta pienemmät eivät mahdu jalkaan.Kenkäostoksista voi vain unelmoida.

Helmiina kirjoitti...

Hienot kengät. Kun en enää ole 50 kiloinen keiju, vaan 60 kiloinen joku muu, on jalkani nykyisin enemmän kokoa 38 kuin 37, vaihtelee tietty kenkien ja valmistusmaan mukaan.

Helmiina kirjoitti...

Nyt kun tekniikka antoi myöden, niin musiikitkin kuunneltu. Kiitos näistä kuuloaistimuksista.

Kesiah kirjoitti...

Onpa kiva löytää blogistasi tänään uusia musiikkituttavuuksia. Piristi suunnattomasti minun iltaani!

Kengät saavat täältäkin ihailua osakseen. Löysin itselleni samantyyppiset viime viikolla sekä ruskeina että mustina. Muita en enää käyttäisikään paitsi kun täällä koko ajan sataa ja kumisaappaat ovat paljon kätevämmät.

Heli kirjoitti...

Kottiksen innoittamana kerronpa tositapahtuman minäkin:
Mulla oli 'jo' yläasteella (eli 80-luvulla) kengännumero 40 tai 41, luistimet jopa 42. Menin pienen paikkakunnan ainoaan kenkäkauppaan. Myyjä ystävällisesti kysymään, että mitäs sais olla. Minä vastaamaan, että jotain matalaa kävelykenkää.
Myyjä: -Mitähän kokoa?
Minä: -40 tai 41.
Myyjän naamataulu venähti ja nyrjähti, nyrjähti ja venähti. Sitten hän kokosi hienosti itsensä, veti ystävällisen asiakaspalvelijan hymyn kasvoilleen ja totesi: -Naisten kengistä ei löydy. MUTTA miesten puolella voisi jotain olla.
Oli mun naaman vuoro venähdellä ja nyrjähdellä. Jäi kengät sillä(kin) kertaa ostamatta :( Ei ollut itku kaukana silloin, taisi olla murkkuikäiselle arka paikka. Nyt episodi on naurattanut jo pitkään.

Isäni tapasi sanoa, että oon kasvanut vinkkeliin, tai maata pitkin...

Haastetta riittää edelleen, sillä jalkani ovat myös epäsuomalaisen kapeat. Jouduin kantapään kipuilun vuoksi joskus käymään kirurgin vastaanotolla. Hän totesi, näin kapeilla jaloilla en pysyisi suolla pinnalla ;)

Nykyään ei enää tarvitse ottaa niitä yksiä ainoita kanootteja, jotka mahtuvat, vaan onneksi saa jopa valita. Seuraavaksi aion hankkia kierrätysmateriaaleista tehdyt El Naturalistan popot. On i-ha-ni-a!

Elisa kirjoitti...

Ihanat kengät, upeat sääret! Kyllä noilla kelpaa kävellä (ja tanssia) kuumalla kesäkadulla.

Oletko muuten kuunnellut koskaan Mylene Farmeria? Olen kuullut muutaman vanhan kappaleen häneltä - hyviä-, mutta koskaan en ole saanut aikaseksi levyn kuuntelua. (Niitä on kai monta).

Hyvää pv!

violet kirjoitti...

Kottis: kiitos hauskasta muistelosta.
Mulla on mielessä yksi ihminen jolle optikko sanoi: pitäiskö tähän päähän löytää silmälasit???

Pikkujutut: maailmalla oppii - etenkin itsestään!

Helmiina: mulla jalankasvu loppui ensin tuossa n. 12-vuoden iässä, sitten raskauksien jälkeen huomasin että jalat ovat vielä kasvaneet numerolla.

Kesiah: sään mukaan mennään, totta kai. Kun taivas sanoo kumisaappaat niin ne on sitten ne,...

Heli: kiitos sullekin muistelosta. Ymmärrän että teininä olet ottanut tuollaisen komentin itseesi.
Mullakin on hyvin kapea jalka, ja joskus se vaikeuttaa kenkien hankkimista. Ihan kirurgin pakeille ei ole onneksi asian takia jouduttu.

Elisa: Mylene on tuttu enkä koskaan ole voinut sietää häntä.
Levyjä hällä on vaikka millä mitalla, on aloittanut uransa jo joskus 80-luvulla.