Tykkään siitä aivan valtavasti, mutta huomaan yrittäväni tietoisesti unohtaa presidentti Sarkozyn naaman. En voi sille mitään että alkaa hihityttää, kun kuvittelen Carlan laulavan miehelleen, miehestään...
(Tähän levyyn liittyy myös muisto jota voi olla vaikea pyyhkiä mielestä. Olin juuri ostanut tämän Lyonin liepeiltä ja jatkoimme matkaa kohti etelää. Levyn toinen kappale alkoi soida, kun takapenkillä kuusivuotiaani oksensi...kuin vesiputous. Moneen kertaan. Hänellä oli lopulta kaikki vaatteet sukkia, alushousuja ja kaikkea myöten märkänä ja penkillä jalkojensa välissä oli oksennuslammikko...sellainen muutaman sentin allas.)
Tänä kesänä olen kuunnellut paljon taas naisia. Berry on uusi, ihana tuttavuus. Pieniä tarinoita, pienesti esitettynä ilman suuria taustoja. Hyvä meininki. Muistuttaa varmasti aina tämän kesän matkasta koska soi autossa Carlan kanssa kilpaa koko ajan.
Matkalla luin Saganin Bonjour Tristesse -kirjan taas. Sopi oivasti matkalukemiseksi, koska tapahtumat sijoittuvat reissumme maisemiin. Aloitin myös Avec mon meilleur souvenir -kirjan, jossa Sagan kertoo elämästään, tapaamistaan ihmisistä, paikoista missä on käynyt. Ajattelin syventää tietojani hänestä ennen kuin menen katsomaan Sagan -elokuvaa.
Eilen sitten menin. Ei ole liioiteltua sanoa että hoipertelin ulos. Elokuva teki suuren vaikutuksen. En voi käsittää miten Sagan: ia näytellyt Sylvie Testud saattoi olla niin...Sagan. Hymähtelin lehtijuttuja lukiessani sille miten Testud ON Sagan, ei näyttele Sagania. En hymähtele enää - totta puhuivat. Eniten teki vaikutuksen näyttelijän liikkuminen ja puhetapa. Kun on nähnyt Sagan:ista kertovia dokumenttipätkiä niin ei voi kuin ihmetellä kuinka lähelle tätä kaikkea Testud pääsee.
Eilen sitten menin. Ei ole liioiteltua sanoa että hoipertelin ulos. Elokuva teki suuren vaikutuksen. En voi käsittää miten Sagan: ia näytellyt Sylvie Testud saattoi olla niin...Sagan. Hymähtelin lehtijuttuja lukiessani sille miten Testud ON Sagan, ei näyttele Sagania. En hymähtele enää - totta puhuivat. Eniten teki vaikutuksen näyttelijän liikkuminen ja puhetapa. Kun on nähnyt Sagan:ista kertovia dokumenttipätkiä niin ei voi kuin ihmetellä kuinka lähelle tätä kaikkea Testud pääsee.
Ja sitten tietysti tarina - tosi tarina - Saganin elämästä. Se nainen on elänyt ja kokenut. Liikaakin yhdelle ihmiselle.
29 kommenttia:
Muistaakseni Carlan uusi levy aiheutti Ranskassa hieman kohua sanoituksillaan. Onko presidentin rouvan soveliasta laulaas siitä tai tästä käyttää noita sanoja jne.Ihmeellistä, kukaan ei kai sanoisi noin jos häne ei olisi se firstlady.Mielenkiintoisaa kyllä, kiinnostaisi kovasti kanssa kuulla tuo levy.
Huokaus, Berryn levyn kansi on niin kaunis! Ihastuttava, sellainen luonnollinen, ja siksi kai niin erikoinen.
Monesti huomaan epäileväni levyä ostaessa sisältöä jos kansi ei iske. Tuohon levyyn tarraisin kuitenkin kiinni jo pelkästään kannen perusteella.
On ihmeellistä miten on ihmisiä joilla lopulta on tosiaan historiaa monen elämän verran.Toisaalta kai hyvä, toisaalta noin rikkaaseen taipaleeseen varmasti mahtuu niitä suruja ja murheitakin sen monen elämän edestä...
Uusi Bruni on jo tilattu Fazerilta (hyvä kuulla, että on hyvä, pahoin pelkään, että minullakin lieveilmiönä Sarkozyn kasvot, jotka vielä muistuttavat exääni...juuri nyt sen muuten tajusin..), tämä on niin pöllö paikka ettei edes Brunia hyllystä löydy.
Pitänee viedä Berrykin tilaukseen. Taas ovat ihan ihmeissään, Brunistakaan eivät olleet ikinä kuulleet...
Tuo leffa on PAKKO nähdä. Pelkään pahoin tuleeko tänne asti...
Piti vielä kysyä omistatko Charlotte Gainsbourgin levyä? Voi olla että olet esitellytkin, en vain muista. Harkitsen sitäkin, kuullosti hyvälle kun kuuntelin netistä.
Jos saan suositukset, laitan senkin tilaukseen.
Voi kiitos vinkistä! Tykkäsin kovasti tuon Berryn äänestä ja musiikista. Enpä olisi neidosta kuullut mitään ilman blogiasi, jota seurailen aina kun päivitetään.
Tuo filmi on pakko nähdä. Se tulee valitettavasti vasta tammikuussa Saksaan, mutta toisaalta käyn muutenkin mieluummin talvella elokuvissa.
Meillä on ennestään Carla Brunin musiikkia, mutta vähän petyin, kun tuo Sarkozy astui kuvioihin, mutta pitäis varmaan osata erottaa ne asiat ja unohtaa se pikku-Napoleon.
Tiuku: oikeassa olet levyn suhteen. Bruni on selitellyt sanoituksia mm. siten, että on kirjoittanut suurimman osan jo ennen miehensä tapaamista - mikä voi olla tottakin koska kaikkihan kävi hyvin nopeasti! - ja tietysti sillä, että hän on ennen kaikkea taitelija, eikä hänen toista "rooliaan" pitäisi sekoittaa musiikkiin. Mutta ymmärrettävää tietysti että VÄKISINKIN Brunia nyt ajatellaan MYÖS presidentin vaimona. Ei sille mitään voi.
Liivia: Juuh, mulla on 5:55 Gainsbourgilta. Se sulla PITÄÄ olla;-) Et pety, tilaa vaan.
Saavat siellä Fazerilla vähän tekemistä. Yks juttu tietysti että jos maltat odottaa niin voin ostaa täältäkin ja lähettää, menee sitten kyllä elokuun loppupuolelle.
Miia-rebekka: Blogeja kannattaa lukea;-)! Keksii asioita jotka saattaisivat muuten jäädä huomiotta. Mitä tulee Berryn musiikkiin niin jotenkin olen melkein varma, että se myisi Suomessakin ihan kivasti. Bruni samoin.
Allu: Olen lukenut aika paljon viime aikoina Brunin haastatteluja (levystä, miehestään jne.) ja hän vaikuttaa kyllä fiksulta naiselta siinä suhteessa mitä laskettelee suustaan noihin asioihin liittyen.
Konserit hän sanoo lopettaneensa siihen asti kun "mieheni ei ole enää presidentti" (eikä hän takuulla ole enää ensi kaudella...) aivan turvallisuussyistä, kuulemma.
Brunihan ei kuulemma itsekään ole poliittisesti miehensä "kannalla" (eikä oikein millään kannalla, sanoo ettei se ole hänen työnsä vaan musiikki) ja ihailen paria kyllä siinä mielessä, että ihmisten puheista huolimatta yhdistivät kaksi näin erilaista maailmaa.
..Katsokaaspas You Tubesta Carla Brunin video:Quelgu´un m´a dit.
Kukas se siellä peilissä kynttilä
kädessä hiippailee?Ettei vain??Hi.:)
Anonyymi: Tuo mies on kyllä ihan vaan joku quelqu’un tuntematon - ellei sitten Sarkozy valepuvussa jo vuonna 2001;-)!
Ihanaa! Aloitin juuri Tervetuloa ikävä-romaanin. Pakkasin kirjoja jo muuttoa varten; ja mitä löysinkään: tosi vanhan version eli suomennoksen tästä kirjasta. Se on tullut minulle mutkien kautta suvusta ja sen on joku kaukainen sukulaiseni Saima lahjoittanut Iinekselle Jouluna 1955. Oi, tämähän on jo historiallinen löytö, melkein!
Tuon Saganista kertovan elokuvan haluan kyllä nähdä ensitilassa. Milloinkahan Suomeen asti rantautuu ja tuleekohan teatterilevitykseen asti...Pitääpä seurata tilannetta.
En oikein Carla Brunista osaa sanoa mitään kun minulle sanoitukset ovat niin tärkeitä kaikissa lauluissa: hänhän laulaa ranskaksi? En ymmärrä ranskaa kuin sanan sieltä täältä... Mutta hyvät tunnelmat hän osaa luoda, vaikken tuota levyä olekaan kuullut. Persoonallien tyyppinä.
Sooloilija: On (näin jälkikäteen katsottuna) melkein huvittavaa miten valtavan kohun kirja ilmestyessään synnytti.Mutta aika oli niin eri, ja elämä Ranskassa oli vielä enemmän "eri" kuin Suomessa, mitä tulee kirjan aihepiiriin.
Se että nuori tyttö eli kuten kirjassa ei ollut sopivaa, ei ollenkaan.
Ellei elokuva koskaan tule Suomeen niin dvd:nä sitten. Aika pianhan ne tulevat. Jos ei onnistu Suomesta ostaminen niin lupaan harvoille valituille toimia välikätenä...hyvän asian puolesta, nääs.
Violet, hyvä tietää.. Rupean selvittämään esim. Finnkinolta.. Joka suuntaan kun laittelee sähköpostikyselyjä niin eiköhän sieltä jostain vastaustakin tule..
Mulla ei ole Carlasta oikein mitään mielipidettä, paitsi että kaunishan hän on, laulujansa en ole kuullut mitään. Muistan joskus lukeneeni, että tapaili Jaggeria kun tämä oli vielä naimisissa.
Tuon elokuvan haluan ehdottomasti nähdä ja epäilen kyllä tuleeko se täällä leffateattereihin ollenkaan. No, dvd:nä sitten.
kiitos violet näistä..kuuntelen juuri tuota berryä myspacesta, ja huomasin että brunin levyn saa ainakin cdon.com:ista, anteeksi mainos, mutta sieltä tuppaa saamaan kaikki levyt edullisimmin ja nopeasti :-)
berry on niin kaunista,
brunin levynkansi on hurmaava. täytyy kohta kuunnella.
nyt kyllä innostuin!
paha tuo sarkozy vaan..
Apua! Nyt on minunkin ihan pakko laittaa tilausta menemään! Ihastuttava tuo Berry ja Brunikin kuulosti kivalta. Samalla haulla löytyi myös sellainen laulajatyttö, kuin Rose. Sekin kuulosti lupaavalta, pitänee kuunnella lisää. Tuli kalliiksi tämänpäiväinen Piilomajassa vierailu ;)
Papi; tuo mitä sanot Jaggerista ja Brunista onkin mulle uusi tieto.
Sagan -leffa saattaa tulla johonkin pieneen teatteriin..voisin kuvitella että Treella esim. sinne...mikä se nyt onkaan..Kehräsaaressa..vai onko sitä enää?
Aino ja Marikki: jaahas, värvään täällä ostajia;-) Pitää alkaa kyseleen levy-yhtiöiltä liksaa myynninedistämistyöstä.
Rose on tuttu ja tykkään hiukan..mutta en niin kovin-kovin.
Oi. Kertomasi perusteella elokuva olisi nähtävä. Mahtavatko tuoda sitä tänne pohjolan perukoille... Toivottavasti!
Niagara on se paikka Kehräsaaressa ja näyttävät edelleenkin hyviä elokuvia, jotka eivät ole ihan niin kassamagneetteja.
Tuokin 'tietoni' on vain lehdistä luettua juoruilua. No hei, en minä tiedä Carlan tai Mickinkään elämästä yhtään mitään :)
Jostain syystä en ole koskaan kuullut Carla Brunin musiikkia, pitää korjata asia pian! Lehdistä olen toki hänestä lukenut, kiintoisa persoona.
Tuo Berry vaikuttaa kiinnostavalta myös.
Olina: toivottavasti, nii-in.
papi; ai joo, Niagarahan se!
paperisydän: Tykkään Carla Brunin äänestä. En sen kummemmin osaa analysoida että onko hän teknisesti kummoinenkaan laulaja, muttei se minua haittaa vaikkei olisikaan.
Sanoitukset eivät myöskään mitään maailmoja siirtäviä ole, rakkausjuttuja lähinnä eikä välttämättä mitään kovin omaperäistä, mutta lauluissa on hyvin usein kiva rytmi..ja hänen äänessään on tunnelmaa.
Minä tykästyin Berryyn jo silloin aiemmin, kun laitoit linkkejä. Ilman sinua en tietäisi neidosta mitään, kiitos siis sinulle.
Aiemmissa iltakuvissanne on ihana tunnelma.
Mullakin on hömppätietoutta ja pakko sitä jakaa; Jagger ja Bruni siis styylasivat niihin aikoihin kun Jerry oli vielä mukana ja hoiteli vastasyntynyttä...
Ja minähän tykkään Jaggeristäkin, mutta Jerrystä en. Mieluummin näkisin Carlan Mickin kanssa kuin tuon pitkänenäisen pressan.
Kuuntelen paljon musiikkia ja jostain syystä kesäksi löytyy aina joku sellainen, jota kuuntelee uudestaan ja uudestaan ilmaan kyllästymistä.
TÄnä kesänä se on ollut Vuokko Hovatan Lempieläimiä. Ihania säveliä, kauniita sanoja, lumoavia tunnelmia.
Ehdottomasti naisten levy, en usko että monikaan mies voi kuunnella sitä pitkästymättä. Meillä se on lumonnut kaikki naiset (38v, 13v ja 3v) Naurattaa kun nuorinkin laulaa haikeana mukana :)
Hekku: Hovatan levy on yksi mikä mun varmaan pitää hankkia.
Virginia on upea laulu ainakin.
Hei Violet,
En ole koskaan lukenut yhtään Saganin
kirjaa, koska hän on aina tuntunut liian ranskalaiselta,mutta Edith Piafin levyt olen kuunnellut niin puhki että valo näkyy läpi..Edithän ehkä ei olekaan sillai ranskalainen vaan koko maailman rakas..
Ja taas löytyi uusi ennakkoluulo josta vapautua..
Onko laulajatar Pauline yhtään tuttu sinulle? Löytyykö sieltä hänen levyää? Siskoni mulle kyseisen henkilön musiikkkia kuuntelutti youtubesta ja harmittaa kun levyä ei saa suomesta.
Melita: minä en osaa ajatella Sagania erityisen ranskalaiseksi (vaikka tietysti sitä onkin). yritä vapautua ennakkoluulostasi. Uskon että se kannattaa.
Mirva: meinaatko Pauline Croze:a?
On tuttu, tykkäänkin aika paljon, en omista levyä mutta tuolta niitä löytyy kaupoista. Voin ihan hyvin ostaa ja lähettää, mut menee sitten elokuun loppupuolelle.
Jos haluat siihen asti odottaa niin pane meiliä. En mä siitä välistä mitään ota. Kunhan maksat levyn hinnan ja postimaksun niin onnistuu jos et muualta saa;-)!
Ei taida olla sama pauline. Tarkoitan tätä http://www.pauline-lesite.fr/ Levyn nimi on allo de monde
Olisi tosi mahtavaa saada levy.
Mirva: tuosta en ole kuullutkaan,en tunne. Tein haun levykaupasta mistä yleensä ostan kaiken (hyvät valikoimat) eikä siellä ollut.
Ehkä löydät sen jostakin nettikaupasta joka toimittaa SUomeen? Tai tilaa Fazerin kautta kuten Liiviakin tuossa mainitsi.
Moi! Löysin blogisi vasta, ja onneksi löysin, en ollut missään kuullut että Saganista on tehty leffa! Ihanaa!
Olen lukenut obsessiivisesti naisen kirjoja yläasteikäisestä, nykyään lemppareitani ovat 60-luvun lopun/70-luvun alun romaanit, paras on ehkä Des bleus à l'âme (TOIVOTTAVASTI kirjoitetaan jotenkin noin!), Mustelmia sielussa, missä Francoisen oma ja fiktiivisten henkilöiden elämä sekoittuu hienosti.
Nyt tarkistamaan, löytyykö muistelmia a) suomeksi b) kirjastosta...
Lähetä kommentti