Minun on jotenkin kauhean vaikea ymmärtää miten pienistä siemenistä tulee kukkia.
Kuinka niissä voi olla se kaikki tieto siitä millainen pitää tulla?! Tieto uinuu niissä ja aktivoituu mullassa, kosteudessa ja valossa.
Olen joskus naureskellut sille miten mieheni kerää kuivuneista kukistamme siemeniä talteen, säilyttää ja istuttaa seuraavana keväänä. Sitten - kun kukkia alkaa nousta - olen ylpeänä kertonut kaikille miten ne ovat saaneet alkunsa.
Tänä kesänä olen itse kerännyt talteen tätä taikaa, ja ehkä ensi kesänä voin iloita tuloksista.
***
Hyvän ystävän vauva syntyy elokuussa.
Aivan ihme juttu sekin, ihmisen syntymä.
Kuinka niissä voi olla se kaikki tieto siitä millainen pitää tulla?! Tieto uinuu niissä ja aktivoituu mullassa, kosteudessa ja valossa.
Olen joskus naureskellut sille miten mieheni kerää kuivuneista kukistamme siemeniä talteen, säilyttää ja istuttaa seuraavana keväänä. Sitten - kun kukkia alkaa nousta - olen ylpeänä kertonut kaikille miten ne ovat saaneet alkunsa.
Tänä kesänä olen itse kerännyt talteen tätä taikaa, ja ehkä ensi kesänä voin iloita tuloksista.
***
Hyvän ystävän vauva syntyy elokuussa.
Aivan ihme juttu sekin, ihmisen syntymä.
7 kommenttia:
Pienissä vauvansiemenissä on yhtälailla tarpeellinen tieto kasvaa ISOKSI, onhan se ihmeellistä että tukanvärit ja luonteet ja kaikki, ovat jo sen pienen alkion muistipankissa.
Kuten myös kukkien "tukanväri ja luonne" keräämissäsi siemenissä.
Liikuttavaahan se.
Iloa.
Mikä mukava piirre miehessä, kiinnostus kasveihin! Oma "appeni" on oikea viherpeukalo, mutta oma mies ei ole vielä osoittanut kiinnostusta siemeniin, kukkiin tai puutarhaan. No, toivossa on hyvä elää.
Vauvat ovat pieniä ihmeitä, lahjoja. IHANIA!
Niin ihmeellisiä asioita että voi seota jos alkaa miettimään oikein kunnolla. Että yksi pieni siemen mä vain koko maailmankaikkeudessa...
En olekaan koskaan yrittänyt mitään itse keräämästäni siemenestä. Tosin ei kasvanut mitään tänä vuonna muidenkaan keräämistä, joten ei mitään mistä kerätä. Superkehno puutarhavuosi mulla, ja kun se viime vuosikin oli jo kehno. Punajuuret on enää ainoat, joista toivon jotain konkreettista tulosta.
Olen kauhian allerginen ruiskaunokeille, mutta kauniita!
Neidonhiuspuu: Liikuttavaa, tai oikeastaan hämmästyttävää, ennen kaikkea.
Elisa: joo, mun mies on ollut aina kiinnostunut tutkimaan kaikkea perin pohjin. Äitinsäkin on kertonut tästä paljon. Tähän liittyy myös kiinnostus kasveihin - yhtä hyvin kuin koneisiin ja tekniikkaan.
Minä en mieheni tavatessani ollut vähääkään kiinnostunut kukista tai kasveista. Hän on tavallaan tartuttanut minuun tämän asian.
Liivia: Ihan totta, sekoaminen ei ole kaukana kun alkaa pohtia "liikaa".
Voi sun puutarhavuottasi. Ehkä ensi vuonna senkin edestä? Oliko ne nää ilmat vai mikä?
Elämän ihme on kummallinen asia, mietin kuopukseni syntymäpäivän aattona..
Hieno postaus tämä, piti oikein jäädä käsi poskella istumaan ja miettimään syntyjä syviä..
Hei Violet,
Aivan samaa pohdin eilen töissä ääneen.
Porkkanan siemenkin on samankokoinen kuin nuppineulalla pistää paperiin ja se TIETÄÄ että siitä pitää tulla porkkana !!!
Ihmisen alku on jo paljon suurempi märkä läntti eikä se välttämättä KOSKAAN tiedä mitä siitä piti tulla.
Sooloilija: joskus sitä jää käsi poskelle...mutta parempi ettei jää liian pitkäksi aikaa.
Melita: no sää se sanoit hyvin!
Elokuussa 41 vee eikä oikein ole selvinnyt nämä kuviot vieläkään;-0
Lähetä kommentti