lauantai 26. heinäkuuta 2008

Provence kassissa


En ole vieläkään ihan päässyt yli siitä että saatoin ottaa tuoretta minttua teekuppiin talon edustalta, että löysin villiä rosmariinia ja timjamia vuorilta, että laventeli oli niin paljon isompaa ja tuoksuvampaa kuin omalla terassilla, että immortelle tuoksui ja tuoksuu edelleen, kuivuneenakin.

9 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Olet kokenut niin kauniita asioita, mietin täällä kivitalossa- ja pihapiirissä istuessani.
Jäin miettimään, että vaikuttaako ympäristö ihmiseen enemmän kuin luulemmekaan?
Kyllä se vaikuttaa.

Herkkiä ja kauniita asioita olet kotiin tuonut. Kivet on ihania, niitä tulee rannoilta kerättyä minullakin.

Merja kirjoitti...

Täällä Kaliforniassakin näkee isoja villejä rosmariinipuskia. Mahtava tuoksu.

Mietin itse että tuoksut ovat aika iso osa jonkun paikan kokemisesta, ja muistoista paikoista joissa on käynyt.

Anonyymi kirjoitti...

Ylimmäinen kuva suorastaan tuoksuu! Ihania kuvia!!! Ja tunnelmia!!!

"Ikkunassa"

Liivia kirjoitti...

HUOKAUS. Niin kauniita juttuja, ja kauniisti aseteltua!
Niin, ollapa aina tuollaisessa kauneuden ja tuoksujen kehdossa. Minusta olisi enennän lottovoitto syntyä Provencessa kuin Suomessa...

JulietJones kirjoitti...

Ihania kuvia. Tekee mieli päästä Provencen lämpöön. Juu on suomessakin lämmintä mutta erillaista.

M'man kirjoitti...

Ihana kuvasarja! Hauska idea. Tuntuu edelleen naita katsellessa kuin olisi ihan oikeasti matkannut naissa paikoissa. Ihanat nuo punaiset kalliot! Upean varisia!

minh kirjoitti...

Noista kuvista voi haistaa rosmariinin, meren, auringon, kivet ja laventelin, ihania!
-minh-

violet kirjoitti...

Sooloilija: Niin vaikuttaa. Hyvässä ja pahassa.

Merja: Totta puhut tuoksuista.

Anonyymi: Kun avasin pussin missä toin tuon kaiken kotiin niin silloin vasta tuoksahti!

Liivia: Joillakin on Lapin-hulluus mutta kyllä minua puhuttelee enemmän joku muu. (Myönnettäköön toki etten ole käynyt Lapissa;-))
Joskus ajattelen että jos olisi aina jossakin puoli-paratiisissa niin näkisikö, kokisiko sen kaiken sitten vielä näin? En tiedä. Olisi kiva kokeilla.

Juliet JOnes: Suomen lämpö on ihan totta erilaista. Kyllä. Kuten valokin. Hienoja valoja tarjoaa Suomikin, erilaisia vaan.

M’man: kallioita olisin kuvaillut enemmänkin, mutta aina kun olin hollilla olimme liikkuvassa autossa...että nappailin ikkunasta sitten mitä sattui tulemaan. Tuo kuva oli Cannes:in läheltä.

Minh: Haluan aina ottaa "palan mukaan". Mies pilaa kaiken sanomalla että jos kaikki olisivat kuin minä, kohta ei Välimeren rannalla olisi enää yhtään kiveä jne.
Pöh. Jäi sinne aika monta!

neidonhiuspuu kirjoitti...

Tottahan sekin on, että jos kaksi miljoonaa ihmistä haluaa kotiinsa pienen palan riemukaarta, ei siitä paljoakaan jää jäljelle :)
Ja kuinka suunnattomat määrät erilaisia köyhien kansojen taideaarteita onkaan kulkeutunut kauaksi omilta sijoiltaan.
Silti minullakin on jotenkin uskomus siitä, että kun taskussani on pieni välimeren kivi, oikeasti sen mukana meri on siellä kokonaan.
Meren henki ikäänkuin kivessä?